Onni on ...

yhteinen vapaapäivä keskellä viikkoa.
Kirpsakka elokuinen sää ja joutoaikaa hengailla ympäriinsä kamera kourassa. Mukavaa.

Eilen illalla tunsin säätilassa ensimmäistä kertaa sellaista todellista syksyn koleutta, puolukoita kun ulkosalla siivoilin. Se kalseus pureutui ihan luuytimiin asti ja sisälle tultua piti heti laittaa kuumajuomat tulemaan. Viime vuosinahan tämä elokuu on ollut melkein lämpöisimpiä kuukausia, vaan tänä vuonna se on tuntunut syksyiseltä kuukaudelta jo aika alusta saakka. Ei ole esim. nyt kuulunut uutisoinnissa ja keskusteluohjelmissa aloitteita siitä, että koulujen kesälomien alkua pitäisi siirtää myöhempään ja päinvastoin pidentää täältä elokuun päästä.

Mietin vain tässä itsekseni, että mihin tämäkin elokuu taas humpsahti?! Huomenna eletään jo sen viimeistä päivää ja virallisesti sitten alkaa syksy. Syyskuu; jo nimikin sen kertoo.

Mutta eilisen koleasta illasta viisastuneena, puin tänään päälle villatakkia urakalla ulos lähtiessäni.
Aurinko paisteli välillä siniseltä taivaalta ja lämmitti kulkijoita. Käytiin vapaapäivän ilosta ostoksilla ja ajeltiin pikkuteitä sekä käveltiin vailla päämäärää.

Uimarannat olivat autioituneet ja vain silkkiuikkupari uiskenteli tyynellä järven selällä.
Rantakahvila oli kiinni, joten kotiin piti lähteä kahvit juomaan. Rannalla syötiin vain salmiakkilakut ja mietittiin, mikä olikaan lempiaine peruskoulussa, samalla katseltiin, kun ulapalla mennä purpatteli uisteluvene...

Tyyni ja autio.

Neitoperhonen lämmitteli siipiään uimarannan hietikolla.

Kukaan ei kurkistellut pikku-pikku bikineissä pukukopeistakaan enää...