" Kipu kuolee huutamalla...

...alastomana lattialla." 

Laulaa Apulanta kappaleessaan.

Ja minähän huusin.

(..Mutta en alastomana.)

Uskomatonta, mutta totta.
Tämmöistäkin voi ihmiselle sattua, että rymsteeratessaan pudottaa ison ja painavan teräksisen Aalto-vadin paljaalle potti-varpaalleen!
Ei horisontaalisessa asennossa, vaan täysin vertikaalissa kulmassa, kuin sirkkelin terä konsanaan ja täydellä voimalla.

Jos olette joskus lyöneet varpaanne pahasti vaikka johonkin huonekalun kulmaan, niin tiedätte se imelän kivun vihlaisun: tämä oli se potenssiin kolme.

Voi sitä vedet silmissä sadattelun ja yhdellä jalalla pomppimisen määrää. Huutoni kuului varmaan Turun torille asti. Kipu oli "leikkaava", mutta varvas on onneksi paikallaan, liikkuu ja ei pahoja pintavaurioitakaan tullut. Ruhje kuitenkin ja arkuus. Turvonnut potti-parka, nyt ei pompita aropupun lailla mättäältä toiselle.

No, ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin.
Olipahan kerrankin pakko rauhoittua ja pötkötellä loppuosa viikonvaihteesta koipeaan parannellen. Luin pari Agatha Christien pokkaria ja kuuntelin samalla sateen ropinaa, mutustelin uunituoretta muikkukukkoa, kävin kylässä saunomassa sekä syömässä hyvää ja tulista chili con carneeta. Vierailulta poislähtiessä tuli tiirailtua niitäkin Perseidien meteoriittiparvia, joita taivaalla pitäisi tähän vuoden aikaan runsaana näkyä. Eipä näkynyt.

Tänä viikonloppuna olen nukkunut kaikessa rauhassa kauneusunia pitkälle varastoon.
Yleensä yritän "nukkua nopeasti", että kerkeän puuhailemaan kaikkea mielenkiintoista. Jos vuorokaudessa pitäisi olla se 8 tuntia työtä, 8 tuntia vapaa-aikaa ja 8 tuntia unta, niin aika usein tulee tuosta viimeisestä uni-sarakkeesta nipistettyä tuonne vapaa-ajan puolelle lisäaikaa, mutta jospa se nyt tasoittui, siltä ainakin tuntuu, että levätty on :D

Olj´ ...olj´pa hyvvee, voe tytöt ja poejjaat, jos tietäsijä...niin suussasulavoo, että kivutkin hetkeks unneettu.

"Lordin Kuolema", A. Christien kirjan tapahtumat alkavat teatterista ja shampanjan huuruisilta illallisilta. Sattumalta kuvasin perjantaina mm. sommitelmia teatterikiikareista ja grogilaseista, silloin vielä autuaan tietämättömänä, että koipi pystyssä kohta pokkareista näistäkin esineistä luetaan :)

Eikä ole "Poirotti ja Marple" - kiintiö vieläkään täysi, vaikka on molempien seikkailuista kirjat tässä viikonvaihteessa jo luettu. Tänään tulee telkkarista kumpaisenkin hyväpäisen rikosratkojan seikkailuja. Ah, auvoista sunnuntaita. Etenkin nyt tänä pyhänä on toipilaalle mieleistä ajanvietettä.