Virkkasin maastovihreällä langalla pyykkipoikiin lenkit, joiden avulla pyykkärit on helppo vain nopeasti pyöräyttää ritilään.
Homman juju on yksinkertaisuudessaan siis se, että pyykkipoikia on helppo siirrellä tarpeen mukaan, eli ei tarvitse aukoa solmuja tms. Niihin voi helposti kiinnittää esim. valoköyttä, tai teemajuhlien aiheisia koristeita, pihlajanmarjaterttuja tai joulun aikaan läpinäkyvän hienoja ja hentoja lasipalloja tai mitä vaan. Lisäksi puiset pyykkipojat sulautuu huomaamattomasti ritilään ja kasveihin.
Mitäs muuta... ai niin!
Iltalenkillä jouduin city-hirvikärpäsen hyökkäyksen kohteeksi! Ei voi olla totta, ajattelen tässä vieläkin, kun tätä tähän ylöskirjaan. Kameran kanssa hiippailtiin kaupungin tuttuja polkuja yökuvaa metsästäen, niin jossain välissä tunsin, että nahkatakin hihan sisäpuolella tuntuu liikettä. Nostan hihaa ja nään tutun litteän ja ällöttävän otuksen vilistävän villisti kohti olkapäätä!
Pahinta, etten saanut otusta enää näköpiiriin.
Läksin yhtä liukkaasti kuin talkkari peltikatolta nelistämään kohti kotia. Halusin vain kaikki vaatteet äkkiä nurkkaan ja tutkimaan missä olio luuraa. Eräjormakaan ei pysynyt perässä, kun mahan alus jalkoja täynnä vipelsin kotiin. Sanomattakin selvää; minä en pidä hirvikärpäsistä yhtään, ja se tekee minut varsin murheelliseksi, että syksyn metsäretkien nautinnosta on paljon pois niiden vuoksi :(
Olikohan tämä hirvikärpäsyksilö eksynyt "cityyn" jonkun metsäkoiran mukana tai erämiehen vaatteista tai kaupunkirusakon turkista? Mietin vaan, että mistä muuten, kun ei täällä hirviä ainakaan tiettävästi jolkottele. Sen huomion lauantaina kaupassa käydessäni muuten tein, että näytti siltä kuin uusi kansallispuku olisi saapunut suomenmaahan; katsoinpa minne tahansa, näin vain maastopukujen vilinää :D Sorsan metsästys siis alkoi, ja sitä ei voinut olla huomaamatta katukuvassakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kävit ja tervetuloa toistekin :)