" Pikku Myy seisoi mäellä ja huusi ilosta ja ihailusta.
Hän on rikkonut tynnyrin ja sitonut kenkiensä pohjiin pari lautaa.
- Nyt minä tulen! Hän huusi. Hetkeäkään epäröimättä Pikku Myy hurautti suoraan mäkeä alas.
Muumipeikko katsoi yhdellä silmällä ja näki, että hän kyllä selviäisi.
Hänen pienet kiukkuiset kasvonsa olivat iloisen varmat ja jalat sojottivat jäykkinä kuin tikut.
Muumipeikko tunsi itsensä äkkiä hyvin ylpeäksi.
Pikku Myy laski, kävi miten tahansa, hän sujahti henkeäsalpaavan läheltä erästä petäjää, horjahti, mutta pääsi takaisin tasapainoon - sitten hän oli alhaalla ja istahti lumeen nauraen täyttä kurkkua.
- Hän on minun vanhimpia ystäviäni, Muumipeikko selitti Vilijonkalle.
- Sen minä uskon, sanoi Vilijonkka happamesti. "
- TAIKATALVI-
Laskiaistiistain jälkitunnemista Hyvää Ystävänpäivää toivotan ♥