Ihan pieni vielä

Puolivuotias.
Niin pieni on vielä tämä blogi, jonka puolivuotispäivää tänään vietetään.
Paljon se on iloa tuonut tekijälleen; jäsentänyt päivän mietteitä, ollut mietteissä launataisaunan löylyissä, tuonut uusia harrastuksia ja saanut tutkiskelemaan itseään ja ajatuksiaan välillä vähän keskittyneemmin tässä hektisessä maailmanmenossa.

Katsellaan nyt sitten vielä ainakin toinen puoli vuotta lisää, että millaiseksi mahtaa tämän välillä vähän hassunkin "pikku kaverin" kokonainen vuosi rakentua.

Heh! Valtavat määrät sitä on jo tässä ajassa kuvia tullut otettua!
Tässä on vain pienenpieni pintaraapaisu kuvakoosteena blogitaipaleeltani. Ihanaa, että nämäkin hetket on kuvina taltioitu näihin puolivuotisiin blogipäiviin.

Jännittävää oikeastaan ajatella, millaisia talvipuolivuotispuoliskon kuvista sitten tuleekaan. !?
Syksy ja kesä on ollut ainakin ihanan värikylläistä. Talven väri- ja tunnelmamaailma saattaa olla täysin erilainen, mutta se jää nähtäväksi, katsotaan mitä tuleman pitää :)

Back to chilikaakao

Kerroin tuossa viime sunnuntaina nautiskellusta chili-kaakaosta, joka oli tehty aidosta suklaasta, kaakaojauheen sijaan.

Laitan nyt siihen reseptin, koska ilmojen viiletessä ja nuha-aikojen lähestyessä, tämä juoma tekee hyvää. Lämmittää sisäisesti ja helpottaa tukkoista sekä nuhaista oloa.
Chilissä ja tummassa suklaassa on hyviä terveysaineita, joita saa nautiskella. Tätä voisi kutsua  sisäiseksi villasukaksi, joka tekee hyvää, niin sielulle kuin ruumille : )

Tänään ei tosin tätä suklaista ihanuutta nautita, sillä kuten jo tuolla eilen mainitsin, nyt pidetään vyötä tiukilla ja säästetään kaloreita tulevan viikonlopun käyttöön. Tänään vaan vihreää teetä lipitellään hyvillä mielin ja viikonlopun herkuista jo etukäteen iloiten :)

Mutta vielä tämä valmistusohje kaakaolle:

Ainekset laitoinkin jo tuohon chilin kuvan yhteyteen eikä valmistuskaan ole vaikeaa.

Maito kuumennetaan lähes kiehuvaksi.
Samalla siinä maitoa vahtiessa rouhitaan tumma suklaa ja chili pienemmäksi rouheeksi.
Siirretään maitokattila syrjemmälle levyltä ja sulatellaan sekä sekoitellaan suklaat maidon joukkoon. Chilit voi laittaa tässä vaiheessa myös, tai vaihtoehtoisesti jokainen voi laittaa omaan kaakaomukiinsa makunsa mukaan poltetta. Tuoreen chilin voi myös korvata kuivatulla chilirouheella tai -jauholla.

Hardcoreherkuttelijat nauttivat tämän täyteläisen ja samettisen juoman esim. vaahtokarkeilla tai kermavaahdolla ryyditettynä. Itse tykkään ihan tästä pelkistetystä tuliliemestä.

Vielä pieni muistutus ihan itselleenkin, että miksi chili ja tumma suklaati ovat ihan sallittavan hyviä syödä tai juoda ilman tunnontuskia herkuttelusta:

" Chilissä on  runsaasti C- ja E-vitamiineja, sekä A-vitamiinin esiasteita ja B-vitamiinia. 

Korkean karotenoidipitoisuuden vuoksi chilillä on myös antioksidanttisia vaikutuksia. 

Lisäksi chilin poltteen aiheuttavien kapsaisinoidien on todettu olevan terveyttä edistäviä useissa tutkimuksissa: poltteen aiheuttavat kapsaisinoidit vilkastuttavat pintaverenkiertoa ja lisäävät aineenvaihduntaa – chili onkin luontainen apu laihdutukseen.

Kapsaisiinin hyötyjä tutkitaan jatkuvasti. Esimerksi sen eduista vatsahaavan ehkäisyyn ja hoitoon."
(Lähde: Suomen Chiliyhdistys)


"Kaakao ja tumma suklaa sisältää flavonoideja, kuten katekiineja ja proantosyaaneja. Nämä yhdisteet toimivat vahvoina antioksidantteina.

Suklaan antioksidanttipitoisuuteen vaikuttaa sen kaakaopitoisuus. Tumma suklaa (n. 70% ja yli) voi parhaimmillaan sisältää paljon terveyteen positiivisesti vaikuttavia antioksidantteja. 

Kaakaota ja tumman suklaan terveysvaikutuksia on tutkittu eniten sydän- ja verisuoniterveyteen liittyen. Alustavia tuloksia on saatu myös muistin, tarkkaavaisuuden ja kognition saralta."
(Lähde: Kauneus ja Terveys, ruoka&reseptit) 

 
 

Kurkiauroja

Sateet ja syyssäät ovat täällä, huutavat radiot ja otsikot.

Näin valtavan lintuparven tänään, niin kaukaa, etten tunnistanut, mutta kyllä se kesänlapsen rintaan taas sellaisen kaihon möykyn nosti. Että talvi, hiljaisuus ja koleus tulevat koko ajan lähemmäs.
Mutta onneksi se möykky oli rinnassa vain hetken, ja käänsin taas auringonkukan tavoin kasvoni sinne missä edes pieni valon pilkahdus näkyy.

Ja sehän näkyy niin monessa asiassa. Esimerkiksi tulevassa viikonlopussa, jolloin on luvassa "Oktoberfestit", eli suomalaisittain lokakuunjuhlat. Tai no, nämä ovat piraattifestarit, sillä ei sentään Müncheniin asti lähdetä juhlimaan, vaan poimitaan tämän baijerilaisen teemailoittelun osia ihan kotimaisiin teemajuhliin.  Saksasahan ne ovat olleet käynnissä jo 17. 9 alkaen ja päättyvät nyt 3.10. eli tulevana viikonloppuna. Lokakuu, sekin alkaa sitten siitä sopivasti lauantaina.

Tulevaan viikonloppuun on pitänyt valmistautua myös ruokavaliolla. Eli kasvissoppaa ja vihersalaattia on maha kurnien syöty ja kuntopyörän rengas hurruuttanut tavallista kiihkeämmin, sillä oluen lipittämisen sijaan ja ohessa, nämä suomiversion-juhlat keskittyvät enemmän teemanmukaiseen ruokailuun. Eli pöydässä notkuu sianpotkaa, makkaroita bratwurstista weiswurstiin, hapankaalia ja pottusalaattia ym. ym.; baijerilainen tai ns. olutjuhlaeväs ei mitään kepeintä ja värikylläisintä herkkua ole, mutta kuten olen joskus aiemmin sanonut, välillä on todella virkistävää poiketa rutiineista, koski se sitten ruokaa tai mitä tahansa. Hyväähän se on taatusti ja miesväen mieleistä tuo tukeva ruoka..ja miksei naisveänkin, suut rasvassa vaan yhdessä hymyillään ja jaksetaan taas kohdata lähestyvää pakkasaikaa :)

Terveellinen tylsyys

Olen yrittänyt tässä illankähmässä vaipua tylsyyteen ja virikkeettömään mitään tekemättömyyteen.

Kuulin toisella korvalla päivällä radiosta juttua tutkimuksesta, jossa oli todettu tylsistymisen tekevän ihmiselle hyvää. Ajoittainen tylsyyteen vaipuminen lisäsi, vapaasti mukailtuna, uusien luovien ajatusten kehittymistä ja ajatusmallien uusiutumista. Jos ei tylsyyteen vaipumien muuten onnistu, niin tätä touhua varten on oikein kehitetty sellaisia "suolavesituubeja", joihin mennään lillumaan tunniksi, täysin virikkeettömään tilaan; ei ääniä, valoja ...ei mitään muuta kuin omat ajatukset. Ahdistavakin ajatus toisaalta; maata arkun muotoisessa sukkulassa, pimeässä, etkä tietäisi yhtään mitä ympärilläsi tapahtuu.

Mutta kai sitä hetkittäin voisi vaipua helpomminkin virikkeettömämpään ympäristöön. Pistää kaikki koneet kiinni ja maata vaikka silmät kiinni pimeässä makkarissa...tai edes semi-tylsytellä itseään, että aina ei tarvitsisi olla sata rautaa tulessa ja multitaskata niin hitosti kaikkea ja olla olevinaan niin älyttömän tehokas ja kykenevä. Riittäisi, että välillä tekisi yhdenkin homman oikein ajatuksen kanssa, rauhassa ja kunnolla alusta loppuun... ja sen päälle vielä vaipuisi hetkeksi tylsyyteen...ettei tekis kertakaikkiaan yhtikäs mittään.

Möllimaanantai, mihin se vilahti taas...

Nyt on ollut sellainen maanantai, ettei ole meikäläisellä ollut oikein sitä pientäkään ylimääräistä hetkeä iltapäivästä, että olisi tänne kerinnyt päivän purkauksen turinoida.

Paljon on ollut asioita ja ajatuksia työstettävänä. On tehty syys- ja tuotehankintoja. Mietitty terveyttä ja sen tärkeyttä ihmisen elossa, riehutta Qigongin tahtiin ja mitä kaikkea muuta. Touhuttu ja tuumailtu niin paljon, että pää tuntuu tällä hetkeltä sellaiselta jättipäältä, joka huojuu siinä jossain nenäsumute mainoksessa, mikä telkkarissa nykyisin pyörii...tiedättekö, se mainos jossa ukkelin pää pullistuu suhteettomaksi niistäessä. Minua (yksinkertaista ihmistä) se mainos naurattaa kovasti. Hyvin ovat osanneet kuvata sen tunteen, kun on nenä pahasti tukossa. Päähän siinä melkein paisuu. Sama tunne voi tosin tulla siitäkin, kun on vähän liikaakin kaikkea hoidettavana ja mielenpäällä.

Joo, taitaapi olla meikäläisen nukkumaanmenoaika näiden juttujen perusteella.

Päivän kuvana laitan nuo omituiset sienet!? Mitä ihmeen hattivattimaailman vaaleanpunajalkaisia sieniotuksia nuo ovat. Tupakan natsojen ja hattivattien risteymiä :D :D Eriskummallisia olivat. Nuo täytyy kyllä vielä selvittää, jahka joskus ennättää....

Ps.  Tähdennys tähän vielä, että en, en siis syönyt niitä sieniä, vaikka tämän lievästi sekavahkon postauksen perusteella joku äkkinäinen voisi näin kuvitellakin, että jotain tuntemattomia sieniä siellä on tainnut tulla maisteltua...Ei ole. Olen vain yksinkertaisesti jo yliväsymyksen puolella :D

Sunnuntain suuri sadonkorjuujuhla

Sateisena sunnuntaina viimein keräsin parveketomaatit pois.
Kantaessani viittä pientä tomaattia esitelläkseni ne ylpeänä sadonkorjaajana muillekin, mietin samalla, että mitä kaikkea tällekin valtavalle tomaattisadolle voisin tehdä; kuivattaa, säilöä, tehdä kastikkeita...NOT.

Mutta, kyllä niistä ainakin makeat naurut sai sunnuntain ratoksi ja HYVÄN syyn pistää pöydän koreaksi. Syötiinpä semmoinen sunnuntaiateria, että napa melkein rutisi. Ylkän (sähkösavustimella) savustamalle lohelle paistettiin kaveriksi nokkoslettuja, jotka sitten tällä herkullisella savukalalla täytettiin.
Kyytipojaksi ryystettiin jääkylmää vihreää teetä - omenalla maustettuna.

Jälkiruuaksi syötiin vielä baananista, mustaherukkatuorejuustosta ja mustaherukoista tehtyä "jäätelöä".

Viileän, sateisen ja pimeän illan iloksi kiehautettiin vielä tuossa tummasta suklaasta chilikaakaot lämmikkeeksi. Oi että, kaikki oli niin hyvää! Ja on saatu omegoita, vitamiineja, antioksidantteja, flavonoideja ja kaikkia terveellisyyksiä ihan vaan hyvää ruokaa herkutellen.

Nyt jaksaa nukkua makeasti ja lämpimänä kuin karhu talvipesässään ja aloittaa huomenna taas uusi viikko hyvin levänneenä..ja syöneenä ;D

Haukea hienosti sekä hauskasti

Hyviä herkkuja tehtiin eilen hauen vötkäleistä.
Illalla nautiskeltiin hieman hienostuneempi annos haukipullia, oikein valkoviinimukosen kera. Lisukkeena kesäkurpitsapaistosta.
Ja tänään sitten reipas lounaspläjäys hauki-ruisburgerin muodossa, kyllä jaksaa tallustella metiköissä.
Joka tapauksessa, hyviä herkkuja molemmat. Pullat sekä pihvit tehtiin samasta haukitaikinasta, jonka reseptin postailin tuossa jo aiemmin kesällä.

Haukiburgereihin kieltä kutkuttavaa makukärkeä toi wasabilla terästetty kermaviilikastike sekä etikkaiset ja makeankirpeät isoäidin hölskyttelykurkut. Wasabikermaviili on kepeämpää kuin majoneesisoossi, mutta niin hyvää. Sopii kalaburgeriin, vaik´ ite kehunkin.

Nyt on reseptit ylöskirjattu, burgerit sopivasti masussa vajuneet ja laskeutuneet sekä sadekin ulkona lakannut, eli ulkoilemaan.

Sitruunainen kesäkurpitsalisäke haukipullille

• kesäkurpitsa
• sitruunaa
• voita
• suolaa
• pippuria
• ½ kynsi valkosipulia 

Pesty kesäkurpitsa suikaloidaan joko ihan veitsellä tai mandoliinilla tai juliane-raudalla ohuiksi "pastamaisiksi" suikaleiksi.
Pannulle pieni liru öljyä. Kesäkurpitsasuikaleet pannuun, kuullotellaan hetki ja annetaan pehmetä, lisätään suola ja pippuri. Lisäteen antelias nokare voita, loraus puristettua sitruunamehua ja puolikas valkosipulin kynsi hienoksi hienonnettuna tai raastettuna. Tarkoitus on, että voista ja sitruunamehusta tulee pieni kastike kesäkurpitsapaistokselle.
Tarjotaan haukipullien kanssa, annoksen päälle voi raastaa vielä raikkaudeksi hyvin pestyä, mielellään luomusitruunan kuorta.

Hölskyttelykurkut

• 1 tuore- tai pari avomaankurkku(a)
• nippu tilliä
• 1/4 tl suolaa
• 2 rkl sokeria
• n. 3 rkl etikkaa ( oman maun mukaan)

Siivuta kurkku ohuiksi viipaleiksi. Lado viipaleet kerroksittain kannelliseen lasipurkkiin hienonnetun tillin sekä sokerin ja suolan kanssa.
Sulje kansi ja ravistele salaattia voimakkaasti, jotta se mehustuu. Kaada kurkkuviipaleille etikkaa maun mukaan ja anna maustua viileässä ennen tarjoilua.

Haukiburgerin wasabi-kermaviilisoossi

• kermaviiliä
• maun mukainen turaus wasabitahnaa
• suola ja pippuriripaus halutessaan

Kaikki ainekset vaan suloisesti sekaisin ja jääkaappiin makustumaan ennen burgereiden täyttelyä.

Perjantaipalleroita ja punaisia pensaita

Onneksi oli kauppareissulla kamera mukana. Oli niin valloittavan värinen maailma pihoilla ja poluilla.

Nopsasti vauhdissa napsin villeimmät värisävyt talteen. Lisäksi näin symppis Datsunin kaupan pihassa. Olihan sekin kuvattava. Oli karvanopat ja gepardipenkit, pikkuinen Michelin-ukko vielä istui kojelaudalla, kunnon pakkelointi takalokareissa - eli hyvä meininki autossa. Värikin oli vanha turkoosi.
Ai että, mulle tulee aina niin hymy huulille noista Datsuneista, kun niitä vielä jossain näkee. Jotain sellaista nuoruuden rebel-henkeä ja nostalgiaa kai ne itselleen edustavat.

Tänään haukipullaa ja pihviä paistunee ja illalla sitten rauhoitutaan taas Vain Elämän pariin...ilman mitään hurjaa kapinahenkeä. Villasukkaa jalkaan vaan ja sitä rataa :D :D

Viileyttä ja viikonlopun odotusta

Kun tintit alkavat naputella ja koputella ikkunanpieliin, siitä aina tietää, että ilmat ovat viilenemässä.

Jotkut "riähkät" nokkii kynttilöitäkin, jotka liian vapaasti ovat jääneet terassin pöydälle levälleen.

Ollut vähän sellainen "jonniinjoutava"päivä, eli ei mitään kohokohtia tai huimia elämyksiä, ihan arkea vain ja heijastimien sekä pyöränvalojen etsimistä. Ja vähän jo alustavia suunnitelmia viikonlopun puuhiksi.

Luvassa on ainakin kalaisa ruokaviikonloppu; tyhjennellään pakastinta hauen vonkaleista, niistä väsätään perjantain iloksi herkkupullia ja piffejä ja savustin pöhisee sitten lohen osalta joko lauantaina tai sunnuntaina.

Ulkoilua odotan kuitenkin eniten. Hengittelyä raikkaassa ilmassa ja syksyn värjäämässä luonnossa.
Toiveissa on nähdä muuttolintuja ja niiden parvia taivaalla. Löytää kenties jotain aarteita astioihinkin.

Tänään on muuten syyspäiväntasaus, eli nyt alkaa virallisesti syksy; illat pimenee, mutta tunnelma paranee!

Ja vähän lisää harmautta elämään

Sain juuri syyslapaset lopulliseen kuosiin.
Oli niistä vielä kuva näpsäistävä, koska niistä tuli niin miunmaun mukaset. Olen tyytyväinen. Rustiikkinen virkkaus, jota kuitenkin naisellistaa ja pehmentää hopeisen harmaa silkkirusetti.

Kyllä nuo ilkiää laukusta esiin kaivaa, kun aamuviileällä lähtee pyörällä sinkuttelemaan ♥ 

 

"Jos olet kyllästynyt harmaaseen,

olet kyllästynyt elämään." Oli viime Kotivinkin numerossa, kieliposkessa kirjoitetun jutun otsikko.

En ole.
Siis kyllästynyt elämään, enkä harmaaseen.
Päinvastoin. Huomaan haalivani sitä vaan enemmän ja enemmän ympärilleni.

Uudessa kotivinkissä, joka tänään puhtkahti luukusta, harmaa teema jatkui. Siitä villiintyneenä, tein sitten pikasilmäyksen kamerakourassa harmaisiin asioihin, joita nopeasti silmäiltynä katsekenttääni kotona osui. Ja paljonhan siitä oli, sillä kynsilakasta lähtien löytyy tätä grariittia minun ympäristöstä.

Mutta hauskin pikku juttu, jonka halusin tänne jakaa tuosta uusimmasta Kotivinkistä, oli lyhyt "Kuuma Lista" eri sisustustyyleistä, ja mikä niistä kuvaa sinua eniten.

1.Pehmoilija
Suojaudut pahalta maailmalta torkkupeitoilla ja mietelauseilla. Olet empaattinen ja lempeä.
Riski: Et uskalla poistua kotoasi

2. Eräjorma
Olet sisustanut 1970-luvun kerrostaloon kelomökin. Olet hauska ja itsevarma. 
Riski: Muut eivät arvosta ainutlaatuisuuttasi.

3. Graafikko
Värisi ovat musta ja valkoinen, ja tauluissasi on vain kirjaimia. Olet napakka ja tehokas.
Riski: Et erota graafisesti puettuja lapsiasi tapetista.

4. Uusmummo
Rakastat rintamamiestaloja, räsymattoja ja rottinkia. Tykkäät hyöriä ja hääräillä.
Riski: Villasukat eivät riitä lämmitysjärjestelmäksi.

5. Ferrarikuski
Kotonasi on kromia, nahkaa ja punainen keittiö. Uskallat ajatella isosti.
Riski: Teillä näyttää yökerholta.

6. Disaineri
Huonekalujen sijaan omistat Aaltoa, Eamesia ja Aarniota. Olet älykäs ja tyylikäs.
Riski: Ikea-kaverisi eivät kehtaa kutsua sinua kylään.

7. Sotkanpoika
Kotonasi on sohva, pöytä, tuoleja ja sänky, mutta mikä sisustus? Olet rento ja höveli.
Riski: Näkö menee, kun elää 20 vuotta ilman lamppua.


Itse taidan olla melkoinen sekametelisoppa, ehkä tuon Uusmummon ja Graafikon suloinen sekoitus, jossa on ripaus myös kohtia 1 ja 6 ;)

Tänäänkin oli taas upea aurinkoinen syyssää. On vähän hermo pinnassa, kun ei ole päässyt kunnolla metsään samoilemaan ja kuvaamaan luontoa. Joutunut tuota kinttuaan nyt lepuuttamaan liialliselta riehumiselta. Se kun vähän nitkahti siinä Aalto-vati onnettomuudessa ja sen jälkeen metsässä astuin sammalikossa tyhjän päälle. Nyt se alkaa pikkuhiljaa jo olemaan parempi, että viikonloppuna voisi olla mahdollisuus pieneen samoiluun..mikäli nyt säät sen sitten sallivat. Tai no, se on pukeutumiskysymys, mutta mm. valokuvauksen kannalta sitä toivoisi, että säät tälläisenä vielä viikonlopullakin jatkuisivat.

Sitä tuntee elävänsä

..kun tunkee kerralla niin suuren palan jäätelöä suuhunsa, että pitää haukkoa henkeä, että palan saa jotenkin suussaan sulamaan.

Näin ainakin, mikäli ylkää on uskominen.
Tänään yhteisillä lounaskahveilla, kun herkuteltiin jälkiruuaksi jäätelökahvit, katselin kun mies tunkee hirmuisen möhkäleen kerralla kylmää jäätelöä suuhunsa, ja sen jälkeen haukkoo suu auki ilmaa suuhunsa, että se jäätelön pala sulaisi ja saisi nielaistua. Kun kysyin, että minkä ihmeen takia piti kerralla tuommoinen järkäle jäätelöä pistää suuhunsa...!?! ...
Oli vastaus: " Sitä tunteen elävänsä, kokeile sinäkin."
Kylläpä siinä hetkessä sain taas makeasti nauraa tuon miehen aivoituksille. Jotkut ne harrastaa extreme-lajeja tunteakseen olevansa elossa, toisille riittää vähän isompi lusikallinen jäätelöä ;)

Mutta oli todella kiva ja piristävä kohokohta päivään, kun pääsi viettämään yhteistä lounashetkeä keskellä arkista viikkoa♥.

Katoin jo aamulla pöydän valmiiksi ja tein lounassalaatin jääkaappiin odottamaan h-hetkeä.
Salaatin kasasin aamutuimaan maustumaan viikonlopun tähteistä, mitä nyt jääkaapista löytyi: pala makkaraa, papuja, leipäjuustoa, kurkkua ja sitruunaista oliiviöljyä. Sitten suutuntumaksi ripottelukulhoihin vaihtoehtoja; paahdettuja auringonkukansiemeniä ja sipulia sekä raastettua parmesaania. Ja jälkkäriksi siis syötiin vielä jäätelön loppu pakastimesta pois kuleksimasta :D Tekemäni punaherukkahyytelökokeilu on ollut niin suuri hitti ("viis kautta viis suorastaan"!), että se on kohta loppu, niin hyvin on tehnyt kauppansa. Sopii jäätelölle suorastaan järkyttävän hyvin, yhtään ylisanaa käyttämättä ;)

Olen innostunut taas iltavirkkailusta, etten meinaa malttaa käydä ajoissa edes nukkumaan. Telkkaria kun katselee, niin samalla on aina virkkuukoukku kädessä. Tällä hetkellä käsitöistä silmääni miellyttää perinteiset ja todella talonpoikaisen rustiikkiset mallit. Niitä pyrin näissä omissa  virkkailumalleissanikin toteuttamaan. En vain voi vielä parempia kuvia laitella, jos niitä sattuu joulupaketteihinkin eksymään ;)  ja osa malli-ideoista on vielä ihan koevedosasteellakin, eli lopputulos on toistaiseksi avoin.

Porailua

Ensimmäiset pikkujoulukutsut ja joululehtimainokset putkahtivat postiluukusta tänään.

Minä kaivelin äsken esiin omenaporan, jonka olen saanut lahjaksi.
Se on äärimmäisen näppärä härveli silloin, kun pitää tehdä paljon esim. kuivatettavaksi omenasiivuja.
Tämä masiina, kun kuorii (jos haluaa, mutta kuorimisominaisuuden saa myös halutessaan pois), poistaa kodan ja siivuttaa ompun muutamalla kammen veivautuksella.
Minusta tuo esineenäkin on jotenkin kaunis, punaisena se suorastaan "rokkaa ja rollaa" silmänilona♥.

Olen tällä masiinalla tehnyt kesäkurpitsastakin hienoa serpentiinikiemuraa, on veikeän näköistä vaikka salaatissa.

Kualj´kiäryleitä jiäkuapin piällä

Se on savvoo ja tarkoittaa, että kaalikääryleitä jääkaapin päällä. Nyt nimittäin kävi niin, että rupesi kaalikäärylehammasta kolottamaan ja niitähän sitä sitten väsättiin. Ja eihän siinä mitä, hyvä ruoka ja aineksetkin sesongissa vaan pitkä on valmistusprosessi.

Noh. Hätähän keinot keksi ja vähemmälläkin vaivalla ja hiella sain käärylehimoni taltutettua. 

Ja nyt varoituksen sana kaikille kaalikäärylepuritanisteille. Jos vannot vain perinteisellä tavalla valmistettujen pötkylöiden nimeen, tämän postauksen nähdessäsi saattaa henkesi salpautua ja alat tekemään hädissäsi ristinmerkkiä, ja toivot, ettet olisi tänne päin vilkaissutkaan. Tämä nimittäin on kaikkea muuta kuin perinteinen resepti. 

Minun koekeittiössä tehdyissa piraattikaalikääryleissä ei ole mitään muuta perinteistä, kuin hyvä maku ;) Mutta voiko se olla mahdollista kääryileissä, jota ei valmisteta tuntikaupalla, joissa ei ole riisiä, ei siirappia eikä edes uunissa ole käytetty? Kyllä voi.

Avainsanat onnistumiselle; hyvä ja tarpeeksi rasvainen jauheliha, kunnollinen maustaminen ja mehukas porkkanaraaste. Ja nokare voita.

Sekä tarjoiluun puolukkaa. Itselläni sitä oli kolmella tavalla tarjolla: hyytelönä, survoksena ja vielä päällä koristeena muutama hurja ginipuolukka.

Kääryleet teki kauppansa salamana, ei jäänyt edes tähteeksi.

Kaalikääryleet - Ilman uunia, siirappia ja riisiä

• 8-10 isoa kaalinlehteä

• 400 g hyvää sikanautajauhelihaa

• sipuli

• 2-3 porkkanaa hienona raasteena

• vettä

• suolaa

• maustepippuria, sekä kokonaisena että hienonnettuna

• mustapippuria

• nokare voita paistamiseen

Tarvitset lisäksi; ison kattilan ja kannellisen paistokasarin.

Irrotele kaalista päälimmäiset ja suurimmat lehdet ja pistä runsaaseen, suolalla ja maustepippurilla maustettuun veteen kiehumaan ja pehmenemään. Yksitellen kiehutellen homma on nopeampaa.

Tee sillä välin täyte:
Raasta porkkanat, hienoimmalla terällä, mehukkaaksi raasteeksi ja silppua sipuli. Kypsennä jauhelihaa ja sipulia kevyesti, ei ruskistaen tai käryyttäen, vaan enempikin haudutellen. Lisää loppuvaiheessa joukkoon mehukas porkkanaraaste. Mausta hyvin. Maistele. Makua pitää olla, ja etenkin jauhettu maustepippuri (mummomausteeksikin kutsuttu) jauhelihatäytteessä antaa kääryleille sen perinteisen maun. Porkkanaraaste taas korvaa riisin sekä siirapin eli antaa makeutta sekä mehevyyttä täytteeseen haudutetun sipulin kanssa hienosti. Jos haluat lisämakeudeksi siirappia lisätä, niin mikä jottei, se kannattaa tehdä sitten tuossa tulevassa vaiheessa, kun kääryleet menevät voinokareen kanssa pannulle väriä saamaan.

Nostele pehmenneet kaalinlehdet (tarvittaessa kylmävesilävikön kautta) laudalle valumaan ja ohenna kaalin paksu lehtiruoti, että rullailu käy näppärämmin. Täytä kaalinlehdet ja rullaa napakoita kääröjä. Pistä paistinpannulle, jossa ruskistit juuri jauhelihatäytteen, nokare voita, ja ota siinä kääryleisiin pintaväri molemmin puolin. Tässä vaiheessa kannattaa valella kääryleisiin siirappia, jos niin haluaa. Pienennä lämpö minimiin ja anna rullien hautua hetkisen tai sen aikaa kannen alla, kun jaksat odottaa. Kaikkihan on jo tässävaiheessa kypsää tavaraa, jauhelihasta kaaliin, joten rulliin voi käydä käsiksi vaikka samantien, jos nälkä ja kiire jo kintereillä painaa.
Hyviä ovat!

Vanttuutkin valmistui vauhdilla

Ei ollut onneksi pettymys eilinen Vain Elämää  -avausjakso.
Oli hienoja versiota ja tarinoita. Katsellessa ja kuunnellessa virkkasin samalla ihan huomaamatta vähävaraisten lasten joulukeräykseen pieniä kintaita ja tossuja ennätystahtiin, ja enkä edes muistanut aikomiani herkkujakaan maistella. Vaan sepä ei haitanne yhtikäs mittään se. Eipähän ole nekään möttöset tuonne peffaan nyt pakkautumassa :D

Tajusin taas eilen miksi tykkään tuosta jo edellä mainitusta ohjelmasta. Siinä kaikki ovat sanojen ammattilaisia ja niiden tulkitsijoita. He osaavat nerokkaasti pukea tunteita sanoituksiksi, joko hienoin kielikuvin tai aivan konkreettisestikin ymmärrettävin lausein ja tulkita ne lauseet upeasti musiikin keinoin. Näihin taideteoksiin on helppo samaistua ja käsitellä omia fiiliäksiä erilaisten kappaleiden kautta, ilosta - suruun. "Parasta terapiaa", kuten Tähkä eilen mainitsi.

Mielenkiintoista on myös joka vuosi huomata, että kun tutun kappaleen esittääkin eri artisti ja vielä täysin eri tyylisuuntaa käyttäen, kiinnität huomiota sanoihin toisella tavalla; huomaat sellaisia lausahduksia tai fraaseja, jotka muuten ovat syystä tai toisesta menneet ennen korviesi ohi. Tokihan siellä jotkut muokkaavat kappaleisiin ihan uusia sanojakin, vaan nekin ovat minusta mielenkiintoista kuultavaa. Eilinenkin Lauri Tähkän Pauhaava Sydän -kipale freesiytyi kummasti Mikael Gabrielin käsittelyssä.

Mutta sitten tulevaan päivään.
Se on taas suloinen lauantai, markkinapäivä ja muutenkin päivä täynnä touhua ja menoa sinne tänne. Pitää hoitaa lahjoitus- ja kierrätysasiat alta pois (mahtuisi taas eteisessäkin kävelemään ja pääsisi imuria vapaasti huudattelemaan). Varastoon pitäisi viedä ylimääräisiä kesärojuja ja sitten pitäisi keksiä jotain oikein lauantain makuista ruokaa. Saas nähdä mitä sekin pöperö tulee olemaan, päivä sen näyttäköön! Vaan nyt kahvit kitusiin ja  hommiin; ottamaan arvokasta päivää kiinni.

Elämää vain

..ja illalla Vain Elämää. Jeeee!

Perjantai mennyt ihan normaalissa arjen raadannassa ja rutiinessa.
Iltapäivällä eräjorman kanssa viikonloppuostoksia tehtiin perjantairuuhkissa, sen jälkeen rentoutumista ulkoillen ja värikylläisiä syyskuvia metsästäen. Kuvien suhteen oli hieman pettymys. Ei oikein sattunut reitille sitä värikirjoa, mitä toivoin jo kohtaavani. Mutta hienoa, että se paras luonnon väriloisto on vielä edessäpäin.

Joutsenparvi teki lentoharjoituksia järven päällä, vaan mukana olleella objektiivilla oli turha hyvistä kuvista niin kaukaa räpsittynä edes haaveillakaan. Ihasteltiin sitten lintuja tyynellä järvellä ihan muuten vaan.

Ulkoilut, treenit ja pakolliset rutiinit on nyt sitten hoidettu. JA ON..
Aika valmistautua iltaan! Suihkuun tuossa kohta illan kähmässä hiippailen ja sen jälkeen puen "romantiikan tappajan", eli pehmeän, puuvillaisen ja pitkän Raita- yöpaitulin ylle sekä unisukat jalkaan. Puhelimet ja muut häiriötekijät pois. Kynttilävalaistus sekä jotain perjantaihyvää käden ulottuville...hmm..se on joko pop cornia, banaanista tehtyä "jäätelöä" tai lasi punkkua. En ole vielä tehnyt päätöstä, minkä näistä kolmesta herkusta tähän odotettuun "ensi-iltaan" valitsen ;)
Mutta voe tätä elämätä, mitenkä se onkin aina välillä ihan lupsakkaa...ja onpa kiva, että on taas viikonloppu edessä.

Saiturin salamannopeaa soppaa

Keittokeskiviikkona, eli eilen tuli keiteltyä kasvis-makkarasoppaa naurettavan halvoista aineksista ja ihan ääneen naurettavan nopeasti. Kolmen litran kattila makkarasoppaa tuli maksamaan rapian euron.

Uunilenkki (400g) maksoi tarjouksessa 0,69 €, siitä laitoin soppaan 300g, keittojuureksia sai 2 € / 5 pss, joista soppaan laitoin 2 pussillista. Ja kotimaista sipulia sekä lehtikaalia oli jo kotivaroina,  joten niiden hinta ei juurikaan keiton hintaa lisännyt. Näistä sitten koostelin maukkaan, kasvispitoisen arkikeiton, joka ei kukkaroa rasittanut. Ja maistui tänäänkin lämmitettynä. Aijai, minä sitä hyrisen tyytyväisenä kuin Roope-setä Aku Ankassa, aina kun jää ns. "viivan alle" ylimääräistä edullisista ratkaisuista.

Kuvasin tuossa parveketta, kun iltapäiväaurinko vielä niin kauniisti sille paisteli. Sundaville-köynöskasvi, jonka äidiltä sain kesäkuussa voi todella upeasti ja työntää kukkaa minkä kerkeää. Kunpa saisin sen talvehtimaankin hyvin. Lobeliakin on ruvennut uutta kukkaa pukkaamaan. Ainut murheenkryyni ovat satoa tuottavat kasvini; tomaatti ja chili. Chilissä on satoa, vaan ei vielä yhtään punastumista. Tomaatti taas..en edes mainitse siitä mitään, koska ei ole mainittavaa yksinkertaisesti. Yrtit sentään rehottaa vieläkin upeasti.

Tänään on "kotipalaverissa" mietitty tulevan viikonlopun puuhia. Tarkoitus vähän jatkaa varastojen raivaamista ja kierrätyshommia, ehkä markkinahumussa pyörähtämistä ja ehkä jotain viikonloppuun sopivaa ruokapuolta pidemmän kaavan mukaan rakennellaan.

Vaan huomenna se alkaa: Vain Elämää. Silloin ei minua saa häiritä. Puhelimet kiinni, hyvä asento, ehkä lasi punaviiniä ja nenäliinoja kyynelehtimisen varalta viereen ja eikun katsomaan. Olen kaikki jaksot katsonut, valtaosan kausilta ostanut cd-levytkin, viime vuodelta en tosin ostanut, mutta katsotaan miten käy tänä vuonna. Mutta kiva kun se taas alkaa. Minä tykkään sitä katsella ja kuunnella erilaisia versioita artistien tutuista ralleista.
Ohjelman myötä on hauska myös palata hetkeksi kesäisiin päiviin ♥ (kuvattu kesällä).

Syyssunnyday

Kylläpä on ollut taas aivan fantastisen upea sää.
Hammasta kiristellen olen manaillut, kun en päässyt metsikköön tai valokuvausreissulle. Aamulla oli nimittäin aivan häkellyttävän hieno usva ja sen haihtuessa, tuli esiin upea syksyinen valo - kirkkaan siniseltä taivaalta.

Päivä on muuten ollut aika tavanomainen, ei mitään "haippeja".
Tarjouksesta raahasin tuossa taas kassillisen lankoja, kun nyt on uusia ideoita pää täynnä toteuttamista vailla valmiina. Pieniä vastoinkäymisiäkin ollut, mutta myös ilonhetkiä. Löytyi taas ihania joululahjoja paketointia odottamaan ja makoisat kylmäsavulohileipäiltapäiväkahvit maistuivat kehvelin hyvälle.

Mutta nyt minun pitää päästä hetkeksi puikkoja kilkuttamaan ennen Qigong treeniä.
Niin, tosiaan, jäänyt mainitsematta, että olen aloittanut uuden harrastuksen; Qigongin. Se on Kiinalainen laji, joka muistuttaa Taiji:tä, muttei ole samalla lailla taistelulaji- ,vaan terveyspainoitteinen suuntaus. Ei mitään hurjaa sykerääkkiä, mutta toistojen myötä hienkin saa pintaan ja lihaksille kuormitusta. Liikkuvuus ja notkeus on lisääntynyt ihan selkeästi jo muutaman kerran jälkeen. Parasta kuitenkin on sen tuoma hyvä, seesteinen ja todella energinen olo! Omiaan tämä liikuntamuoto tälläiselle hötkypäälle, jolla on koko ajan "sata rautaa" mielessä ja tulessa - tasapainottaa ja rauhoittaa oikealla tavalla, hyvää energiaa kuitenkin samalla lisäten.

Vihreää ja varastohommia

Kääk, rupesin tuossa vihdoin varastoja raivaamaan syyssiivouksen hengessä; eli käymään läpi kaappeja ja niihin varastoituneita tavaroita. Tarkoitus olisi aina iltapuhteena hiljalleen hommaa hoidella ja vähitellen kaappi kerrallaan inventaariota tehdä siitä, mikä esine tai vaate lähtee mihinkin kierrätyksen muotoon.

Vaan siinä kävi taas kerran vanhanaikaiset, että tällä hetkellä asunnon lattiat ovat täynnä kaapeista ulos revittyä roinaa, ja hyvä tarkoitus tehdä yksi kaappi kerrallaan siivoustyötä, on muuttunut hallitsemattomaksi kaikkien kaappien sisältöjen ulos repimiseksi. En tiedä, miten tästä iltaa myöten kerkeää saamaan mitään siistiä aikaiseksi. Kasoja on nyt niin paljon siellä sun täällä.

Se ihana asia tässä raivaushommassa on, että kaappeihin tulee taas valtavasti näköjään tilaa. Yhtä seikkaa jaksan kuitenkin ihmetellä, että vaikka teen näitä inventaariopäiviä suhteellisen usein, vähintään se 4 kertaa vuodessa, niin silti, joka ikinen kerta löydän kummallista ylimääräistä roinaa, joista mietin, että mistä nämäkin on tänne nurkkiin kertynyt tai että miksi olen näitäkin ylipäätään edes säästellyt. Nuo minun kaapit ovat kuin pelto, johon aina vaan uudestaan jokainen kevät kiviä ilmestyy, vaikka niitä kuinka pois kerätään (olen tainnut siitä joskus aiemmin jo mainita).

Päiväni väri näyttää tänään olevan vihreä, jos se eilen oli keltainen. Jotain ruokaa pitäisi ruveta nuista ihanista kasviksista rakentelemaan, kun vaan malttaisi irrottautua tästä rymsteerauksesta taas. Hyvä,  kun tämän päivän postaustakaan ehdin tekemään.
 ..Joo, vaan on se lähdettävä kyökin puolelle, lehtikaalimuhennoksen ajatteleminen rupesi yhtäkkiä nälkäsuonta kutittelemaan.

 Jk. Löysin kaupan kivennäisvesiosastolta kivan vaalean vihreän omenavissyn. Taidan kuitenkin säästää sen maistamisen viikonlopun saunahetkeen.

Tukassa tuulenpesä

Kaupasta tullessa oli tukka kirjaimellisesti kuin tuulettimen korjaajalla ja takaraivoon tuli lähes tuulenpesä, kun hiukset heiluivat holtittomasti puhurien voimasta sikinsokin. Reippaasti riepotteli syksytuuli keltaisia lehtiä ja kauppakassin kantajaa.
Aurinko paistoi ja ilma oli virkistävän raikas ja syksyinen.

Käytiin normaalisostosten lisäksi ylkän kanssa pitkästä aikaa huvikseen kirpparillakin katselemassa.
Ja löytyihän sieltä pieniä aarteita. Tukeva ja uudenkarhea kalapiikki pikkurahalla ilahdutti eräjormaa ja minä löysin suuren lasipurkin (niitä tarvitsen aina..kuivatuille herkuille, namusille ja vaikka mihin kivaan) sekä keltaisen erikoisen muotoisen kulhon. Ja kaikki nämä kivat vain muutamalla ekellä.

Tänään jostain syystä kaikki keltainen on näköjään kiehtonut. Tuli ostettua ensimmäiset satsumatkin pitkästä aikaa ja keltaoranssia veikeää sukkalankaa. Nauratti ihan kauppakasseja purkaessa, että kaikki ostokset oli lähestulkoon vain keltaista tai vihreää.

Parempi pyy pivossa

...tai ainakin "piraattipyy" lautasella. Nimensä nämä saivat jauhelihaköntsien muodosta, jotka etenkin pellillä muistuttivat pieniä pyypaisteja. Syksyn sesongista sekaan nakkasin punajuurta.

Lautaselle kasattiin lisäksi oikein perinteistä "kouluruokalasettiä" eli porkkana-puolukkaraastetta, keitettyjä perunoita ja metsäsienikastiketta. Jälkiruuaksi herkuteltiin vielä mustikka-puolukka kiisselillä, valkosuklaalastuilla ryyditettynä.

Eilen oli tarkoitus tehdä syyssiivousta. Harmaa ja sopivan sateinen päivä olisi siihen hommaan ollut, vaan jostain syystä, siivous typistyikin siihen, että patsastelin kädet lanteilla, kalsarit jalassa, kaapilta ja laatikolta toiselle, ja tein ainoastaan päässäni inventaariota, että mikä lähtee kiertoon ja mikä roskiin jne. En siis kertakaikkiaan saanut, hyvistä aikeistani huolimatta, mitään konkreettista aikaan.

Noh, "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" ja sitten, kun joku toinen sanonta kuuluu: "ettei pyhätyöllä ole siunausta", niin parempi etten tänäänkään rupea rehkimään sen projektin parissa, vaan hiivin selkä kaarella ja masu täynnä tuonne laiskanlinnaa kohti ja katson ihan rauhassa Poirotin ja Strömsöön, siinä samalla kuuntelen mitenkä se "pyy" mahassa hiljalleen sulaa... ;)

Täytyy ihan vielä mainita, miten iloinen olen, kun Strömsöön syyskausi alkaa tänään! Se on oikein sunnuntaipäivien kohokohta, kun saa vaikka teekupposen kanssa fiilistellä ohjelman hyvää tunnelmaa. Tuleepahan sieltä tänään oikein itselle tuiki tarpeellista vinkkiäkin näköjään; valmistavat vihreitä tomaatteja säilöen sekä paistaen. Se kun taitaa olla ainut tomaattisadon väri minulla tänä vuonna :D :D

 

Punajuuripyyt jauhelihasta

• 700 g jauhelihaa
• 1-2 sipulia
• 3 punajuurta
• suolaa
• pippuria
• paprikajauhetta
• jauhettua maustepippuria
• kaurahiutaleita
• 1-2 munaa

Tuoreet punajuuret raastetaan hienoimmalla terällä hienoksi raasteeksi. Useinhan jauhelihasta ja punajuurista tehdyissä resepteissä käytettään joko keitettyä tai etikkapunajuurta, ja tässäkin voi toki niitä käyttää. Itse tykkään siitä, että punajuuri on täysin raakaa. Näin valmistettuna on vain tärkeä käyttää sitä raastimen hienointa terää, että raaste ei jää raa´an kovaksi pulleroiden sekaan, vaan on hienonhienoa ja mehukasta.

Silputaan sipulit. Laitetaan ne kulhoon punajuuriraasteen kanssa ja suolataan sekä pippuroidaan nämä elementit jo kevyesti. Tällä tavoin tehtynä suola ja mausteet imeytyvät ruokaan tehokkaammin ja tasaisemmin.

Lisätään jauheliha,munat ja loputkin mausteet. Kaurahiutaleita lisätään sen mukaan, kun taikinan koostumus sitä vaatii. Eli jos kovin vetelää, niin lisätään hiutaleita ja vaivataan hyvin.

Annetaan taikinan levähtää ja maustua hetki kylmässä.

Uuni n. 200 asteeseen ja muotoillaan pellille pyypaistin muotoisia jauhelihapökäleitä.

Paistellaan kypsäksi ja herkutellaan vaikka muusin ja raasteiden kera. Tai kuten me tehtiin, eli keitettyjen potakoiden ja jo tämän blogistani ennestään tutun ja ihanan metsäsienisoossin kera♥.

Jk. Tässä reseptissä on taas noin määrät aineksissa, sillä minä teen tämän(kin) ruuan aina ihan näppituntumalla; en mittaile muuta kuin silmämääräisesti ja aistien varassa, eli tuntuman, näön ja tuoksun varassa taikinaa väsätään :)

Minimetsäni

Eilen haimme näihin pienoismetsiini tykötarpeita.
Lähinnä sammalia ja jokusen varpukasvin, jotka sitten hellin ja tarkoin käsin asettelin suurehkoihin lasipurkkeihin ja sen jälkeen suihkepullolla sopivasti kostuttelin kasvien ympäristön suunnilleen  metsän olosuhteita vastaaviksi.

Nyt minulla on talven varoiksi kaksi minimetsää. Ovat kauniita sisustuselementteinä, mutta myös äärimmäisen rauhoittavia katsella ja välillä nuuhkaistakin: etenkin kun paukkupakkasilla nenään ei haise kuin pahimmassa tapauksessa pakokaasut.

Hyvä syysajan koriste, mutta toimiva ihan läpivuoden.
Joulunaikaan näihin lisään ehkä ripauksen jotain talventaikaa ja kimallusta. Sammaleen päälle saattaa tiensä löytää kullanhohtoinen pieni enkeli, tai lasinen höyhenkevyt joulupallo tai kirkkaasti kimaltava kristalli. Pienen tulppaaninkin tai hyasintin tuonne sekaan voin huoletta upottaa. Joku pieni ja kaunis elementti kuitenkin, joka ei vahingoita kasveja.

Minun pienet metsäni.

Perjantaipulla

Juotiin tänään oikein kunnon pullakahvit, kun tultiin metiköstä.

Voe että, maistuikin hyvälle pitkästä aikaa ihan rehellinen pulla ja siihen päälle iso kuppi sekä toinenkin kuumaa ja hyvää kahvia! Varsinkin tuommoisen ulkoilmareippailun ja viikon aherruksen päätteeksi tuntui, että kyllä nämä on ihan ansaittu.

Ennen ulkoilmailua kerkesin käydä pikaisella shoppailukierroksella. Ostin nahkaiset syysnilkkurit, eräälle ensi kuussa synttäreitä viettävälle neitokaiselle synttärilahjoja ja jokaiselle ikiomat perjantaipullat tietty.

Muutama puolihuolimaton kuva tuli vain tällä reissulla pikaiseen napattua,  kun piti tällä kertaa enempi keskittyä kaikenlaiseen keräilyyn.
Siitä projektista ja tuotoksista sitten lisää huomenna. Nyt on rentoilun ja iltapuhteiden aika.

Lumi sataa 3 viikon päästä

Noilla sanoilla alkoi eräs paikallislehden yleisönosaston ilmoitus tänään ja meinasin kahvin nielaista väärään kurkkuun.
Siinä heräteltiin ihmisiä kiireen vilkkaa halko-ostoksille, ettei yllätä talvi puulla lämmittäjää.
Minun huomion ainakin moinen lause herätti. Että näinkö tosiaan, joko se on lumisateen aika, ja että mikäs ennustaja tämä nyt on.? Laitoinpa ihan huvikseni päivämäärän kalenteriin ja aion katsella, joko alkaa taivaalta hiutaleita leijailemaan, kun tuo viikkotrio on ohitettu.

Suomi on pitkä maa ja säätilat vaihtelevat sen etelä- ja pohjoispäässä, sekä siinä välissä, aivan äärilaidoissa, että ei ihme, jos jossainpäin lunta jo tuleekin. Maamme pituuteen havahduin siitäkin, kun lueskelin muiden blogeista, miten sadot on jo kerätty ja paikat laiteltu talviteloille. Itsellään kaikki on vielä aivan keskenkasvussa, vaikka todellakin kohta uhkaa jo lumet tulla päälle, ainakin jos on paikallista ilmoittajaa uskominen.

Tämä viikko on postausten osalta ollut melkoista sadonkorjuuta ja tänäänkin samaa aihetta iltapuhteet ovat sivunneet. Tein mm. kuivatuista villiyrteistä yrttisuolaa ja puuhastelin ruusunmarjojen parissa.

Jk. Tuli vedet isoina pisaroina silmiin, kun luin tänään Topi Sorsakosken viimeisistä hetkistä ja sanoista vaimolleen:
"Nukutaanhan vielä vähän, nukutaanhan." Ja sen sanottuaan hän nukkui ikiuneen, vaimon häntä hellästi silittäessä.
Kepeitä multia Topi ♥ edelleen laulujasi kuuntelen...ja taas pitää kaivaa Nessua silmäkulmaan. .. mikähän roska se siellä silmässä kaihertaa...

Hyytyy ja hytkyy

Hella on ollut kuumana ja purnukka poikineen taas valmistunut.

Tein pihlaja-konjakki hyytelöä (siinä on pari mikä toimii todella hyvin!), punaherukkahyytelöä sekä testipurkin tämän syksyn trendihilloketta, punaherukka-valkosuklaa hyytelöä.

Tänä vuonna on trendikästä, mikäli lukemaansa uskominen, maustaa hilloja esimerkiksi salmiakkijauheella, likööreillä ja tummalla- tai valkoisella suklaalla. Mielenkiintoisia makutwistejä varmasti kaikki, vaan kun itse olen enempi suolaisten ruokien ohessa käytettävien hillokkeiden ystävä, niin tein vain pienen kokeilun tuota valkosuklaalla ryyditeltyä hilloa. Sen luulen maistuvan esim. jäätelön, lettujen, jogurtin tms. kaverina.
Testaillaan ja maistellaan tässä syssyn mittaan millaista herkkua siitä suklaisesta hillosta sitten tuli.

Muutin tuota Kotivinkin ohjetta mieleisekseni siten, että tein kirkkaan hyytelön perinteisen hillon sijaan, eli siinä ei ole kokonaisia marjoja mukana, kuten tuossa ohjeessa on.  Tämä ihan vain siitä syystä, että punaherukassa on melkoisen isot siemenet, jotka eivät tunnu kivalta suussa ja hampaissa.

Nyt voin nostaa taas jalat seinälle, keittää iltasumpit ja ruveta selaamaan uunituoretta Kotivinkkiä...ah, ihanuutta.♥
 

Pihlajanmarja-konjakki hyytelö

• n. 1 kg pihlajanmarjoja
• n. ½ kg hillosokeria
• 2½ dl vettä
• 2 rkl konjakkia tai viskiä

Marjat puhdistetaan ja pestään huolellisesti. Ne myös kannattaa käyttää, jos mahdollista, pakkastimessa vuorokauden verran, jolloin maku paranee samalla tavoin kuin pakkasen puraisemissa puolukoissakin.

Puolikohmeisia marjoja keitellään noin vartin verran vedessä ja valutetaan tämän jälkeen marjat lävikössä. Jos haluat kirkasta hyytelöä, ei marjoja kannata litistellä siivilää vasten.
Kerätty mehu laitetaan kattilaan hellalle ja lisätään sokeri. Keitellään kymmenisen minuuttia tai kunnes hyytymistesti näyttää positiivista; eli jääkaappikylmälle lautaselle laitateen hyyteloseosta muutama pisara ja vetäistään sormella ura keskelle. Jos ura ei umpeudu hetken jääkaapissa oltuaan, on hyytelö valmista.
Hyytelöstä kerätään mahdolliset vaahdot pinnalta ja lisätään hyvää konjakkia tai viskiä.
Purkitellaan puhtaisiin ja kuumiin purnukoihin.

Tämä on hyvää syksyisten liha- ja riistaruokien kera, juustojakaan pois sulkematta.

Laitoin marja- ja hillosokerin määriin "noin arviot", koska kirkasta hyytelöä tehdessä kannattaa aina joko tarkkaan mitata tai edes silmämääräisesti arvioida valmistuneen mehun määrä, ja sen mukaan mitata sitten tarvittava hillosokeri. Näin hyytelö onnistuu varmimmin. Hillosokerin suhteesta mehuun mainitsinkin jo aiemmin puolukkahyytelön teon kohdalla; se toimii hyvänä perusohjeena hyytelöhilloille.


Punaherukka-valkosuklaahillo 
(Kotivinkki 15/2016)

• 2 kg punaherukoita 
• 1 dl vettä
• 1 kg hillosokeria
• 200-400g valkosuklaata rouheina paloina

Keitä putsattuja herukoita ja vettä, kunnes muodostuu vesihöyryä. Lisää hillosokeri ja anna kiehua kevyesti vartin verran. Lisää hieman jäähtyneeseen hilloon valkosuklaapaloja.

Happamia, sanoi kettu

Sisko-likka soitteli eilen illalla, kyseli pihlajanmarjahyytelön tekoon liittyviä vinkkejä, sillä viime syksynä  tekemäni pihlajahyytelö onnistui ja maistui hänestäkin erinomaisen hyvältä. Systeri kertoi kiireellä keräävänsä pihlajanmarjat talteen, koska linnut ovat verottaneet satoa jo ihan silmissä. Hän tohkeissaan selosti, miten meinasi oikein miehekkeensä pyytää hänet kauhalla (traktorin?) nostamaan ylös oksistoon marjoja keräämään. Se mielikuva sai minut vielä itsekseen illalla sängyssä ääneen nauramaan; siellä sisko kauhassa seisoo majesteettisesti keskellä pihjalakasvustoa :D

Täällä on tänä vuonna niin runsas ja raskas pihlajanmarjasato, että marjakasvustot roikkuvat lähes maassa asti: eli poiminta onnistuu onneksi ihan ilman raskaan sarjan ajoneuvojakin ;) Terveisiä vaan siskolle, nauraa täällä vieläkin sen kauhakuormaaja touhuille.....

No, mutta tuosta puhelusta havahduin siihen todellisuuteen, että hyvänen aika, onhan ne itsekkin marjat kerättävä ja hyytelösatsit väsättävä!
Eräjorma tarttui heti eilen illalla tuumasta toimeen ja lähti marjoja minulle hakemaan. Lisää käytiin vielä pieni erä tänä iltana yhdessä poimimassa. Ja ihan oikealla aikaa, nimittäin osa marjoista on jo mustuneita ja käyneitä, vaikka äkkiseltään katsottuna puiden marjat vain kauniina punertaisi.

Nyt on tässä pihlajaisia iltahommia edessä. Pitää puhdistaa, huuhdella ja käyttää marjaterttuja yön yli pakkasessa lisämakeutta saamassa. Huomenna sitten jatkaa urakkaa; eli purnukoihin olisi tarkoitus hyytelöitä keitellä.

Tänä vuonna riittää niin pihlajoissa kuin omenapuissakin satoa. Toista oli viime vuonna, jolloin niukassa oli molemmat herkut.

Juurta jaksain

Hitsi, miten onkin ollut energinen ja reipas maanantai pitkästä aikaa!
Yleisestihän on tiedossa, että en ole mikään maanantai-ihminen, eli tämä moinen riehakkuus on enempi poikkeus kuin sääntö. Varmaan viikonlopun "pääakkujen" latausloma tuotti tulosta.
Tänään on siis virtaa riittänyt kuin pienessä pitäjässä, eikä ole tullut peppuroitua tai ättäröityä yhtään ;)
Poikelus ja Hätönenkin palasivat tänään lomaltaan radioon juontohommiin, niin normaalit päivänaurut on saanut moneen kertaan arkisen aherruksen ohessa.

Ruuaksi väsäsin maanantaihin sopivan, arkisen, mutta makoisan punajuurikeiton. Ja mikäs näistä herkkujuurikkaista on ruokaa laitellessa, maut ainakin ovat parhaimmillaan.
 

Punajuuri-perunasosekeitto

• 4-6 punajuurta
• 2-3 perunaa
• 1-2 pientä porkkanaa
• 1 iso sipuli
• 1 rkl voita tai öljyä
• noin 5 -6 dl vettä tai kasvislientä
• suolaa
• mustapippuria
• tuoretta timjamia

Tarjoiluun ja keiton koristukseksi voi laittaa:
kermaa, fetajuustomurua, smetana, leipäkuutioita, tuoretta timjamia ym.

Kuori punajuuret, perunat, porkkanat ja sipuli. Lohko kaikki reiluiksi lohkoiksi.
Sulata voi kattilassa. Lisää kasvikset ja kuullota niitä hetkinen keskilämmöllä.
Lisää kasvisliemi ja keitä hiljalleen poreillen, kunnes punajuuret ovat pehmeitä kypsiä.
Soseuta keitto sauvasekoittimella, mausta maun mukaan ja lisää halutessa tilkka ruokakermaa tai fetamurua tms. Minulle keitto maistui ihan arkisesti ilman mitään maitotuotetta, mutta esim. suolainen fetajuusto käy tälle sopalle hyvin; taittaa juuresten pehmeän makeaa makua.

Lepokiireitä

On ollut niin kiire ladata akkuja.

Takana taas kiva viikonloppu; säät suosivat, oli sopivasti tekemistä, lepoa ja nauramista.
Syötiin hyvää kasvis-lihapataa, ulkoiltiin, pelattiin petanqueta, valokuvattiin ja norkoiltiin assalla auringonpaisteessa.
Sieniä oli noussut huimasti - oli valikoimaa kärpässienestä pörröisiin karvalaukkuihin.  Syksyisiä, hienoja värejä löytyi jo luonnosta, keltaisia ja punaisia lehtiä siellä täällä vihreyden keskellä.
Yksi hirvikärpänenkin pörähti niskaan.
Retkieväänä oli vain niinkin eksoottisia herkkuja, kuin kaupan valmislihapullia ja basilikaa. Mutta silloin kun on kiire huilata, voi näissä asioissa vähän oikaista ;)

Viikkoväsymystä

Onneksi on perjantai ja viikonloppu edessä.
Tuntuu, että tänään on energiat ihan kertakaikkisen piipussa. Jotenkin on ollut raskas viikko - ei fyysisesti, mutta psyykkisesti koko ajan sillä tavalla pienesti, ärsyttävästi ja pitkäkestoisesti päätä kuormittava.

Vaan tänä iltana aion vain hiipiä hyvissä ajoin uusi Koti- ja keittiölehti kainalossa sänkyyn, selata ja fiilistellä kuvia ja reseptejä. Sen päälle siekailematta nukkua pitkät yöunet ja aamulla herätä entistä ehompana ja kirkkain silmin lauantaiaamuun. Suunnata jo ennen aamiaista fillarilla torille syysmarkkinoille. Toivottavasti sää olisi yhtä nätti kuin on tällä hetkellä. Ilta-aurinko nimittäin juuri parhaillaan suo kauniita ja kuulaita säteitään.

Torilta ostan juureksia ja vihanneksia ja sitten tehdään pataruokaa. Ulkoillaan ja saunotaan. Ladataan akkuja. Joo...hyvä suunnitelma.
Ihanaa, nyt alkaa viikonloppu.♥