Tulossa muistelua ja muotia

Minulla oli pitkä tauko, kun en jaksanut blogimaailmassa touhuta.
Energia, motivaatio ja aika oli jotenkin täysin loppunut, enkä saanut tällä saralla mitään aikaiseksi.

Siksipä.
Mietin että mistä aloittaisin. Ja lamppu syttyi.
Päätin lähteä purkamaan kuluneita muistoja ja päiviä ensin vaatekaapin kautta.

Eli koko ensi viikko tulee postausta vaatekaappiini tirkistelyn kautta.
Kaikki vuodenajat.
Ei, enkä ole muotibloggaajaksi siirtymässä (huutonaurua...), mutta huomasin kesävaatteita talviteloille pakatessani, että vaatekaappi se vasta kertookin omaa muistojen kirjaa.

Sen lisäksi, että kertaan näiden vaatekuvien kautta omia kuluneita päiviä ja kuukausia, se on onnittelukooste luottovaatekauppiaalleni, jonka kivijalkaputiikki täytti juuri vuoden ja jonka löysin heti omakseni.

Siitä tuli kerralla luottovaatekauppani. Palvelu on yksilöllistä ja hyvää. Vaatteet sopivat minulle. Kauppias kuuntelee toiveeni ja osaa jo esitellä suoraan sellaiset vaatemallit ja uutuudet, jotka minulle voisivat sopia ja pukevat tämän 

muumimammamaisen 

lyhyen ja pyöreän varteni 

niin nätisti kuin se suinkin on mahdollista.😆😂

Joten, rakkaat lukijani.
Tämä tuleva muotiviikko ei ole kaupallinen yhteistyö. Se on minun henkilökohtainen vaatevuoteni, vaatekaappini ja onnitteluni ihanalle Life Style La Lunalle.

 🍃🍂

Mutta sitten vielä tähän päivään ja kuluneeseen viikonloppuun.

Eilen kävin shoppailemassa.
Yllätys yllätys. Ostin jo jouluunkin liittyvää sisustustekstiiliä ja pari käytännöllistä pöytä/jakkaraa, joihin saa kivasti kätkettyä kaikkea kodin irtosälää. Tai vaikka neulelangat ja työt.

Joulutekstiileistä vielä sen verran, että minullahan joulukausi avautuu huomenna eli lokakuun 1. päivä. 😃 Hillitysti, mutta kuitenkin. Eli hissunkissun glögit porisee, pasteijat paistuu, kodin tekstiilit vaihtuu, kulta, hopea ja kaikenlainen kimallus lisääntyy, kynttilät ja valot lisääntyy. Jouluaiheiset elokuvat täyttävät sunnuntai-iltapäivän lepohetken ja näin edespäin...

Tänään ohjelmassa päivällinen eli paistan haukimurepihvejä, joita tarjoan eiliseltä jääneen metsäsienikastikkeen kanssa. Aurinkokin rupesi pilkistämään ja ulkona on ihanan rapea sää. Mikäs tässä ollessa.

Leppoisaa sunnuntaita kaikille ♥

Kuoriutuminen

Hei Ystävät,

Aika, ilo ja inspiraatio katosivat kuukausiksi.

Olen valokuvannut siitä huolimatta, että blogia en jaksanut hoitaa. En ole jaksanut seurata mitään, en ketään, enkä päivittää omianikaan. Anteeksi. Ja pahoitteluni. Mutta takki vain tyhjeni.

Kevättalvi, kesä ja nyt syksy. Kuvia on kertynyt ja kertyy yhä.
Ehkä kanava jakaa niitä olisi aika vaihtaa toiseen...en tiedä. Mutta tälläisiakin olen näin "instan" aikoina pohdiskellut.

Mutta nyt on päänavaus "jakohommiin" tehty.
Inspiraatio ja ilo on taas löytynyt. Nyt koitan ottaa myös jostain aikaa jakaa kuvia ja ajatuksia useammin.

Tuntuu, kuin olisin tuo kesän kalareissulla kuvaamani sudenkorento, joka juuri kuoriutui ja kuivatteli hyytelömäisiä siipiään. Valmistautui tuleviin, kuumien loppukesän päivien lentohetkiin. Uusi tuleminen.


Eli. Koitetaanpas kerrata tänne taas nuita hiljalleen kuluneita kuukausia, kuvia ja seikkailuita, joita niihin on mahtunut.

Hyvä olla taas täällä.

Happy monday...tuesday

Hiiiiiiii!!!
Palkintoni saapui.

Voi kuinka hempeää ja ihanaa.
Ajatukset lähtivät heti kohti kuppikakkulandiaa:

Makuja ja koristeita, 

strösseleitä

 ja 

mitä 

mielikuvituksellisempia

 kuorrutuskumpuja.

Kiitos Sarin Kotona -blogi ihanasta arvonnasta ja Happy Monday ihanista tuotteista ♥

Aikuisten ystäväkirja -haaste

Oi kuinka hauskaa!
Sain haasteen Elinalta, HappyStarHome-blogista.
Kiitos! ♥

Siellä mukavan postauksen aiheena oli Aikuisten ystäväkirja, josta nämä haasteeseen kysymyksetkin on poimittu. Kuvia, sekä ko. postauksen pääsette katsomaan klikkaamalla tätä HappyStarHome -linkkiä.

1. Pienenä ajattelin, että minusta tulee ?

Arkeologi tai radiojuontaja

2. Kirja tai elokuva, joka aiheuttaa edelleen väristyksiä?

Kaikki Hercule Poirotit, Sinuhe Egyptiläinen, Oopperan kummitus ja Pähkinänsärkijä- musikaali

3. Noloin teevee ohjelma josta pidän?

Lemmen viemää :D :D

4. Paras Martta-taitoni?

 "Penninvenyttäminen" :D

5.Salainen paheeni?

Vastapaistetut kalapuikot (yöllä salaa syötynä) sekä vanhat emaliastiat

6. Meni syteen tai saveen, niin vielä joskus aion?

 Kunnostaa vanhan mummonmökin tai maatilan

7. Kahta en vaihda, ja ne ovat?

Ikuinen sisäinen lapsi minussa ja luonnossa oleminen

Iso suviyö

Eilinen kuva rantatörmältä.Kimaltavan kauniita valoplänttejä, joka heijastelivat sulaneen veden pinnalta, oksiston siivilöimänä.

Eilen, kun näin tuo yllä olevan kimalluksen järven sulalla, virtaavalla paikalla, tunsin ensimmäistä kertaa "sen" kesän tulon tuottaman syvän elämyksen. Tiedättehän, sen pakahduttavan henkäyksen, kun huomaa jotain ihanaa pitkän talven jälkeen ja rinta tuntuu aivan repeävän ilosta. Aurinko paistoi kauniisti ja lokkien leikkisät kisailukirkaisut kuuluivat sinitaivaalta. Vielä lehdettömien puiden ja pensaiden välistä vesi kimalsi niin kirkkaasti, että oli siristettävä silmiä. Lintujen laululuritusten seasta kuului kesästä tuttu rantaveden liplatus. Se oli hetki, kun vedin henkeä tavallista syvempään.

Siinä hetkessä uskoin, että kyllä se kesä vielä tulee, vaikka tänään ei taas siltä säätilan puolesta oikein näytäkään.

Niin, nyt on Jyrkin päivä ja ISO suviyö. Toivomuksissa siis olisi eritoten lämmintä yösäätä, että koleat säät vihdoin päättyisivät ja kesästäkin tulisi lämmin. Jyrkin päivästä todettiin myös ennen vanhaan näin: " Jyrkinä jyräys kalamiehen kattilassa." , eli kalastuskausi aloiteltiin monin paikoin näihin aikoihin. Täällä on vielä järvet jäässä (poikkeuksena virtaavammat kohdat) ja ainoat kalastuskauden avaajat ovat pilkkiukkoja, jotka vielä rohkeasti patsastelevat, sulakohdista huolimatta, rannan tuntumassa olevalla jäällä.

Tänään tulee televisiosta Ulos luontoon Luonto Seuranta klo. 18.15 Tv 1. Ihan lemppari ja takuuvarma kevätmielen nostattaja, vaikka tulis taivaalta räntää harmaanaan😊

1-vuotias ♥

Tänään on Onni on lauantai -blogin syntymäpäivä.

Olen käynyt viimeiset pari viikkoa melkoista "Jaakobin painia" ja kehityskeskusteluja itsekseni, että miten jatkan tämän blogini kanssa tästä eteenpäin: jatkanko, ja jos, niin samalla tyylilläkö vai teenkö muutoksia vai pistänkö koko homman telakalle.

Lopputulos oli, että en voi tätä nyt lopettaa, vaan täytyy jatkaa ainakin toinen vuosi, että näen, miten vuodet eroavat toisistaan tai tallaako sitä aina vaan samaa rataa. Varmaan tallaakin, mutta silti. Tarkastellaan siis vielä ainakin toinen vuosiperioodi. Hauska sitten verrata näitä vuosia, valokuviakin, että kehittyykö siinäkin hommassa vai käykö ihan päinvastoin.

Mutta mutta!!!

Jotain uuttakin on kuitenkin luvassa:
Da daaaa!
Tähän rinnalle on ilmestynyt Onni on lauantain -rinnakkaisblogi; Helmipuuroa!
Sieltä löytyvät nyt sitten tulevat reseptit ja ruokahorinat. Ulkoasultaan molemmat blogini ovat yhtenäiset, sillä haluan, että ovat tunnistettavasti samaa "perhettä".

Alla olevasta Helmipuuro -kuvasta tai sanasta klikkaamalla pääsee tutustumaan toiseen, 
uutukaiseen blogiini.

Helmipuuroa ♥

Tämä Onni on Launantai -blogi jatkaa nyt selkeämmin valokuvaus- ja päiväkirjablogina, jossa etenkin luontokuvat ja tunnelmat, näyttelevät jatkossa yhä suurempaa osaa blogin sisällöstä, arkitouhujen ohella.

Toivottavasti tämä jaottelu selkeyttää sekä lukijoita että itseänikin. Täytynee vielä ajan myötä katsoa, jatkanko tässä blogissa ihan näin tiivistä postaustahtia, sehän on tähän asti ollut oikeastaan päivittäistä, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta.

Summa summarum, tämä yksivuotias tormakka blogi siis jatkaa, ja kun tuosta yllä olevasta Helmipuuro-otsikosta tosiaan klikkaseepi, niin pääsette tutustumaan tämän blogin uunituoreeseen pikkusiskoon.

Ja hei, tämä ei ole mikään aprillipila! Sekin päivä tänään on; paremmankin päivän olisin voinut blogieni syntymäpäiväksi valita, näin jälkikäteen ajateltuna.

Juhlavaa launtaita 😉😄

Pieni koostelu siitä, millaisista kuvahetkistä kulunut, ensimmäinen blogivuoteni on koostunut.

Kevät ja kesä 2016

Syksyä 2016

Alkutalvea ja joulua 2016

Viimeisin neljännes; eli kevättalvi 2017.

Kaikenkarvaisia kesämuistoja

Jouduin eilen illalla käymään taas läpi kuva-arkistoja, ja tulee aina siinä samalla tehtyä pieni aika- ja muistelomatka. Että sitä onkin kerennyt kaikenlaista öttiäistä ja isompaakin kulkijaa kuvaamaan viime kesänä.

Hauskoja hetkiä ja retkiä voi kuvien kautta elää uudestaan, ei edes tekstejä tarvita.  Tyrkätäänpäs vähän tännekin "omituisten otusten kerhokuvia" viime kesältä, vaikka nämäkin luontokappaleet ovat esiintulon jo aiemminkin tehneet tässä blogissa. Mutta ei haittaa mittään.
.
Mitähän  jännää kuvattavaa ensi kesä tuokaan tullessaan.--iiiih, miten inspiroivaa ajatellakin!

Karhu kääntää kylkeään

Kevät-Matin päivä.
Syys-Mattikin on sanonnoissa olemassa, eli syyskuun 21. on Apostoli Matteuksen päivä, Matteus, Mattias, joka kansanpuheissa kääntyi Matiksi. Molempia Matteja on käytetty sanonnoissa ja ennustuksissa, mutta etenkin  kevät-Matin (myös talvi-Mattia käytettään) päivä on ollut tärkeä "etappipäivä", jolloin  tarkkailtiin erityisen tarkkaan säätä, jotta tiedettiin, mitä tuleman piti, kun kuukaudet eteenpäin vieri ja päivä päivältä kevät kurkisteli ovista ja ikkunoista.

"Mattina karhu kääntää kylkensä."

"Mitä Mattina, sitä Marjana."

"Mitä Mattina malolla, sitä Marjana vaolla."

 "Jos Mattina pyryttää, niin sitten on Matin päivän jälkeen 7 isoa pyryä ja jokaisella isolla pyryllä 7 pienempää pyryä" eli puhuttiin seitsemästä ukkopyrystä ja neljästätoista poikapyrystä.”

"Matti avaa lumiportit ja lyö yhdeksän lakkia kannon päähän.” Tarkoitti siis vielä yhdeksää lumisadetta.
 
Ei kuulosta kovin hyvältä, koko aamupäivän pyrytti. Mutta on tuiskusäistä jotain hyvääkin tiedossa, ainakin viherpeukaloille ja viljelijöille, sillä Matin tuisku ennusti hyvää kasvuvuotta kaikille kukkiville viljelyskasveille. 

Pelkkä lumisade Matin päivänä, ilman pyrytystä,  tiesi hyvää marjavuotta, paljon hyttysiä, kärpäsiä ja muita hyönteisiä. Tätä ötökkäriesaa saattoi kuitenkin ennalta ehkäistä näin:

"Matinpäivänä ei saa enää ruveta pitkälleen sen jälkeen kun on noussut ylös, ettei syö kesällä itikat."

Matin päivä aurinko antoi lupauksen poutaisesta kesästä ja lämpimästä heinäkuusta. Ja jos Matin päivänä räystäät tippuivat, niin saattoi luvassa olla pitkä kesä. (voi..ei tipu räystäät täällä...)

Elikkäs elikkä, nuiden oppien mukaan ei kyllä hirveän hyvältä näytä ja tulkinnanvaraa on hurjasti, sillä on niin sekava tuo sää ollut tänään. Alkuun lunta pyrytti koko aamun ja aamupäivän, muuttuen  siitä päivällä puoliauringoksi ja lumisateluksi.  Näin ollen, luvassa pitäisi olla siis vielä hirveästi pyrykelejä, hyvä vuosi itikoille, viljelyskasveille ja marjoille sekä vielä pitkä kesäkin, kun aurinkokin pikkuisen pilkisteli.

Jäädään tarkkailemaan miten käy.

Mutta se ON perjantai..ja en oo radalla taaskaan😆. Vaan viikonloppuna on suunnitelmissa vähän isompi siivouspoperaatio, lisäksi meinasin ideoida parvekkeen uutta kevätilmettä ja tutkia, jos ehdin, uusia silmälasimallistoja, aikomuksissa hankkia uudet kakkulat jossain vaiheessa kevättä. Nämä nykyiset GANT:in pokat on kyllä olleet todella mieluisat, mutta pitäähän sitä ainakin sovitella uusia pokamallistoja, uusi kevät- ja kesäilme, kun tukkakin on erilainen, niin ihan erilaiset tai väriset pokat voisi olla kivat.

Aikaan avokaadojen

Avokaadot ovat nyt niin edullisia ja hyviä, että olen niitä kaupasta suorastaan kassitolkulla kotiin kantanut.

Tulee syötyä siis "kaadoa" joka päivä jossain muodossa. Avokaadon puolikas, johon ripottelen vähän fetamurusia, on suosikki-iltapalaseni.

Laitoinpa tässä männä päivänä yhden avokaadon sosekeittoonkin ja siitähän muotoituikin oiva ja lämmin smoothie. Piti ihan se tähän muistaessani nyt ylöskirjata, sillä haluan tehdä sitä pikaista sosesopppaa kyllä toistekin. Ihastuttavan lempeää, pehmeän samettista, täyttävää ja masua hivelevää oli.

Yksinkertaisuudessaan homma meni näin, että suolalla ja kurkumalla maustetussa vesitilkkasessa kiehautin/ höyrystin reilun palasen kukkakaalia pienittynä ja porkkanan raastettuna (nopeuttaa valmistumista). Iskin pehmenneet kasvikset liemineen blenderiin ja perään avokaadon sekä lirauksen maitoa. Lämmin soppasmoothie oli valmis. Päälle ripostelin vähän fetamurusia.

♥ ♥ ♥

 

Vaan nyt on aika viskata korkkarit koivista ja virittäytyä viikonlopun taajuudelle. Suunnitelmissa ainakin kalasopan keittoa ja ulkoilua, mutta tänään tunnen vain kutsumusta vaakatasoon...(taisi olla muumipapan suusta tuokin lause...)

Piraattiriisi: positiivinen yllätys!

Tarjouksessa oli kukkakaalia, ja viikonloppuna oli aikaa kokeilla jotain uutta.

Ajattelin testata kukkakaalista tehdyn riisin. Ei mikään uusi juttu enää, mutta on vain  jäänyt aiemmin testaamatta, sillä olen ollut vähän skeptinen moisen "korvikkeen" maun suhteen. Keitetty tai höyrystetty kukkakaali kun ei oikein makumaailmaani ole koskaan suuremmin ihastukseen asti iskenyt, mutta tämä röpellyspä ei samalta maistunutkaan.. Olin peffallein lentää: kuinka olikin hyvää! Kuka tässä enää mitään riisejä kaipaa - ajattelin.

Oman "riisini" tein ihan kokonaisesta kukkakaalista, raastinraudalla raastamalla, vaikka näitä valmiinakin tuotteena kaupasta saa, ja koneella saisi tietysti nopeasti ja paljon valmiiksi. Ei käsipelilläkään kauaa hommassa nokka tuhissut ja tuli allijumppaa samalla. Aion tämän kokeilun inspiroimana tehdä ensi syksynä sadonkorjuuaikaan, kotimaisista kukkakaaleista, reippaasti pakastimeen tätä piraattiriisiä varastoon, ns. ottivalmiiksi.

Kukkakaalisipellyksen kypsennyskään ei aikaa paljon vaatinut; laakealle pannulle vaan, suolalla maustettuun vesitilkkaseen, höyrystymään muutamaksi minuutiksi ja pois. Pitää ehdottomasti jättää pientä purutuntumaa.

Lisukkeeksi väsäsin jauhelihacurryn. Eli suomeksi, hyvin runsaasti kasviksia ja mausteita sisältävän jauhelihaseossoossin. Yhdistelmä toimi. Tuli hyvä mieli ja lämmin olo tätä ruokaa syödessä.

Ihan harmittaa, miten olenkaan aliarvostanut tätä mainiota kasvista, jolla on, vaatimattomasta ulkonäöstään huolimatta, niin paljon hyviä ominaisuuksia. Hyvin monessa vilkaisemassani tutkimuksessa, artikkelissa tai julkaisussa kukkakaalin terveyseduista on mainittu, kuinka sen sisältämät antioksidantit auttavat pienentämään riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin sekä vähentämään syöpäriskiä. Yllättävä tieto oli myös se, että kukkakaali sisältää samaa allisiinia, kuin valkosipuli: tämä aine jarruttelee mm. kehon ikääntymistä ja hillitsee tulehduksia.
Hieno kasvi siis. Minun lautaselle eksyy kaalikaunokainen tämän jälkeen paljon useammin. Ja elokuvailtojen kasvisdippivadille ehdoton lisuke, etenkin kotimaisen satokauden aikaan.

Diagnoosi:mökkikuume

Tämän kuvan otin viime kesän venereissulta; niin kaunista kesämaisemoo, että. Ei helpota mökkikuumetta ainakaan ;)

Eilen se taas iski. Lähes tulipalopakkasten keskellä, tylsänä maanantai-iltana: mökkikuume.

Eikähän siinä sitten ensiavuksi muu auttanut kuin käydä listaamaan toiveita ja pläräämään mökkitarjonnat läpi.

Meidän haavemökkerölle ei itse asumuksen suhteen paljon vaatimuksia listaan ylöskirjattu, enempi toiveet kohdistuivat torppamme ympäristölle; pitäisi olla mielellään oma ranta, rauhallinen ympäristö ja kalavedet missä seilailla, sekä marja- ja sienimetsät lähistöllä. Mökkiin me ei mitään mukavuuksia tarvita tai edes haluta. Kunhan on katto pään päällä ja tulisija. Ja sauna tietysti on mökkiympäristöstä löydyttävä. Ilman sitä ei mökkeily ole mökkeilyä, meidän mielestä.

Joo-o. Syytän tästä yllätten iskeneestä mökkitaudista, muutamana päivänä jo siniseltä taivaalta  mollottanutta aurinkoa, joka paukkupakkasesta huolimatta, saa pään pehmenemään ja ajatukset vaeltamaan milloin minnekin.

Pakkasista puheenollen; toivottavasti huomenna sää vähän lauhtuisi, sillä vihdoin ja viimein, olisi mahdollisuus päästä kuvausreissulle taas ihan ajan kanssa. Olen kaivannut sitä jo niin hirmuisesti, että pääsisin vähän pidemmälle samoilulle, kameran kanssa haahuilemaan ja ikuistamaan helmikuun luonnon vaiheita. Toivon, että sään lauhtumisen lisäksi, tuon taivaan kirkkaan mollukan paistettakin riittäisi vielä huomiseenkin. Mutta, sen näkee sitten huomenna, sen.

Tämänkin "muumi-veneen" kuvasin viime kesänä. Jollain on kyllä niin hieno ja erikoinen asumuspaatti, että ei ihan jokaiselta vastaantulijalta löydykkään :) Kiehtova ja persoonallinen; saa mielikuvituksen laukkaamaan ja sytyttää janon päästä kohti jännittäviä seikkailuja. Aivan ihana potski, ainakin minun mielestäni.

Helmihulinoita vai mitä lie naksahduksia

Juu-u.
Lunta tupruttaa taivaan hämäryydestä ja tulppaanitkin vetelevät jo viimeisiään. Piti niistä vielä päivän ilo repäistä irti, eli varret poikki napsaista ja kukat pystyyn arkiseen ja matalaan pöytäasetelman, oliivivenettä hyväksikäyttäen.

Mutta, liekö hämärän päivän, ulkoilupukuostosten  vai kesänkaipuun nyrjäyttämänä, tuli hankittua kirkuvan punainen iso kassi; vielä oikein reilulla merkki-printillä. Ohoh...yleensä pyrin valinnoissani pysymään varmoissa, tylsissä, klassisissa väreissä ja perusjutuissa, vaan nyt naksahti. Ihastuin tuohon reiluun kassin retaleeseen kertalaakista. Virkistää jotenniin musta-valko-harmaata garderobiani kummasti. Puolustuksekseni totean, että oli alennuksessa ja muissa hankinnoissani pitäydyin maltillisissa väreissä. Ulkoiluasujen lisäksi tuli jo hankittua musta-valkea maksimekkokin kesäksi, alesta siis. Tässä nyt mietinkin, että jos oikein villiinnyn, niin saatanpa tuon kassin, maksimekon ja lyhyen nahkatakin yhdistää rennon hurjaksi kokonaisuudeksi esim. kesäiselle torikierrokselle. Mahtuu ainakin ostoksia.

Mitäs muuta, no herkuteltiin vähän, eli syötiin ylkän kanssa paahtopaistipatongit puoliksi.

Tammikuisten iltojen siluetteja

Täytyi vielä tänään laittaa nämä tammikuussa otetut valokuvat, ennen kuin alkaa taas uusi kuukausi, ja edessä on uusia kuvauskohteita, valonmäärä lisääntyy ja kuvista tulee taas piirun verran erilaisia tunnelmaltaan. Valokuvista on ihana seurata, miten hienovaraisesti, päivä päivältä, vuodenaikojen vaihtuessa, luonto muuttuu. Näissä tammi-iltojen kuvissa silmääni viehättävät puiden oksien ja kirkon luomat tummanpuhuvan maalaukselliset siluetit sekä niiden taustalla olevien taivaanrantojen erilaiset värivivahteet.

Jotain punaista ja makeaa

Tähän herkkuun sitten viikonlopun viehätyksen osalta päädyin. Täytekakun sijaan tein, Pirkka-lehdestä napatulla reseptillä, raikkaan puolukkajäädykkeen, jota tosin itse vielä lisätuunasin. Tämä upeus menee nyt sitten pakkastimeen odottamaan syömämiehiään: Toivotaan, että maku on maistuvainen ja saa suut messingille.

Puolukkajäädyke (12 annosta)

• 2 kananmunaa

• 1½ dl sokeria

• 4 dl kuohukermaa

• 3 tl vaniliasokeria

• 4 dl pakastepuolukoita

Omat lisäykset tähän perusreseptiin:

• tilkkanen hyvää konjakkia, 

• muutama lusikallinen puolukkahyytelöä

• rouhittua tummaa suklaata.

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Vaahdota kerma. Soseuta jäiset puolukat monitoimikoneella tai tehosekoittimella. Sekoita puolukkasose, kermavaahto ja vaniliasokeri munavaahtoon. Kaada seos kylmällä vedellä kasteltuun kakku- tai jäädykevuokaan. Peitä foliolla tai kannella.
Pakasta jäädykettä vähintään 5 tuntia.

Tarjolle otettaessa:
Kasta vuoka reunaa myöten hetkeksi kuumaan veteen ja kumoa tarjoiluvadille.

Omat lisäykset toteutin näin: Lirautin konjakkitilkkasen puolukkavaahtoon: lähinnä siksi, että koostumus pysyisi takuuvarmasti alkoholin ansiosta ja pakastamisesta huolimatta, jäätelömäisen pehmeänä, ei tönkkö-jäisenä. Eipä se "konu-tilkka"makuakaan haittaa, päinvastoin, tuo lisää juhlavuutta hennolla vivahteellaan. Vuoan pohjalle laitoin ensin kerroksen puolukkavaahtoa, ja sen päälle laittelin tehosteviivoiksi puolukkahyytelöä ja rouhittua tummaa suklaata, toiveena, että valmista kakkua leikatessa, sieltä perusjäädykkeen keskeltä, näkyis kiva herkkukerrostuma ja antaisi erilaista puru- ja suutuntumaa annokseen. Mutta...sen näkee sitten, kun päästään tuon tuotoksen kimppuun, että toteutuiko tämä visioni.

Jk. Ja nyt pääsi mutsin marketin vuoka käyttöön, kuten tuolla jo aiemmissa postauksissakin lupailin.

Taikavoimiako

Eilen illalla, joutilaalla hetkellä, selailin kirja/lukublogeja, kirjakauppojen sivuja sekä ale-tarjouksia. Lähinnä poimin niistä ylös vinkkejä, mitä voisin käydä kirjastosta hakemassa viikonloppulukemiseksi ja itseni sivistämiseksi. Jotain kyllä tekisi mieli kirja-alesta ihan ostaakin, etenkin tuolta tietokirjapuolelta; joitain villiyrtti- ja reseptikirjoja mieleni niin janoaisi.

Toinen kategoria, joka silmiini ja lähempään tarkasteluun järjestelmällisesti haketui, olivat teokset, joissa mainittiin: "Elä enemmän, stressaa vähemmän" ja muut vastaavat elämäntapaoppaat.  Hah, eli tyypilliset tammikuun oireet siis allekirjoittaneella, että uusiutua pitäis ja sitä rataa. Yhtään ns. kepeämpää lukemista ei sitten mieleeni jäänyt😆.

Syy, miksi alun alkaen eilen tuohon kirjatarjonnan läpikäyntiin rupesin, johtui silmiini osuneesta kirjoituksesta ja sen herättämästä uteliaisuudesta. Siinä kirjoituksessa eräälle ihmiselle suositeltiin, elämän kriisitilanteessa, luettavaksi R. Byrnen kirja nimeltä "Taikavoima".  Piti siis saman tien netissä tutkia, mistä moinen kirja oikein kertoo. Siitä mainittiin mm., että se sisältää 28 päiväisen ohjelman, jonka jälkeen elämä aukeaa sinulle ihan uudella tavalla, periaatteella että: "saat sen mistä luovut ja sitä saat mitä tilaat". Skeptikko minussa huutaa, että mitähän huuhaata tämäkin taas, vaan utelias kuiskii, että se on pakko vähintään selata läpi, että mistä oikein on kyse. Teoksessa kuitenkin käsittääkseni käsitellään myös mm. kiitollisuus-aihetta ja sitä, kuinka sen vahvistaminen lisää elämän mielekkyyttä. Tähän olen omassa elämässäni pyrkinyt, pitämällä mm. kiitollisuuden päiväkirjaa (josta aiemmin olen maininnutkin), sillä olen sen (ihan oikeasti) huomannut  vähentävän negatiivisiin asioihin jämähtämistä. Tuon päiväkirja-metodin olen oppinut ihan muun lukemisen kautta, vaan lieneekö tässä opuksessa sitten samoja harjoitteita. Kenties. Eli jos opus vastaani tulee, niin kyllähän se on läpi kurkistettava tuokin teos. Uteliaisuus voittaa.

Tänään en joudakaan tämän enempiä tarinoimaan, täytyy nimittäin ruveta raivaamaan keittiötä; oli ilmaantunut eteisen lattialle lappunen, että huomenna keittössä putkipekat hääräilee ja mittailee. Tehdäänpä heille tilaa siis...

Lihahyytelö

Tämän idean testausta varten niitä perjantaina esiteltyjä vuokia piti hamstrata.

Jouluna emme ehtineen tätä hyytelöityä herkkua tehdä, vaikka tarkoitus oli silloin jo testata, miten onnistuu itse tehty aladoopi, lihahyytelö tai millä nimellä tätä entisaikojen juhlaherkkua sitten haluaakaan kutsua. Mutta kun ruokaa oli joulunseutuna yllinkyllin ja monessa osoitteessa, niin jäi karjalanpaistitkin tekemättä sen yltäkylläisyyden vallitessa, ja hyvä niin. Tehtiinpä niistäkin lihoista, nyt tammikuun ollessa jo puolessa välissä, jotain muuta kuin tavallista paistia.

Eli pakastimesta kaivettiin, sopivasti tyhjennystä kevättä kohti sillekin, karjalanpaistilihoja, jotka painekattilalla pössäytettiin mureaksi ja samalla saatiin hyytelölle liemi. Tämä vaihe onnistuu kyllä ihan normaalisti keittämälläkin. Ja lihat voivat olla ihan jotain muutakin kuin edella mainittua.
Me saatiin näin monta hyvää kärpästä yhdellä iskulla; kun saatiin samalla pakastinta tyhjemmäksi ja arkiviikolle leivänpäälle kevyttä ja edullista herkkua (karjalanpaistilihat kun tietysti oli tarjouksesta hankittu ja liivatteitakin oli jäänyt iso pino kaapin nurkkaan joutavana notkumaan synttärikekkereiden juustokakkutalkoiden jäljiltä, eli tämä testaushytky saatiin mainiosti tarkan markan tammikuuhun sopivaan tyyliin toteutettuna).

Hauska kokeilu. Ainut, että alunperin suunnittelemani koristeellisemmat kakkuvuoat olivatkin liian pieniä, joten järkevintä oli tehdä koko herkku yhteen 1,5 litran leivonta/pateevuokaan. Kakkuvuoat ovat vielä kuitenkin tulossa uljaasti esiin, sillä niiden varalle on jo toinen herkkukokeilu suunnitteilla, johon myös liittyy pakastimen tyhjennystä.

Mutta katsellaanpas nyt ensin hytkyilevän lihaherkun valmistuskuvat ja resepti. Alunperin suunnitelimme 10 liivatteen käyttöä, vaan pistettiin kuitenkin 15,  vaan liivatteita olisi saanut olla litraan 20 kappaletta, että hyytelöstä olisi tullut vielä paremmin napakampi ja leikattavampi. Ja lihaliemi saa olla hyvin maustettu, eli liemenä jopa suuhun liiankin tujua, silloin se hyytelöitynä maistuu hyvältä. Ei pelkältä kumimaiselta vedeltä, jos tälläinen ilmaisu sallitaan.

Lihahyytelö

• 800g kypsää karjalanpaistilihaa

• n. 1 litra maukasta ja mahdollisimman kirkasta lihalientä

• 20 liivatelehteä + kylmää vettä liotukseen

• värikkäitä kasviksia kuten paprikaa, papuja, porkkanoita, herneitä tms.

Kypsä liha leikellään noin nopan kokoisiksi sattumiksi ja kasvikset halutun muotoisiksi paloiksi. Varataan 1,5 litran vetoinen vuoka. Liotetaan liivakoita kylmässä vedessä noin 5 minuuttia. Puristellaan vedet pois pehmenneistä liivatteista ja sulatetaan ne lämpimään lihaliemeen sekoitellen.
Laitetaan hyytelölle (halutessaan, voi tehdä ihan pelkän lihaversionkin) kasviksista koristeellinen pinta, eli ladotaan erivärisiä kasviksia haluaamaansa muodostelmaan vuoan pohjalle ja varovasti lirutellaan niiden päälle liivatelihalientä pieni kerros sidokseksi.
Sen jälkeen ladotaan lihat (ja loput kasvikset) ja lopuksi täytetään vuoka liivatelihaliemellä, niin että lihat peittyvät.

Annetaan jähmettyä viileässä vuorokauden verran.

Hyvä aladooppi, eli lihahyytelö on rakenteeltaan jämäkkää, hyvän tuoksuista ja makuista apetta. Ja voin todeta, että nyt kun olen itse tehtynä tätäkin herkkua maistanut, en taida enää kaupan valmistuotteisiin tarttua. Maku, joka tulee itse tehdystä, lähes rasvattomaksi kuoritusta lihaliemestä, on tässä ruuassa vertaansa vailla, kun vaan muista maustaa anteliaalla kädellä. Kaupan hyytelöissä  en ole koskaan pitänyt sen pelkän hyytelöosuuden mausta tai suutuntumasta; ja ymmärrän nyt miksi, sehän ei oikeastaan maistu miltään, jolloin kumimaisen suutuntuman aistimus voimistuu entisestään.

Ennen vanhaan tämä oli juhlaruokaa, vaan nykyisin soveltuu juhla- tai leikkelepöydän lisäksi, myös arkiseen viikkoon, vaikka keveäksi leikkeleeksi paahdetun ruisleivän päälle / kylkeen.

Pakastetaan petivaatteita

ja pistetään currypata tulille!
Paukkupakkasissa on se hyvä puoli, että silloin on hyvä tuuletella ja raikastaa tekstiilejä, antaa pölypunkeroille hyrykyytiä😄

Ja iltasella, ulkoilmassa päivän pakastettujen petivaatteiden väliin pujahtaminen on oma kiduttavan kiehtova kokemus; yhtä aikaa hirveä, kun kylmä peitto sivaltaa ihoa, ja samalla eufoorinen, kun lämpö alkaa hiljalleen palautumaan, kehon reagoidessa ja verenkierron vilkastuessa. Tunne on raukaisevan rentouttava, vähän kuin avantopulahduksen tai saunomisen jälkeen. Tulee raukeus ja uni helposti, ainakin sillä hetkellä, kun peiton alla on taas turvallisen lämmin olla.

Lämmöstä puheenollen, pakkassäillä currypata maistuu lämmittävine mausteineen jopa tavallistakin paremmalta (omassa "mitä kaapista löytyy" -curryversiossa on mm.; chilia, currya, kurkumaa, kookosmaitoa jne.) Jouluruokien jälkeen virkistäviä makuja, joista kehokin herää talviunestaan.

Kyllä kelpaa loppiaisesta nauttia. Illalla naatiskellaan lisää vapaapäivän suloista ja vietetään pötköttely/telkkari-ilta, oikein pop cornien kera. Pitkä, rento sekä rauhallinen viikonloppu on kyllä välillä mitä ihaninta mannaa ihmislapsen sielulle sekä ruumille! ♥

16.12. Joulupussi

Tämän joulun kattaukseen ajattelin kokeilla ideaa, joka syntyi nostalgisesta muistosta.
Muistui nimittäin tässä eräänä iltana mieleen, että ala-asteella saimme aina todistustenjako päivänä, kun lähdettiin joululomalle, mukaamme ns. lahjapussit. Ne olivat ruskeaa paperia, ja sisältä löytyi trip-mehu, lihapiirakka, omena ja pipari. Oli ihanaa juosta kotiin todistus ja pussi kainalossa, hanki kengän alla narskuen, ja mieli oli pakahtua joulun ja joululoman alkamisen riemusta! Tästä vahvasta muistikuvasta inspiroituneena päätin kokeilla, josko tuosta paperipussimuistosta, olisi jotain rustiikkista ideanpoikasta tämän vuoden joulupöydän kattaukseenkin.

Ei ehkä oikein näissä kuvissa näytä niin vakuuttavalta, mutta livenä on omaan silmään ainakin aika harmoonisen kiva ja toimiva yksityiskohta. Ehkä vielä kun vähän lisää säätää, niin hyvä tulloo ♥

9.12. "Annana oluet pannaan...

...jouluna joukolla juodaan."

Näin kuuluu vanha sananlasku. Annan päivänä, vanhaan aikaan, aloitettiin jouluvalmistelut oluen panemisella, sillä se oli joulunajan tärkein juoma. Sitä piti joulupöydästä löytyä, leivän, lihan ja maitotuotteiden ohella, jotta katovuodelta vältyttäisiin.

Tuomaan päivänä oluen piti olla valmista maisteltavaksi ja siitä eteenpäin sitä nauttiinkin koko jouluaika, aina Nuutin päivään asti, jolloin viimeiset tuopposelliset kumottiin ja yltäkylläinen joulun "syöpöttely ja juopottelu" muutoinkin lopetettiin.

”Knuutin knuppi, joulun loppu, 

sontarikko käteen, kaalikuppi eteen.”

Tämä pieni perinnetietopläjäys olkoon aasinsiltana kotikaljapostaukseen, jonka lupailin tuolla aiemmin tehdä, edellisen kaljakattilajutun jatkoksi.  Pikauutteesta on helppo tehdä hyvä kotikalja, eikä valmistumista tarvitse odottaa Tuomaan päivään, vaan ryystämisen voi aloittaa jo parin vuorokauden kuluttua.

Nopsa ja helppo kotikalja
(Tuoppi -kaljauutteesta)

Tarvitset paketillisen Tuoppi -mallasjuomauutetta, vettä, sokeria ja sopivan tilavan astian (kattilan tai sankon), johon mahtuu vähintään 3 litraa tätä jouluista juomaa. Paketista saat tehtyä  kerralla vaikka 9 litraakin kotikaljaa, mutta voi tehdä myös pienemmissä 3 litran erissä. Melko edullista juotavaa joulupöytäänkin, kun paketti maksoi vain n. 1,50 euroa.

Paketin kyljessä on hyvät, helpot ja selkeät ohjeet, joten minäkin ensikertalaisena sain juoman onnistumaan ilman mitään vaikeuksia ja hyvää tuli. Mutta kirjoitan ne tähänkin, jotta prosessin helppous alustavasti avautuu muillekin kotikaljan teosta kiinnostuneille. Mallasuute ja hiivat ovat siis valmiina paketissa. Sokeria ja vettä vain lisäksi, ja niitä ainakin yleensä löytynee ihan peruskotivaroista...vettä ainakin😉

• 2½-3 litraa vettä

• 1 pussi mallasuutetta

• 1-2 dl sokeri (sen mukaan kuinka imelästä kotikaljasta tykkää)

• 1 pss kuivahiivaa 

Pussillinen mallasuutetta sekoitetaan reilusti kädenlämpöiseen veteen (+40-42 asteiseen).
Lisätään sokeri ja sekoitetaan huolellisesti.
Pinnalle ripotellaan kuivahiiva ja homma on siinä!
Sitten vain annetaan kaljan käydä vuorokauden verran huoneenlämmössä, kevyesti pyyhkeellä peitettynä.

Tämän jälkeen kaljan voi pullottaa ja nostaa putelit vielä noin vuorokaudeksi viileään. Ja sittenpä  juomaa on jo lupa käydä nauttimaan.

Itse en edes pullottanut kotikaljaani, vaan nostin teräksisen kaljakattilani kansi päällä kylmään. Siitä sitten sai kauhalla kaataa kylmää juomaa, kukin janoinen, omaan mukoseensa. 😋

1.12. Minimetsän jouluasukki

Minimetsiini, jotka syksyllä tein, muutti tänään, joulukuun ensimmäinen päivä, pieni tonttu punaisen joulupallonsa kanssa. Sieltä se kurkistelee hymyillen, sillä joulu tulla jollottaa.

Tänään alkaa televisiossakin joulukalenteri, jossa on Pirkka-Pekka Petelius sekä ihanan suloinen koira: Rekku. Sen verran lapsi asuu meikäläisessä (enkä siitä luovu), että katson joulukalenterin joka päivä, se on pieni hengähdys ja irtiotto, kanelikahvikupposen kera, arjen velvollisuuksien keskellä. Oma "Aivon narikkaan -moomenttini".

Eilen loppui Mastercheff Australia. Ja meikäläisellä oli tippa linssissä! Ei sen vuoksi, että ohjelma loppui, vaan kun ne kilpailijat olivat niin mahtavia siinä toisiaan kohtaan. Muiden maiden mastercheffit eivät ole olleet läheskään niin kivoja seurata, sillä niissä kilpaillaan ihan verissä päin, ja tunnelma on sen mukaisesti jotenkin ilkeän agressiivinen, välillä ahdistava suorastaan. Vaan tässä Australian versioissa, tuomarit olivat ihania, hassuttelevia, antoivat kritiikin rakentavasti ja olivat upean kannustavia. Samoin kilpailijatkin; eivät puhuneet toisistaan kakkaa tai puukottaneet selkään, vaan kannustavat toinen toisiaan aidosti, eikä se kilpailun jännitys kärsinyt hyvästä yhteishengestä yhtään. Päinvastoin, minäkin välillä oikein ääneen kiljuen kannustin, villasukat makkaralla pomppien, nenä telkussa kiinni, että kaikki kerkeäisivät saada pöperönsä valmiiksi. Kiva ohjelma, harmi kun loppui, vaan toisaalta, jääpähän nyt taas aikaa muihin askareissiin iltaisin, vaikka joulupuuhiin..