4.12. Tonttu ja sauna

Pakkasyö on, ja leiskuen pohja loimuja viskoo.

Kansa kartanon hiljaisen yösydänuntaan kiskoo.

Ääneti kuu käy kulkuaan, puissa lunta on valkeanaan,

kattojen päällä on lunta.Tonttu ei vaan saa unta.

Ladosta tulee, hankeen jää, harmaana uksen suuhun,

vanhaan tapaansa tirkistää, kohti taivasta kuuhun;

katsoo metsää, min hongat on, tuulensuojana kartanon,

miettivi suuntaan sataan, ainaista ongelmataan.

...

Aitat ja puodit tarkastain, lukkoja koittaa nytkyin, –

lehmät ne lehdoista näkee vain, unta kahleissa kytkyin;

suitset ja siimat ei selkään soi, ruunan, mi myöskin unelmoi:

torkkuen vasten seinää, haassa se puree heinää. –

Lammasten luo käy karsinaan, makuulla tapaa ne ukko;

kanat jo katsoo, pienallaan istuu ylinnä kukko;

kopissa Vahti hyvin voi, herää ja häntää liehakoi,

tonttu harmajanuttu, vahdille kyllä on tuttu.

Puikkii ukko jo tupahan, siellä on isäntäväki,

tontulle arvoa antavan, näiden jo aikaa näki;

varpain hiipivi lasten luo, nähdäkseen sulot pienet nuo,

ken sitä kummeksis juuri: hälle se riemu on suuri.

...

Latoon, parvelle pyrkii vaan, siellä hän pitää majaa:

pääskyn naapuri suovallaan, on liki räystään rajaa;

vaikka pääsky nyt poissa on, keväällä tuoksuun tuomiston

kyllä se saapuu varmaan, seurassa puolison armaan.

Silloin aina se sirkuttaa monta muistoa tieltä,

ei toki tunne ongelmaa, näin joka kiusaa mieltä.

Seinän raosta loistaa kuu, ukon partahan kumottuu,

liikkuu parta ja hulmaa, tonttu se miettii pulmaa.

Vaiti metsä on, alla jään, kaikki elämä makaa,

koski kuohuvi yksinään, humuten metsän takaa.

Tonttu puoleksi unissaan, ajan virtaa on kuulevinaan,

tuumii, minne se vienee, missä sen lähde lienee.

Pakkasyö on, ja leiskuen pohja loimuja viskoo.

Kansa kartanon hiljaisen, aamuhun unta kiskoo.

Ääneti kuu käy laskemaan, puissa lunta on valkeanaan,

kattojen päällä on lunta. 

Tonttu ei vaan saa unta.

Viktor Rydberg: Tonttu 

Eilen illalla, kun tulin saunasta, oli tähtikirkas pakkasilta ja sitä lumista kauneutta katsellessa tuli mieleen tuo iki-ihana Tonttu -laulu. Oli jotenkin jo jouluisan leppoisa tunnelma ja hyvä olo muutenkin, kun koko päivän olin hiki hatussa riehkaissut siivoushommissa, ja sen päälle pääsi lämpöisiin löylyihin pesemään pölykerrokset pois nahoistaan. Hiljaa kuuntelin kiukaan rauhoittavaa pihinää ja annoin ajatusten vaeltaa verkkaisesti.

 ♥ ♥ ♥

Vaan tänään on toisen adventin aamu, ja vaikka keittelin eilen illalla vielä oikein kunnon saunakahvit, Avaraa luontoa katsellessa, niin en kuitenkaan laulun tontun tavoin jäänyt unettomaksi, vaan kunnon unisiivut tuhisin lakanoissa, puhtaana pyöriskellen.

Huomista arkipäivää tässä aamukahvikupposen äärellä nyt virkeänä mietiskelen; päästään sitten iltasella ylkän kanssa roudarin hommiin keräämiäni tavarakasoja kierrätykseen viemään. Eilen muuten kaupan pihalla eräjorma katseli pakettiautoa mietteliään näköisenä, ja yhtäkkiä ääneen aprikoi: "Tuommoinen taitas olla ihan kätevä peli meillekin.".
Miten minusta nyt tuntuu tässä jälkikäteen aateltuna, että sanat olikin osoitettu minulle, piikkinä /vinkkinä, että ei kohta enää farmarikaan riitä näiden minun tavarakuormieni kuljetukseen, pakettiauto se on pian hommattava.😄