Vessapaperi on sellaista runollista mallia, jossa jokaisessa siivussa on joku rakkausruno. Kävin sitten ehottelemaan kiusallani ylkälle, että nyt hän voi romanttiseksi heittäytyä ja jokaisella vessareissulla opetella uuden lemmenrunon, jonka sitten saa minulle luritella iltojemme iloksi.
Pelkkä ilme,
kun hän hitaasti käänsi päätään,
siniset silmät suurina ja kysyvinä minuun päin katsoen,
riitti kertomaan,
ettei ehdotukseni saanut minkäänlaista kannatusta.
Siinä ei sanoja tarvittu, kun luin hänen päästään ajatukset, että:
"Oletko nyt ihan tosissasi!? Eikö se kuse..n.. eikun murretun keltainen tavallinen vessapaperi riitä ihan hyvin, että pitääkö kakkapaperissakin oikein runoja olla, kun ne pöntöstä menee alas kuitenkin.!? "
Radiossa raikasi samaan aikaan "Suomalainen mies", jonka sanat meni jotakuinkin näin:
"Olen suomalainen mies, mua et voi muuttaa,
ennemmin kusen vaikka muuntajaan...."
Siitä huikeasta ilmeestä, tilanteesta ja laulun sanojen koomisuudesta johtuen purskahdin etupenkillä hersyvään nauruun ja tunsin samalla suurta lämpöä "eräjormaani" kohtaan. Näin on hyvä.
En minä oikeasti tarvitse mitään äiteliä rakkausrunoja. Minulle riittää arkiromantiikka ja se,
että mies kantoi puolestani painavat ostokset kotiin ... ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kävit ja tervetuloa toistekin :)