Poks, poks, poks..phiuuuu

Tänään on aika jättää jäähyväiset vanhalle vuodelle.
Ottaa vastaan uusi ja alkava vuosi.
 Toivon sen tuovan mukanaan jokaiselle juuri niitä asioita,
mitä elämäänsä eniten tällä hetkellä kaipaa;
oli se sitten terveyttä,
 iloa, töitä, vapautta, ystäviä, rakkautta,
uusia asioita, rauhaa, taloudellista vakautta, matkoja,
seikkailuja tai vain enempi kotiaikaa.
Olipa se mitä tahansa,
niin niitä kullekin toivon elämää ilostuttamaan vuonna 2017.

Hyvää Uutta Vuotta Kaikille♥

Vuosikertomus 2016

Rupesin käymään läpi kulunutta vuotta. Kahlasin läpi kuvat ja kalenterit, muistelin ja mietiskelin. Läpi pläräsin elämäni vuosiarkistoa, mallia 2016.

Alkuvuotta kuvasi hyvin sana juhlavuosi. Oli paljon juhlanaiheita, niin itsellä kuin lähipiirissä, syntymäpäivistä valmistujaisiin jne. Aloitin alkuvuodesta uuden harrastuksen, eli tämän blogin pitämisen ja sen myötä alkoi myös valokuvausharrastus, jolle olen täysin menettänyt sydämeni. Enää en osaisi elää ilman kameraa, jolla saan tallennettua ohikiitäviä hetkiä, luonnon ihmeitä, iloja, suruja sekä toteuttaa myös taiteellisempiakin fiiliksiä ja ideoita.Valokuvas on rikastuttanut elämääni valtavasti. Luonto ja siellä liikkuminen on avautunut entistä hienommalla tavalla; pienenpieniä yksityiskohtia ja asioita huomaa kulkiessaan aivan eri herkkyydellä ja tarkkuudella mitä aiemmin.

Vuoden loppuosa on ollutkin sitten himpun raskaampi kahlata. On ollut terveysprobleemia niin itsellä kuin läheisillä, ja muutenkin tuntunut, että koko ajan on jotain pientä vastoinkäymistä ollut aina edessä, kun entisestä on ohi päässyt. Tämän loppuvuoden tahmeuden takia varmaan, tunnen tällä hetkellä itseni valtavan väsyneeksi. Usein edellisinkien vuosien lopussa olen ollut samassa tilanteessa, että olo on ollut jotenkin väsynyt ja takki tyhjä, vaan tänä vuonna se on erityisen tyhjä ja pääkin tuntuu betonin raskaalta möykyltä tuolla hartioiden välissä.

Vuosi 2017 alkaa tai jatkuu remonttistressin keskellä. Sitä riemua kestää kesän korvalle saakka, vaan toivon, että muuten vuosi alkaisi vähän edes henkisesti helpommin ja kepeimmin kuvioin, kuin mitä se nyt päättyesssään on. Mitään kummoisempia (rikottavia) lupauksia en uudelle vuodelle tee, perinteisesti on tietysti pyrkimys parempaan: olla viisaampi, armollisempi, iloisempi, energisempi jne. Tärkein pyrkimys on elää entistä vahvemmin ja tietoisemmin hetkessä läsnä jokaisena päivänä, ainakin taas piirun verran paremmin, kuin se tähän mennessä on onnistunut.

Joka tapauksessa, vaikka pää olisi menneen vuoden taakoista kuinka raskas tahansa, niin pidän vuoden vaihteesta. Uuden edessä olemisesta. On mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä. Ottaa opiksi männävuoden virheistä ja poimia sieltä viisauksia uudelle vuodelle.

Kuvittelen huomenna uudenvuoden aaton raketteja ampuessani, paukuttavani vanhan vuoden stressit ja rasitteet niiden mukana taivaan tuuliin, ja kun vanhat karstat on mielestä karistettu, voin kevein ajatuksin ja hartioin skoolata kuohujuomamaljan ja kohdata uuden, jännittävän vuoden 2017 seikkailuineen.

Joulukooste 2016

Nyt on aika pistää joulu 2016 pikkuhiljaa pakettiin ja ruveta tähyilemään kohti lähestyvää uutta vuotta. 😊

Onkos tullut kesä

Ei sentään, pieni, kiva pakkanen paukkuu ja tähdet tuikkii jo alkuillan taivaalla.
Vaan nämä joulukukkasten kuvat tuo mieleeni kesän lämmön ja auringonvalon. Siitä johtuen mielessä soi tuo otsikon joululaulun jollotus.

Käytiin tuossa äskettäin hakemassa parit pienet ilotulitusraketit uuden vuoden vastaanottoon. Ei ollut onneksi ruuhkaa eikä jonoa vielä pahemmin. Pari aikamiekkosta vain oli edelläni rakettiostoksilla, touhottivat kuin lapset karkkikaupassa konsanaan. Ihan hymyilytti sivusta seurata; miten voikin silmät kiilua innosta, aikuisilla ja raavailla miesihmisillä, moisien paukkuostosten äärellä😄.

Remonttirintamalle on näköjään tullut viivästys sairaustapauksen vuoksi, eli savotta seisookin tämän viikon. Noh, täytyy ihan rehellisesti ja sydämen pohjasta myöntää, että mukavampi on nämä välipäivienkin aamut aloittaa ilman timattiporan raivostuttavan läpitunkevaa ääntä. Sairastumista ei tosin toivo kellekkään.

Vaan jorinat sikseen, sillä nyt kaipaa kupposen kahvia tämä emäntä ...ja huilihetkeä.

 

Tapanina tuprutteli

Tapanina tuprautti lunta. Lumitöitä tehdessä kinkku kannikasta uhkaavasti suli, joten päiväkahvilla piti kalorit vielä kiriä tuorein tortuin.😄

Joulu on vietelty ja remppa-arki taas alkanut. Uutta vuotta odotellessa.

Joutilaana joulupäivän

Joulupäivä meni ihan vaan vetkuillein.
Suurimmat ponnistukset olivat erilaisten pelien muodossa, eli lauta- kuin pleikkariturnausten parissa kiljuen ja jännittäen. Hyvä kun sentään jaksoi yöpuvustaan ulos kuoriutua ja jouluherkkuja välillä maistella.
Vaan pitää elämässä välillä olla näitäkin päiviä, jolloin ei itseltään suuria vaadi.
Arki on kohta taas ovella. Naatiskellaan nyt vielä tästä olemisen sietämättömästä keveydestä.

Aattoilusta ammennettua

Joulurauhan julistus, riisipuurolounas, räntälunta ja lumiukko- elokuva :)

Hautausmaan hartautta, joulusaunaa, joulupöytää, pipareita (palaneitakin) ja ruokoo, niin että napa huokoo :)

Kuusen ja kukkien tuoksua, vihreyttä, lameenauhaa ja väriloistoa :)

24.12. Hyvää Joulua ♥

23.12. Etujoulu ja Poron kyynel

Vietimme ylkän kanssa viime viikonvaihteessa rauhallisen, kahdenkeskisen etujoulun, koska tämä virallinen joulu on sitten mm. sukulointia ja sukkulointia sinne tänne. Tänään on hyvä päivä laittaa kuvakollaasit muistiksi ja muistoksi etujoulusta 2016. Ja antamaan vaikka tunnelmaa ja inspiraatiota tähän alkavaan virallisen joulun viettoonkin.

Tehtiin ruuan suhteen vähän oikopolkuja. Esimerkiksi joulusinappi väsättiin tänä vuonna niin, että yhdisteltiin erilaisia sinappeja; ns. tuunattiin vaan. Perussinappiin turautettiin vähän tulista laatua sekaan (sitä, joka nostaa ihan kitkerän veden suuhun ja silmiin), rakenteen vuoksi vähän karkeaa sinappia siemenineen joukkoon ja loppusilaukseksi lirukka konjakkia. Ja avot! Jopa tulikin hyvä joulusinappi. Kinkkua meillä ei sentään vielä ollut, vaan kepeämmin kaloja ja pieniä suolaisia, salaatteja ja laatikoita.

Sitten otsikkoon. Eli Poron kyyneleeseen. Noh, sehän on se lupaamani kolmas snapsivinkki tälle juhlakaudelle. Tämä on minusta erityisen sopiva joulupöytään. Olen tämän jostain ohjelmasta jo vuosia sitten kuullut, en vain muista millään, että mistä. Mutta jos ei ohjelma jäänyt päähäni, niin tämä iskostui nimensä hienouden ja melankolisuuden puolesta mieleeni. Lapissa tämä on ilmeisen tunnettu ruokanapsu.

Poron kyynel, snapsivinkki nro.3

• Giniä tai laadukasta vodkaa

• Snapsilasin pohjalle karpalo

Joka vuosi, perinteisten pöperöiden lisäksi, kokeillemme väsätä etujoulupöytään jotain uuttakin maisteltavaa. Tänä vuonna teimme kylmäsavuporotahnaa, mini-krustadien kera  (pieniä leipäkuoria).
Yksinkertainen, mutta oikein suuhun ja jouluaikaan sopiva naposteltava oli. Toimisi varmasti myös esim. uuden vuoden shampanjan tai kuohuviinin palanpainikkeena.

Kylmäsavuporotahna

• Kylmäsavuporo-tuorejuustoa

• Kylmäsavuporoa

• Punaista paprikaa

• Ruohosipulia

• Hieman hienon hienoksi hienonnettua punasipulia

Hienonnetään kylmäsavuporo, paprika ja sipulit. Sekoitetaan tuorejuustoon. Tarjoillaan esim. krustidi-leipäkupposista tai paahdettujen patonkisiivujen päällä.

♥ ♥ ♥

 

Oli hyvät herkut etujouluissa, nyt onkin viikko syöty kiltisti ns. näkkäriä ja jouluomenoita ( poikkeus oli keskiviikko, kun käytiin ulkona syömässä, vaan silloinkin söin suht´ kepeesti kanaa ja kasviksia), että eiköhän tässä pääsee taas virallisestä joulupöydästä nauttimaan, hyvillä omilla tunnoin ja ihan kinkun kera😉.

22.12. Suojat alas, joulu tulloo

Tänään, vihdoinkin!
Kaikesta viime aikojen stressistä, päivien kiireistä ja murheista huolimatta, alkaa tuntumaan, että joulu sittenkin tulee tunnelmineen!

Jännä juttu, vaikka menetin jo lähestulkoon tuossa välilä uskoni sen mielentilan löytymiseen,  niin sieltäpä se vaan tänäkin jouluna löytyi. Eilen se jo alkoi esille pilkahdella. Johtuiko lie talvipäivän seisauksesta ja siitä, että päivät alkavat taas hiljalleen pidentyä, vai mistä lienee; pääasia että jouluriemu löytyi taas.

Nyt lasken ns. suojat alas, kuin taistelualus konsanaan. Hengähdän, otan mukillisen lämmintä glögiä, palaudun tästä päivästä ja nukun kunnon yöunet alle, niin jaksan huomenna aloittaa joulun vieton virkein ja kirkkain, sisäisen ikilapsen silmin ....ja ennenkaikkea joulumielin.

Ai jai...Nyt oikeastaan jo odotan perinteisiä hautausmaalla käyntejä, joulurauhan julistusta, joulusaunaa saunavastoineen, kinkun ja kuusen tuoksua, joulukukkien ihastelua, lyhtyjen ja kynttilöiden sytyttelyä, ulkoilua, valokuvausta, yhdessä olla möllöttelyä, joululeffoja ja peliturnauksia.. eli ihan sitä tuikitavallista, niin perinteistä kuin olla vaan voi. ♥
 

21.12. Pieniä iskuja, isoja iloja!

Ellenin hieno lumiukkojoulukortti.

Vaikka tänään tuli pientä takaiskuakin, niin päivä kaikkinensa oli hieno.
Vietin mukavan iltapäivän parhaan ystäväni ja hänen ihanan tyttären  kanssa, shoppaillen, syöden ja höpötellen. Hyvää joulua jopa pysäköinninvalvojillekin toivotellen.

Kiitos vielä kivasta päivästä ja kaikesta, sekä ennenkaikkea pikaista paranemista lenssusta! Jouluna jalat seinälle, univelat kuittaukseen sekä toti-muki kouraan😉

Hassutellessa, usko kadonneen jouluriemun löytymiseen palautui jo vähän! Kyllä se varmaan perjantaihin mennessä löytyy ihan lopullisesti taas, kun pääsee ite asiaan, eli joulunviettohon. Mukavaa ♥


 

20.12. Sielunmaisema

Enää muutama yö jouluun. Mieli kaipaisi jo joulurauhaa ja fiilistä, vaan en tiedä tulenko sitä tänä jouluna täysin edes saavuttamaan, sillä niin paljon on tämä joulukuu tuonut eteeni koko ajan uutta yllättävää käännettä ja pohdittavaa, remontista työkuvioihin, etten oikein perässäkään tahdo pysyä ja pieni stressinpoikanen on mahassa alati. Osaako siitä joulun aikanakaan sitten irti täysin päästää, nähtäväksi jää. Valitettavan lyhyet on joulunpyhät tänä vuonna muutenkin, eipä oikein normaalia viikonvaihdetta kummemmat.

Mutta joulu tulee joka tapauksessa. Ihan se on jo ovella...

19.12. Ratarusakko talvi-illassa

Iltakävelyaskelteni edellä näkyi uunituoreet rusakon jäljet. Lenkkisuunta oli silläkin radan varteen, jonne läksin katsomaan, miltä veturimiesten hylätty pikku mökki näyttää talvisena iltana. Ja siellähän se rusakkokin istuskeli samaa ihmettelemässä. Katseli kuuran kauniisti kuorruttamaa tönö-pahasta ja sokerikuorrutteisia puita.

Siellä me pönötettiin, katseltiin ja kuunneltiin. Mietittiin mennyttä ja tulevaa vuotta.

18.12. Jokke leipoo, osa 2.

Jokke oli myös osallistunut äidin pipareiden leipomispuuhiin. Istunut ruisleipäpussin päällä taikinaa sekoitellen. Villahousutkin oli jo tonttu saanut jalkaansa.

Vai ei ole joulussa tonttuja ja taikaa....😉

17.12. Jokke-joulutonttu, osa 1.

Kehveli soikoon, kun olen viikon varrella saanut iltaisin naureskella, sisareni ja äitini tämän joulun yhteisprojektille, huovutetulle Jokke-joulutontulle. He ovat laitelleet pilke silmäkulmassa minulle huvittavia kuvia, joissa Jokke seikkailee ja valmistuminen edistyy. Tontun suunnittelu ja toteutus ovat valtaosin siskon tuotosta ja hiljalleen valmistuvat neulevaatteet ovat äidin puikoista.

Jokkehan on pieni tonttu vasta, aluspuvussaan mennä vipeltää, eikä edes parta kasva poloisella. Sukat ja pipon sentään oli Jokke 11.päivä joulukuuta saanut päällensä. Tarkenee ainakin jo ikkunan läpi eläinten jälkiä tutkia.😄

16.12. Joulupussi

Tämän joulun kattaukseen ajattelin kokeilla ideaa, joka syntyi nostalgisesta muistosta.
Muistui nimittäin tässä eräänä iltana mieleen, että ala-asteella saimme aina todistustenjako päivänä, kun lähdettiin joululomalle, mukaamme ns. lahjapussit. Ne olivat ruskeaa paperia, ja sisältä löytyi trip-mehu, lihapiirakka, omena ja pipari. Oli ihanaa juosta kotiin todistus ja pussi kainalossa, hanki kengän alla narskuen, ja mieli oli pakahtua joulun ja joululoman alkamisen riemusta! Tästä vahvasta muistikuvasta inspiroituneena päätin kokeilla, josko tuosta paperipussimuistosta, olisi jotain rustiikkista ideanpoikasta tämän vuoden joulupöydän kattaukseenkin.

Ei ehkä oikein näissä kuvissa näytä niin vakuuttavalta, mutta livenä on omaan silmään ainakin aika harmoonisen kiva ja toimiva yksityiskohta. Ehkä vielä kun vähän lisää säätää, niin hyvä tulloo ♥

15.12. Itämaantietäjät

Näin tänään kyllillä kolme iloista, tohtisinko sanoa; korkin päälle astunutta miekkosta.
Yhdellä oli päällään pitkä, kauhtunut palttoo. Toisella oli puoli metriä korkea, tuuhea karvalakki ja kolmalla oli jalassaan maailman käppyräkärkisimmät lapikkaat. Heidän ryhtinsä oli ylväs, suorastaan rehvakas ja ilmeet olivat korviin saakka hymyilevät. Jokaisella oli mukanaan, ilmeisen mieluisa kantamus: oli marketin pussikaljakassilliset kilisemässä käsissä, ja hölskyvien pakettien päällä keikkui parit eineslaatikot. Keskimmäinen mies, kantoi karvahattu kallellaan, valtavaa jäistä joulukinkkua.

Niin onnellisen oloisia ja iloisia olivat nämä veikkoset, että vastaantulijoillekin toivottelivat hyvää joulua. Minullekin. Ei voinut muuta kuin hymyillä, sillä heidän teeskentelemätön, selkeästi toki nestemäisen tunnelmannostattajan vauhdittama, hyväntuulisuus kuin varkain itseenikin tarttui.

Enkä mahtanut matkaa jatkaessani laukkaavalle mielikuvitukselleni mitään, sillä jostain syystä, liekö tästä joulunajasta johtuen, minulle tuli heistä mieleen joulukuvaelmistakin tutut, itämaantietäjät; Balthasar, Melchior ja Gaspar...vaikka ei tällä kolmikolla ollutkaan kultaa, mirhamia saati suitsukkeita mukanaan.

14.12. Vilinää ja vilskettä

Nyt ruksi seinään.
Sattuipa nimittäin niin, että eräjorma yllätti minut täysin: Hän halusi ihan oma-aloitteisesti lähteä tänään iltapäivällä shoppailemaan !?! Minä luulin ensi alkuun, että kuulin väärin. Olin kuulema vain katsonut häntä, ilmekään värähtämättä, kunnes aivoni viimein olivat reagoineet hänen ehdotukseensa. Silmäni olivat sillä hetkellä laajenneet lautasen kokoiseksi. No, eikait se ihme, jos lähestulkoon pelkkä ruokakaupassa käyntikin, on normaalisti sen tuntuista puuhaa, kuin tikkua kynnen alle työnnettäisiin😄.Tämä ainutkertainen tapaus on tännekin oikein ylöskirjattava, että voi halutessaan asian tarkistaa: tämmönen ihme on joskus tapahtunut.

Vaan kiva shoppailureissu meillä olikin!
Tarpeellista pelkästään tuli hankittua, kuten uutta peittoa ja tyynyä. Vanhat on taas aika laittaa vaihtoon ja uusi vuosi ottaa vastaan uusin petivaattein (ja putkin). EJ osteli miesjuttuja, kuten autotarvikkeita ja joululahjojakin. Kivaa oli, eikä edes ollut pahemmin ruuhkaa. Kotiin tultua keitettiin hyvät kahvit ja mutustettiin tuoreet karjalanpiirakat, oikein juuston ja suolakurkun kera.

♥♥♥

Eilen oli niin hoppuisa päivä, etten ennättänyt, enkä jaksanutkaan, jorista tänne oikein mitään. Horisenpa nyt senkin edestä sitten, kun energiaa kerta tänään riittää. Ihan on esimerkiksi eilisestä mainittava, että katselin askareiden ohessa, sivusilmällä, Lucia-neidon kruunaamistilaisuutta (tai miksikä sitä nyt sanotaankaan). Tuskailin ääneen, kun näin, miten kynttiläkruunun steariinit valuivat tyttöparan hiuksiin ja polttivat taatusti päänahkaa. Hyyyh, miten kiduttavalta se näyttikään! Vieläkin vetää ilmettä irveeseen, kun muistelen sitä näkyä ja mietin, miten pahalta on se polttavan kuuma tali päänahassa tuntunut.

 ♥♥♥

Laitoin juuri äsken, tämän reippaan ja touhukkaan pikku lauantain päätteeksi, pakasteesta marjoja kiehumaan (mustikkaa, vadelmaa, aroniaa ja puolukkaa), glögipohjaa varten. Sekaan vielä kanelitankoja, kokonaisia neilikoita, kardemummaa, inkivääriä ym. Ihana tuoksu leijailee nyt kodissa. Tällä hetkellä tuntuu jouluisalta.
Hyvä päivä ♥

13.12. Lucia valon tuo

Hyvää Lucian päivää 💙

12.12. Hajusintti ja karisematon kuusi

Tänään kaupassa käydessä, läksi mukaani kolmen valkoisen hyasintin rykelmä. Iskin niihin kotiin päästyäni parit valkoiset joulupallerot juhlavuutta tuomaan. Ajattelin, että edes jotain joulun tuoksua ja tunnelmaa pitää saada tähän, muuten niin (remontin ansiosta), askeettiseen joulutupaseeni. Tänä vuonna ei kuusikaan karise, vaan se roikkuu komeasti kaksipuolimetrisellä seinällä. On helppohoitoinen tämä joulupuu.

Tuonne "kuusen" taakse pitäisi vielä jossain välissä viritellä valot, jolloin se näyttäisi kuin valoin koristellulta joulupuulta.

Tähän hätään tämmöiset huonot, hämärässä ja kiireessä räpätyt kuvat ja pikaiset maanantain tunnelmat ja tarinat, sillä nyt on energiat jo niin vähissä ja nälkä kurnii masussa, että pitänee kepsutella keittiön puolelle jotain apetta laittamaan ja ns. nostaa jalat vähäksi aikaa seinälle.

Mutta..on se kiva tuo hajusinttitrio. Heti tulee jouluisempi mieli, kun ohimennen sitä vähän nuuskuttelee.

11.12. Punatulkkuja, pakkaskuu ja aaltoilevaa jännitystä

Illalla seurasin ja jännäsin Saara Aallon esiintymistä X Factor UK:ssa. Hienosti meni ja tänään illalla sitten ratkeaa, kuka kilpailun voittaa. Saara on parantanut koko ajan suorituksiaan. Tuntuu siltä, että mitä suurempi lava, sitä paremmin ja luonnollisemmin hänen esityksensä menevät. Upea ääni, kiistatta kisan paras laulaja ja esiintyjäkin. Pidetään peukkuja tälle illalle.

Löysin tavaroita läpikäydessäni, vanhan kuvakalenterin, jonka otin käyttööni tänä jouluna, eli en  käsin väkerrettyä, isohkoa pussukkakalenteria tehnytkään suotta remontin sekaan pyörimään, vaikka niin alunperin suunnittelin. Pahvikalenterista, tämän aamun luukun alta, kurkisteli pieni punatulkku ja hauskaksi yllätykseksi niitä näkyi ihan yllättäen liveänä ikkunastakin! Kaunis lintu. Joululintu.

Tämäkin vielä mainittava, että eilen yömyöhällä, kun pakkanen hiljalleen kiristyi, mollotti kuu taivaalla mystisen ja aavemaisen värisenä. Yritin siitä yöpaitasillani jonkunlaisen räpsyn kaukaa saada, vaan eipä pitkää aikaa tarjennut puolialasti pihalla kuuta kurkotella. Kamerakin tärisi vilusta ja sisälle peiton alle juoksujalkaa piti lämmittelemään päästä. Jäi ns. mestariotokset ottamatta ilman toppahousuja, juuh, vaikka luonnon tarjoamat, taivaan yöpuitteet, olivatkin mitä vangitsevimman upeat. Onneksi edes joku räpsäisy sentään tallentui, kylmästä kuu-ukosta.

10.12. Kadonnut joulun taika

Jonnekin se on kadonnut.
Joulutaika ja tunnelma.
Ehkä se meni jätesäkkiin tai jäi pakkausteipin väliin, lähti aikatauluahdistuineen sähköpostin matkaan...tai meni jonkun ylimääräisen tavaran mukana rempan alta sekin piiloon.

Yritin sitä eilen illalla ihan jopa väkisin etsiä. Söin posket pallona suklaata ja parit piparit, sytytin kynttilöitä, muut koristeet kun pakkasin oikeastaan saman tien takaisin, kun ne olin esille saanut. Hmmm...On muuten saattanutkin se joulun taika mennä siinä samalla koristelaatikkoon takaisin, muiden joulutilpehöörien mukana, mitä luultavimmin.

Mutta periksi ei vielä anneta, koitetaan sitä taas tänään vähän etsiä.

9.12. "Annana oluet pannaan...

...jouluna joukolla juodaan."

Näin kuuluu vanha sananlasku. Annan päivänä, vanhaan aikaan, aloitettiin jouluvalmistelut oluen panemisella, sillä se oli joulunajan tärkein juoma. Sitä piti joulupöydästä löytyä, leivän, lihan ja maitotuotteiden ohella, jotta katovuodelta vältyttäisiin.

Tuomaan päivänä oluen piti olla valmista maisteltavaksi ja siitä eteenpäin sitä nauttiinkin koko jouluaika, aina Nuutin päivään asti, jolloin viimeiset tuopposelliset kumottiin ja yltäkylläinen joulun "syöpöttely ja juopottelu" muutoinkin lopetettiin.

”Knuutin knuppi, joulun loppu, 

sontarikko käteen, kaalikuppi eteen.”

Tämä pieni perinnetietopläjäys olkoon aasinsiltana kotikaljapostaukseen, jonka lupailin tuolla aiemmin tehdä, edellisen kaljakattilajutun jatkoksi.  Pikauutteesta on helppo tehdä hyvä kotikalja, eikä valmistumista tarvitse odottaa Tuomaan päivään, vaan ryystämisen voi aloittaa jo parin vuorokauden kuluttua.

Nopsa ja helppo kotikalja
(Tuoppi -kaljauutteesta)

Tarvitset paketillisen Tuoppi -mallasjuomauutetta, vettä, sokeria ja sopivan tilavan astian (kattilan tai sankon), johon mahtuu vähintään 3 litraa tätä jouluista juomaa. Paketista saat tehtyä  kerralla vaikka 9 litraakin kotikaljaa, mutta voi tehdä myös pienemmissä 3 litran erissä. Melko edullista juotavaa joulupöytäänkin, kun paketti maksoi vain n. 1,50 euroa.

Paketin kyljessä on hyvät, helpot ja selkeät ohjeet, joten minäkin ensikertalaisena sain juoman onnistumaan ilman mitään vaikeuksia ja hyvää tuli. Mutta kirjoitan ne tähänkin, jotta prosessin helppous alustavasti avautuu muillekin kotikaljan teosta kiinnostuneille. Mallasuute ja hiivat ovat siis valmiina paketissa. Sokeria ja vettä vain lisäksi, ja niitä ainakin yleensä löytynee ihan peruskotivaroista...vettä ainakin😉

• 2½-3 litraa vettä

• 1 pussi mallasuutetta

• 1-2 dl sokeri (sen mukaan kuinka imelästä kotikaljasta tykkää)

• 1 pss kuivahiivaa 

Pussillinen mallasuutetta sekoitetaan reilusti kädenlämpöiseen veteen (+40-42 asteiseen).
Lisätään sokeri ja sekoitetaan huolellisesti.
Pinnalle ripotellaan kuivahiiva ja homma on siinä!
Sitten vain annetaan kaljan käydä vuorokauden verran huoneenlämmössä, kevyesti pyyhkeellä peitettynä.

Tämän jälkeen kaljan voi pullottaa ja nostaa putelit vielä noin vuorokaudeksi viileään. Ja sittenpä  juomaa on jo lupa käydä nauttimaan.

Itse en edes pullottanut kotikaljaani, vaan nostin teräksisen kaljakattilani kansi päällä kylmään. Siitä sitten sai kauhalla kaataa kylmää juomaa, kukin janoinen, omaan mukoseensa. 😋

8.12. Valonkajon metsästystä

Tänään se sitten käynnistyi. PR: eli putki ja remppa 😒. Edessä on, nätisti ja kaunistellen sanottuna, mielenkiintoisia kuukausia. En edes uskalla ajatella, mitä kaikkea mielenharmia ja muuta mukavaa, niihin kuukausiin tulekaan sisältymään. Näistä pahamaineisista "peeärristä" kun on lukenut niin monenmoista kauhujuttua ja selviytymistarinaa.

Mutta, koitetaan jatkaa normaalisti arkea ja juhlaakin, niin hyvin kuin se olosuhteiden puitteissa on mahdollista. Niillä pelimerkeillä on elämässä vaan mentävä, mitä kädessä kulloinkin sattuu olemaan. Ja onneksi on aina yksi ihana keino unohtaa remppamurheet, edes hetkiseksi, ja sehän on tuo minulle rakas harrastus, valokuvaus, ja etenkin luontokuvaus. Siihen puuhaan voin upota, kun kaikki muu maallinen elo tuntuisi tuskaisen tukalalta ja pipo olisi kertakaikkiaan ihan liian kireältä. Pieniä valonsäteitä on aina, ne vain pitää yrittää huomata, napata kiinni ja nauttia. Syvimmänkin kaamoksen keskellä.

7.12. Ovikranssiongelmia

Miten lie olen tämän ovikoristeasian kanssa tänä vuonna näin myöhässä!?
Eilen illalla havahduin, itsenäisyyspäivän iltakävelyltä tullessa, että en ole ulko-oveen muistanut vaihtaa jouluista kranssia, vaikka yleensä olen jo lokakuussa miettinyt malttamattomana, että jokohon tuon joulukranssin ilkeäisi viritellä paikalleen.

No, eilisestä asti olen sitten pähkäillyt ja mallaillut, kahden vaiheilla, että laitanko itse tekemäni jäkäläkranssin vai kauniin olkisydämen ovea koristamaan tänä vuonna. En ole päätöstä vieläkään lukkoon lyönyt, kun kummatkin miellyttävät silmääni. Vaihtelen varmaan joka viikko fiiliksen mukaan siis. Laitan vaikka keittiön oveen toisen..joo, niin voisinkin tehdä.

6.12. Hyvää itsenäisyyspäivää ♥

Rauhallisen leppoisissa merkeissä itsenäisyyspäivän viettely käynnistynyt. On savustettu kalaa, karjalanpaisti on muhinut uunissa ja Tuntematonta sotilastakin on askareiden ohessa ehditty vähän katselemaan. Jotenkin se leffa vaan kuuluu "perinteisesti" tähän päivään, vaikkei aktiivisesti seuraisikaan. Ja se elokuva kyllä pistää asiat oikeisiin mittasuhteisiin:

Eilen illalla nimittän olin äkäinen kuin persiille ammuttu karhu, kun tuli pelätty tieto, että putkiremontti starttaa torstaina. Kyllä hyvän aloitusajankohdan sillekin keksivät. Keskelle ihmisten joulukiireitä. Noh, mutta en siitä sen enempiä paasaa, ettei pomppaa verenpaineet suotta koholle moisesta riesan ajattelusta, ja etenkään näin juhlapäivänä. Kuitenkin, se on vain putkiremontti, ei mikään talvisota, jossa ihmiset kamppailivat hengestään.

Tänä iltana nautitaan vielä letkeästä olosta, herkutellaan ja syödään hyvin ja katsellaan linnanjuhlia.

Ja sitten vielä aiemmin lupaamani snapsivinkki nro. 2.

Suomi-shotti

• Hyvälaatuista vodkaa 

• Tyrnimarjoja ja mustikoita

Pieneen snapsilasiin laitetaan ainesosia ihan oman maun mukaan, nautitaan ns. pohjanmaan kautta, alku- ja pääruoan välissä.

5.12. Jouluposti

"Lunta tulvillaan, on raikas talvisää...". Illan ja yön aikana tuprutti lunta lisää ihan urakalla, vaan siitä huolimatta, en jäänyt hankeen makaamaan, vaan joulukortit laitoin maailmalle matkaamaan. Taas voi yhden muistettavan joulupuuhan saa listalta ruksata yli.

Huomenna juhlistetaankin sitten Suomen itsenäisyyspäivää. Puetaan ykköset päälle ja kristallilaseista siemaillaan kuohujuomaa = lue: luultavammin kulahtaneissa kotiverkkareissa katsotaan linnanjuhlia, puoliunessa. .....hihheheh...no, katsotaan, fiiliksen mukaan. Jotain perinteista ja hyvää ruokaa ainakin kokataan juhlapäivänä sentään. Savustellaan lohta talvisäässä ja laitetaan perinteista karjalanpaistia tulille.

4.12. Tonttu ja sauna

Pakkasyö on, ja leiskuen pohja loimuja viskoo.

Kansa kartanon hiljaisen yösydänuntaan kiskoo.

Ääneti kuu käy kulkuaan, puissa lunta on valkeanaan,

kattojen päällä on lunta.Tonttu ei vaan saa unta.

Ladosta tulee, hankeen jää, harmaana uksen suuhun,

vanhaan tapaansa tirkistää, kohti taivasta kuuhun;

katsoo metsää, min hongat on, tuulensuojana kartanon,

miettivi suuntaan sataan, ainaista ongelmataan.

...

Aitat ja puodit tarkastain, lukkoja koittaa nytkyin, –

lehmät ne lehdoista näkee vain, unta kahleissa kytkyin;

suitset ja siimat ei selkään soi, ruunan, mi myöskin unelmoi:

torkkuen vasten seinää, haassa se puree heinää. –

Lammasten luo käy karsinaan, makuulla tapaa ne ukko;

kanat jo katsoo, pienallaan istuu ylinnä kukko;

kopissa Vahti hyvin voi, herää ja häntää liehakoi,

tonttu harmajanuttu, vahdille kyllä on tuttu.

Puikkii ukko jo tupahan, siellä on isäntäväki,

tontulle arvoa antavan, näiden jo aikaa näki;

varpain hiipivi lasten luo, nähdäkseen sulot pienet nuo,

ken sitä kummeksis juuri: hälle se riemu on suuri.

...

Latoon, parvelle pyrkii vaan, siellä hän pitää majaa:

pääskyn naapuri suovallaan, on liki räystään rajaa;

vaikka pääsky nyt poissa on, keväällä tuoksuun tuomiston

kyllä se saapuu varmaan, seurassa puolison armaan.

Silloin aina se sirkuttaa monta muistoa tieltä,

ei toki tunne ongelmaa, näin joka kiusaa mieltä.

Seinän raosta loistaa kuu, ukon partahan kumottuu,

liikkuu parta ja hulmaa, tonttu se miettii pulmaa.

Vaiti metsä on, alla jään, kaikki elämä makaa,

koski kuohuvi yksinään, humuten metsän takaa.

Tonttu puoleksi unissaan, ajan virtaa on kuulevinaan,

tuumii, minne se vienee, missä sen lähde lienee.

Pakkasyö on, ja leiskuen pohja loimuja viskoo.

Kansa kartanon hiljaisen, aamuhun unta kiskoo.

Ääneti kuu käy laskemaan, puissa lunta on valkeanaan,

kattojen päällä on lunta. 

Tonttu ei vaan saa unta.

Viktor Rydberg: Tonttu 

Eilen illalla, kun tulin saunasta, oli tähtikirkas pakkasilta ja sitä lumista kauneutta katsellessa tuli mieleen tuo iki-ihana Tonttu -laulu. Oli jotenkin jo jouluisan leppoisa tunnelma ja hyvä olo muutenkin, kun koko päivän olin hiki hatussa riehkaissut siivoushommissa, ja sen päälle pääsi lämpöisiin löylyihin pesemään pölykerrokset pois nahoistaan. Hiljaa kuuntelin kiukaan rauhoittavaa pihinää ja annoin ajatusten vaeltaa verkkaisesti.

 ♥ ♥ ♥

Vaan tänään on toisen adventin aamu, ja vaikka keittelin eilen illalla vielä oikein kunnon saunakahvit, Avaraa luontoa katsellessa, niin en kuitenkaan laulun tontun tavoin jäänyt unettomaksi, vaan kunnon unisiivut tuhisin lakanoissa, puhtaana pyöriskellen.

Huomista arkipäivää tässä aamukahvikupposen äärellä nyt virkeänä mietiskelen; päästään sitten iltasella ylkän kanssa roudarin hommiin keräämiäni tavarakasoja kierrätykseen viemään. Eilen muuten kaupan pihalla eräjorma katseli pakettiautoa mietteliään näköisenä, ja yhtäkkiä ääneen aprikoi: "Tuommoinen taitas olla ihan kätevä peli meillekin.".
Miten minusta nyt tuntuu tässä jälkikäteen aateltuna, että sanat olikin osoitettu minulle, piikkinä /vinkkinä, että ei kohta enää farmarikaan riitä näiden minun tavarakuormieni kuljetukseen, pakettiauto se on pian hommattava.😄

3.12. Putkiremppa, paketit ja joulusiivousstartti

Tänään on sitten ihan vihoviimeisetkin, ylkämyyryn, isän ja parhaan ystävän paketit kääritty lämmöllä papereihin, eli lahjasavotta on kaikilta osin onnellisesti täysin ohi.

Ja heti sen perään aloitin joulusiivouksen. Tai paremminkin kaappien raivaamisen. Ei siis mitään vahaamista ja kuuraamista, eli sitä perinteistä joulun perussiivousta vielä. Ylimääräistä irtainta lajittelen kiertoon ja pois heitettäviin. Nyt lähteekin tavaraa sekä vaatteita raa´alla kädellä nurkista pois, koska yllä leijailee, synkkänä pilvenä, jossain vaiheessa alkava putkiremontti. Talovanhus on jo sen tarpeessa, vaan itse en kyllä olisi moista riesaa kaivannut. Hyvissä ajoin on vaan ruvettava jo joutavia asioita pois heittelemään, niin pääsee sitten evakon koittaessa, irtaimen siirtelyn ja pakkailun osalta vähän helpommalla.

Täytyy koittaa ajatella tämäkin putkirempan riesa, mahdollisuutena uudistua. Hyvänä syynä luopua ylimääräisestä. Mutta pakko myöntää, että ihan vähän jo ahdistaa ja hermoja koittelee pelkkä ajatuskin siitä, mitä kaikkea vaivaa ja kurjuutta se aika tulee sisältämään ja kuinka pitkäkin riesa se lopulta voi olla. Ei voi oikein suunnitellakaan mitään kummempia ensi vuodelle, kun ei tiedä missä evakossa sitä joutuu elämään milloinkin. Huokaus. Koittaa vain, liikoja etuottoon murehtimatta, elellä päivä kerrallaan; otetaan sitten mitä vastaan tulee.

Mutta tänään siis siivotaan, jahka on tässä pieni väliaika ahkeruuskahvikupponen ryystetty ja nämä mietteet tänne horistu. Sitä mukaa kun ylimääräistä ja turhaa sälää nurkista lähtee, tulee taas vähän parempi olo ja tilaa hengittää. Muistais nyt vaan olla hankkimatta liikoja taas tilalle tyhjentyneisiin kaappeihin ja nurkkiin. Noh, muistaa vain avainsanan: putkiremppa, niin taatusti jättää ylimääräiset roinat hankkimatta😒😃
 

2.12. Pika-pikkusuolaista perjantaille

Viikon kiirus ja stressi painoi tänään jäsenissä raskaana. Jotain hyvää ja lämmittävää kaipasi nuutunut mieli ja masukin. Niinpä illan iloksi ja lohtuherkuksi väsäsin supernopeat, pienet suolaiset piirakaiset, kaapista löytämistäni tarvikkeista ja juustonnökeröisen jämistä.

Kaulitsin pari torttutaikinalevyä suuremmiksi, päälle levittelin tomaattia, punasipulia, paprikaa, tonnikalaa ja jämäjuuston kökköreet. Päälle vielä kuivattua oreganoa ja basilikaa. Uunissa hetki ja valmista tuli.

Iso muki kuumaa teetä/glögiä, niin kylläpä mieli onkin taas rauhoittunut ja jaksaa suunnitella viikonlopun puuhia. Uni-muumina aion nukkua ensi yönä oikein kunnon pitkät yöunet ja huomenna hääräänkin sitten taas kuin sähköjänis. Sehän on silloin päivistä parhain, tuo lauantai niin iki-ihana.

1.12. Minimetsän jouluasukki

Minimetsiini, jotka syksyllä tein, muutti tänään, joulukuun ensimmäinen päivä, pieni tonttu punaisen joulupallonsa kanssa. Sieltä se kurkistelee hymyillen, sillä joulu tulla jollottaa.

Tänään alkaa televisiossakin joulukalenteri, jossa on Pirkka-Pekka Petelius sekä ihanan suloinen koira: Rekku. Sen verran lapsi asuu meikäläisessä (enkä siitä luovu), että katson joulukalenterin joka päivä, se on pieni hengähdys ja irtiotto, kanelikahvikupposen kera, arjen velvollisuuksien keskellä. Oma "Aivon narikkaan -moomenttini".

Eilen loppui Mastercheff Australia. Ja meikäläisellä oli tippa linssissä! Ei sen vuoksi, että ohjelma loppui, vaan kun ne kilpailijat olivat niin mahtavia siinä toisiaan kohtaan. Muiden maiden mastercheffit eivät ole olleet läheskään niin kivoja seurata, sillä niissä kilpaillaan ihan verissä päin, ja tunnelma on sen mukaisesti jotenkin ilkeän agressiivinen, välillä ahdistava suorastaan. Vaan tässä Australian versioissa, tuomarit olivat ihania, hassuttelevia, antoivat kritiikin rakentavasti ja olivat upean kannustavia. Samoin kilpailijatkin; eivät puhuneet toisistaan kakkaa tai puukottaneet selkään, vaan kannustavat toinen toisiaan aidosti, eikä se kilpailun jännitys kärsinyt hyvästä yhteishengestä yhtään. Päinvastoin, minäkin välillä oikein ääneen kiljuen kannustin, villasukat makkaralla pomppien, nenä telkussa kiinni, että kaikki kerkeäisivät saada pöperönsä valmiiksi. Kiva ohjelma, harmi kun loppui, vaan toisaalta, jääpähän nyt taas aikaa muihin askareissiin iltaisin, vaikka joulupuuhiin..