Haaveissa tehoviikonloppu

Syyskuu vetelee viimeisiään.
Huomenna heilahdetaan jo lokakuun puolelle.
Tänä viikonloppuna olisi tarkoitus olla tehokas.
Tehdä paljon asioita ja saada aikaiseksi.
Toivottavasti myös blogiinkin taas enemmän tarinaa ja kuvaa.
Korostan; toivottavasti.

Syyskuulta, tähän lauantaiseen aamuun, repalainen kuvakooste. Kovin riekalaiselta o tämä kulunut kuukausi tuntunut;  kiireiseltä sekametelisopalta. Hienoja pieniä hetkiä ja yllätyksiä siinä missä murheita ja harmaita hiuksiakin.

Mutta, sellaista tämä elämä on. Hienoudenkin ymmärtää vasta kun on huonoutta, mihin sitä verrata.

Aamu-usvassa

Tai sumuahan se oikeastaan oli koko aamupäivän.
Minulla on vapaapäivä. Hyppäsin aamulla fillarin satulaan ja poljin katselemaan tuon tasaisen harmaan verhon peittämiä maisemia.

Utu peitti järven.
Näytti kuin uimarannan pelastusvene olisi viskattu keskelle autiomaata.
Järveä ei näkynyt.
Jostain järven selältä kuului puheen sorinaa ja airojen kolinaa.
Siristelemällä saattoi tumman soutuveneen silhuetin  nähdä harmaan hunnun keskeltä.

Rannoilla järvien

Nämä kuvat otin noin reilu viikko sitten.
Syksy on edennyt selkeästi.
Tällä hetkellä maisema on jo aivan eri kirjava.

Toivon, että aurinko suo tänään säteitään ja pääseen kuvaamaan, miltä maat ja mannut näyttävät tällä hetkellä.

Oktoberfestit ovat parhaillaan Münchenissä käynnissä. Tänä iltana olisi teemaan liittyvää juhlahumua itsellekin tarjolla.

Katsotaan miten naisen käy; vai voittaako villasukat ja Avara luonto -ohjelma tämän kisan 6-0. 😆

Kun ei nappaa, niin ei

Nyt on ollut blogin päivittämisessä kyllä isomman luokan haasteita.

Aluksi teknisiä ja sitten, sanotaanko henkisiä. Ei vaan ole huvittanut, tai ehkä ei ole vaan ollut mitään erityistä mitä kuvin tai sanoin kertoa. Töitä, sieniä, marjoja ja taas sama ritirimpsu uudestaan.

Valokuvaamassa ei ole tullut käytyä aikoihin. Aina vaan sataa tai töiden jälkeen ei ole jaksanut.
Noh..viikonlopuksi on luvattu aurinkoista, jos silloin korjaisi tämänkin asian. Antaisi pitkästä aikaa kameran laulaa.

Tässä on vain pari otosta kuluneelta viikolta, kännykällä räpsyteltynä.
Kuten huomaatte, sieniteemasta ei päästä vieläkään mihinkään 😆

Teknisiä vaikeuksia ja työkiireitä

Voi tätä tekniikkaa.
Joskus kun se alkaa temppuilemaan, niin niitä ratkoessa sitä sitten kasvatetaan pari harmaata hiusta päähän.
Taisi tulla tällä viikolla viisi harmaata. Kyllä.

Mutta, eipä siinä mitään, elämää on tääkin.
Ja nyt ollaan taas niin sanotusti blogi-sorvinkin ääressä.

Aloitetaan nyt tämä lauantai-ilta kärpässienikuvalla, johon on pujahtanut eräs pitkäjalkainenkin syysvipeltäjä.

Huomenna lisää, kun on vapaapäivä. Ai autuutta, pitkästä aikaa.

Mehukasta satoa

Syksyn ihaninta antia.

Ihastelen suuria kanttarelleja, punaposkisia omenoita ja kaikenkirjavia kasviksia.
Nautiskelen niistä tehtyjä tuoremehuja päivittäin.
Kerään sisääni energiaa, kuten koivut, jotka imevät jo lehtivihreäänsä lehdistä takaisin varastoon ensi kesää varten.

Maa tarjoaa parastaan ennen kuin talvi peittää sen valkoiseen ja pehmeään peittoonsa.

Sunnuntaikahvilla ♥

Eilein sunnuntaina paistoi aurinko upeasti!

Tuli pieni kesä hetkeksi takaisin.
Se oli kuin intiaanikesän pikkuserkku, joka kylässä piipahti ja lämmöllä sekä paisteellaan helli sunnuntaipäivän raukeita viettäjiä.

Kesäinen marjakakku maistui sunnuntaikahvilla, suut oli messingillä kuin suvisena päivänä laiturin nokassa.

Ja mikä parasta, maanantainen arkiaamu ja aurinko on täällä taas. Ihanaa!

Lauantaisatoa..

...torilta 😊

Näistä koristekurpitsoista olisi tarkoitus jotain asetelmaa vielä jossain vaiheessa väsätä.
Nähtäväksi jää, tuleeko tekemällä tehtyä sitten mitään, vai asettuuko ne vaan sinne minne asettuu ...

Kivoja väripalleroita ne on. Vastustamattomia!

Chiliruukku löysi tiensä uuteen kotiin. Suuren suureen noita-nokinenän kahvipannuun.

Värit vaihtuvat

Sateen piiskaamana alkoi syyskuu.

Punaiset puolukat odottavat metsässä poimijaansa.
Yksittäisiä keltaisia lehtiä varisee harvakseltaan koivun oksilta.

Toivottavasti saadaan paljon kuulaita ja kirkkaita syyspäiviä, jolloin voi nautiskellen istuskella kannon nokassa, haltioitua metsän rauhasta ja seurata, kuinka kesän vihreys vaihtuu hiljalleen värien kirjoon.  Valokuvata.

Uusi viehättävä kuukausi on taas alkanut.