Blogipäiväkirja, jossa valtaosin valokuvin, välillä tekstein terästäen, katselen vuoden kiertokulkua, tarkkailen luontoa ja touhotan niin arjessa kuin juhlassakin.
syysloka
tiistai 17. tammikuuta 2017
Taikavoimiako
Eilen illalla, joutilaalla hetkellä, selailin kirja/lukublogeja, kirjakauppojen sivuja sekä ale-tarjouksia. Lähinnä poimin niistä ylös vinkkejä, mitä voisin käydä kirjastosta hakemassa viikonloppulukemiseksi ja itseni sivistämiseksi. Jotain kyllä tekisi mieli kirja-alesta ihan ostaakin, etenkin tuolta tietokirjapuolelta; joitain villiyrtti- ja reseptikirjoja mieleni niin janoaisi.
Toinen kategoria, joka silmiini ja lähempään tarkasteluun järjestelmällisesti haketui, olivat teokset, joissa mainittiin: "Elä enemmän, stressaa vähemmän" ja muut vastaavat elämäntapaoppaat. Hah, eli tyypilliset tammikuun oireet siis allekirjoittaneella, että uusiutua pitäis ja sitä rataa. Yhtään ns. kepeämpää lukemista ei sitten mieleeni jäänyt😆.
Syy, miksi alun alkaen eilen tuohon kirjatarjonnan läpikäyntiin rupesin, johtui silmiini osuneesta kirjoituksesta ja sen herättämästä uteliaisuudesta. Siinä kirjoituksessa eräälle ihmiselle suositeltiin, elämän kriisitilanteessa, luettavaksi R. Byrnen kirja nimeltä "Taikavoima". Piti siis saman tien netissä tutkia, mistä moinen kirja oikein kertoo. Siitä mainittiin mm., että se sisältää 28 päiväisen ohjelman, jonka jälkeen elämä aukeaa sinulle ihan uudella tavalla, periaatteella että: "saat sen mistä luovut ja sitä saat mitä tilaat". Skeptikko minussa huutaa, että mitähän huuhaata tämäkin taas, vaan utelias kuiskii, että se on pakko vähintään selata läpi, että mistä oikein on kyse. Teoksessa kuitenkin käsittääkseni käsitellään myös mm. kiitollisuus-aihetta ja sitä, kuinka sen vahvistaminen lisää elämän mielekkyyttä. Tähän olen omassa elämässäni pyrkinyt, pitämällä mm. kiitollisuuden päiväkirjaa (josta aiemmin olen maininnutkin), sillä olen sen (ihan oikeasti) huomannut vähentävän negatiivisiin asioihin jämähtämistä. Tuon päiväkirja-metodin olen oppinut ihan muun lukemisen kautta, vaan lieneekö tässä opuksessa sitten samoja harjoitteita. Kenties. Eli jos opus vastaani tulee, niin kyllähän se on läpi kurkistettava tuokin teos. Uteliaisuus voittaa.
Tänään en joudakaan tämän enempiä tarinoimaan, täytyy nimittäin ruveta raivaamaan keittiötä; oli ilmaantunut eteisen lattialle lappunen, että huomenna keittössä putkipekat hääräilee ja mittailee. Tehdäänpä heille tilaa siis...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kävit ja tervetuloa toistekin :)