Pakkanen kiristelee jo nurkissa nousevin lukemin. Hellalla porisee jauheliha-kasvissoppa, mikäs sen parempaa kylmän päivän lämmikkeeksi, kuin kuuma ja värikäs keittokulhollinen. Loppiaisen seuduille on luvattu aurinkoista säätä. Sitä toivoisin todellakin, sillä haluisin enemmän kuin mitään muuta, päästä räpsimään jotain tammikuisia, kaunisvaloisia kuvia. Sen nyt näkee sitten, kuinka ne kuvahaaveet onnistuu ja toteutuu, jos pakkanen paukkaa lähempänä kolmeakymmentä.
On pakko myöntää, että hetkessä eläminen on tällä hetkellä ihan helkutin vaikeaa. Huomaan koko ajan ajattelevani, että olisi jo kevät pitkällä, remontti ohi jne. jne. Täytyy suoraan sanottuna patistaa itseään edes jotenkin tähän tammikuun olemuksesta ja kauneudesta nauttimiseen. En muista milloin olisi näin hampaat irvessä touhua ollut yrittää iloita tästäkin talvisesta kuusta. Ja pahinta, mitä olen viime kuukausina huomannut; putkiremontti ja muut vastoinkäymiset ovat tehneet minusta valittajan. Urputan ja valitan milloin mistäkin. Saan itseni kiinni siitä touhusta yhä useammin. Huokaus. En halua olla sellainen ihminen ensinkään.
Eli eikun vaan urputtelut sikseen ja muihin aiheisiin; metsäkauris seikkaili joulunaikaan kotikonnuilla ja niin nyt täälläkin seuduin. Omaa pientä kinttupolkuaan on kipitellyt vanhan ladon nurkille mutustelemaan pusikoiden suojista apetta.
Ja taidanpa minäkin lähteä näillä samoilla sanoin ja tunnelmin nyt ottamaan omaa soppa-apettani. Hyvä ruoka, parempi mieli, vai miten se meni....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kävit ja tervetuloa toistekin :)