Yhdellä oli päällään pitkä, kauhtunut palttoo. Toisella oli puoli metriä korkea, tuuhea karvalakki ja kolmalla oli jalassaan maailman käppyräkärkisimmät lapikkaat. Heidän ryhtinsä oli ylväs, suorastaan rehvakas ja ilmeet olivat korviin saakka hymyilevät. Jokaisella oli mukanaan, ilmeisen mieluisa kantamus: oli marketin pussikaljakassilliset kilisemässä käsissä, ja hölskyvien pakettien päällä keikkui parit eineslaatikot. Keskimmäinen mies, kantoi karvahattu kallellaan, valtavaa jäistä joulukinkkua.
Niin onnellisen oloisia ja iloisia olivat nämä veikkoset, että vastaantulijoillekin toivottelivat hyvää joulua. Minullekin. Ei voinut muuta kuin hymyillä, sillä heidän teeskentelemätön, selkeästi toki nestemäisen tunnelmannostattajan vauhdittama, hyväntuulisuus kuin varkain itseenikin tarttui.
Enkä mahtanut matkaa jatkaessani laukkaavalle mielikuvitukselleni mitään, sillä jostain syystä, liekö tästä joulunajasta johtuen, minulle tuli heistä mieleen joulukuvaelmistakin tutut, itämaantietäjät; Balthasar, Melchior ja Gaspar...vaikka ei tällä kolmikolla ollutkaan kultaa, mirhamia saati suitsukkeita mukanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kävit ja tervetuloa toistekin :)