Lihahyytelö

Tämän idean testausta varten niitä perjantaina esiteltyjä vuokia piti hamstrata.

Jouluna emme ehtineen tätä hyytelöityä herkkua tehdä, vaikka tarkoitus oli silloin jo testata, miten onnistuu itse tehty aladoopi, lihahyytelö tai millä nimellä tätä entisaikojen juhlaherkkua sitten haluaakaan kutsua. Mutta kun ruokaa oli joulunseutuna yllinkyllin ja monessa osoitteessa, niin jäi karjalanpaistitkin tekemättä sen yltäkylläisyyden vallitessa, ja hyvä niin. Tehtiinpä niistäkin lihoista, nyt tammikuun ollessa jo puolessa välissä, jotain muuta kuin tavallista paistia.

Eli pakastimesta kaivettiin, sopivasti tyhjennystä kevättä kohti sillekin, karjalanpaistilihoja, jotka painekattilalla pössäytettiin mureaksi ja samalla saatiin hyytelölle liemi. Tämä vaihe onnistuu kyllä ihan normaalisti keittämälläkin. Ja lihat voivat olla ihan jotain muutakin kuin edella mainittua.
Me saatiin näin monta hyvää kärpästä yhdellä iskulla; kun saatiin samalla pakastinta tyhjemmäksi ja arkiviikolle leivänpäälle kevyttä ja edullista herkkua (karjalanpaistilihat kun tietysti oli tarjouksesta hankittu ja liivatteitakin oli jäänyt iso pino kaapin nurkkaan joutavana notkumaan synttärikekkereiden juustokakkutalkoiden jäljiltä, eli tämä testaushytky saatiin mainiosti tarkan markan tammikuuhun sopivaan tyyliin toteutettuna).

Hauska kokeilu. Ainut, että alunperin suunnittelemani koristeellisemmat kakkuvuoat olivatkin liian pieniä, joten järkevintä oli tehdä koko herkku yhteen 1,5 litran leivonta/pateevuokaan. Kakkuvuoat ovat vielä kuitenkin tulossa uljaasti esiin, sillä niiden varalle on jo toinen herkkukokeilu suunnitteilla, johon myös liittyy pakastimen tyhjennystä.

Mutta katsellaanpas nyt ensin hytkyilevän lihaherkun valmistuskuvat ja resepti. Alunperin suunnitelimme 10 liivatteen käyttöä, vaan pistettiin kuitenkin 15,  vaan liivatteita olisi saanut olla litraan 20 kappaletta, että hyytelöstä olisi tullut vielä paremmin napakampi ja leikattavampi. Ja lihaliemi saa olla hyvin maustettu, eli liemenä jopa suuhun liiankin tujua, silloin se hyytelöitynä maistuu hyvältä. Ei pelkältä kumimaiselta vedeltä, jos tälläinen ilmaisu sallitaan.

Lihahyytelö

• 800g kypsää karjalanpaistilihaa

• n. 1 litra maukasta ja mahdollisimman kirkasta lihalientä

• 20 liivatelehteä + kylmää vettä liotukseen

• värikkäitä kasviksia kuten paprikaa, papuja, porkkanoita, herneitä tms.

Kypsä liha leikellään noin nopan kokoisiksi sattumiksi ja kasvikset halutun muotoisiksi paloiksi. Varataan 1,5 litran vetoinen vuoka. Liotetaan liivakoita kylmässä vedessä noin 5 minuuttia. Puristellaan vedet pois pehmenneistä liivatteista ja sulatetaan ne lämpimään lihaliemeen sekoitellen.
Laitetaan hyytelölle (halutessaan, voi tehdä ihan pelkän lihaversionkin) kasviksista koristeellinen pinta, eli ladotaan erivärisiä kasviksia haluaamaansa muodostelmaan vuoan pohjalle ja varovasti lirutellaan niiden päälle liivatelihalientä pieni kerros sidokseksi.
Sen jälkeen ladotaan lihat (ja loput kasvikset) ja lopuksi täytetään vuoka liivatelihaliemellä, niin että lihat peittyvät.

Annetaan jähmettyä viileässä vuorokauden verran.

Hyvä aladooppi, eli lihahyytelö on rakenteeltaan jämäkkää, hyvän tuoksuista ja makuista apetta. Ja voin todeta, että nyt kun olen itse tehtynä tätäkin herkkua maistanut, en taida enää kaupan valmistuotteisiin tarttua. Maku, joka tulee itse tehdystä, lähes rasvattomaksi kuoritusta lihaliemestä, on tässä ruuassa vertaansa vailla, kun vaan muista maustaa anteliaalla kädellä. Kaupan hyytelöissä  en ole koskaan pitänyt sen pelkän hyytelöosuuden mausta tai suutuntumasta; ja ymmärrän nyt miksi, sehän ei oikeastaan maistu miltään, jolloin kumimaisen suutuntuman aistimus voimistuu entisestään.

Ennen vanhaan tämä oli juhlaruokaa, vaan nykyisin soveltuu juhla- tai leikkelepöydän lisäksi, myös arkiseen viikkoon, vaikka keveäksi leikkeleeksi paahdetun ruisleivän päälle / kylkeen.