Kohti etelää

Harmaassa tihkusateessa.
Valkoisten, suurten lintujen airue liiti lähes äänettömästi, siipiän hitaasti edestakaisin heiluttaen.
Hiljaisuuden ja harmauden rikkoi vain yksi haikea huuto ylilennon aikana:
"Hei, hei" - yksi heistä hihkaisi.

Matka kohti etelää on alkanut.
Talvi ajoi niitä takaa.

Let it snow!

Lunta⛄
Lunta⛄
Lunta⛄

Eilen.
Aamulla, kun verhoja raotin, niin silmiini avautui valkea maa aamun hämärän hyssyn keskeltä.
Ja taivaalta tuprutti hiutaleita vain lisää ja lisää.
Silmissä syttyi lapsenomainen valo ja tuli heti jouluinen fiilis.

Eilisen aamupäivän lumi tuntui ensilumelta.
Sitä satoi kauniisti, kun ikkunan edessä istuin ja kirjoitin.
Suuret lumihiutaleet tanssivat ilmassa kuin jouluelokuvien sokerihuurteisissa kohtauksissa.

Olo oli kuin olisin heiluttanut edessäni sellaista kaunista  lasikoriste-esinettä, jonka sisällä on vettä, ja kun ravistat sitä, pieni sisään rakennettu maisema onkin kimaltavan lumipyryn keskellä.

🍁 🎃 🎆

Viikonloppuna oli kekri- ja halloweenjuhlia monissa paikoin.
Itsellänikin on yleensä ollut joka vuosi jonkunlaista halloween-kemua, vaan nyt...nyt minä vain rauhoituin.

Saunoin, poltelin kynttilöitä ja söin savulohileipää ja palan porkkanakakkua.
Saunan jälkeen katselin järven takaa näkyvän kekri-juhlien ilotulituksen. Se oli hieno. Turhan kaukana vain kuvata. Ja lumisadekin oli muuttununut vetiseksi rännäksi, suotta olisin kameraa kastellut. Katselin vain ja nautin upeista isoista raketeista, jotka valaisivat koko taivaanrannan.

Hmmm--- ja ostinhan minä eilen ensimmäiset joulukonvehdit. Ihan pienen hassun rasian vain.
Niitä tänään tässä kahvikupposen kaverina mussuttelen...✨☆⛄

Pieni irtiotto

Ihan ensiksi.
Syvä pahoitteluni lukijoilleni ja kommentoineille, että ehdin ihanien kommenttieni pariin vasta tänään. Olin pienellä vapaalla ja sitä myöten vapautin itseni myös hetkeksi tästäkin touhusta täysin.

Ja mitä sitä irtiottona tulikaan tehtyä.
Noh...syötyä ainakin! Herkuteltua!

Naurettiinkin siskon kanssa, jotta nytpä leivottiin semmoinen juustokakku, että suonet tukkeutuu  pelkästään kakkua katsoessa.
Kehveli, vaan oli se syntisen hyvää. Onneksi oli useampi ihminen herkkua jakamassa.

Kaloreita tuli poltettua sitten haravan varressa sekä omenoita lajitellessa.
Lumitöihin ei vielä päässyt.
Ensimmäinen lumi tuli ...
...ja suli. Samantien.

Sitten kierreltiin valokuvaamassa, vähän ostoksilla ja ihastelemassa muuten vaan kaikkia kauniita paikkoja.

Välillä pelattiin pleikkaria.
Kyllääh ..aikuiset ihmiset! Vaan eipä taida niin "tosi aikuista" minusta saada, etteikö pieni pleikkaturnaus välillä tee terää.

On tullut oltua tässä jo töiden äärillä, etten enää kaikkia kivoja vapaa-ajan puuhia taida edes muistaa.
Kiva irtiotto.
Liian lyhyt vaan.
Vielä olisi pitänyt puuhata vaikka mitä muutakin hauskaa.

Seuraavan kerran sitten ...

Seitit sateessa

Maanantai.
Sade on rummutellut tasaiseen tahtiin jo aamusta asti.
Sisällä hämärän hyssy vaatii valoja päälle keskellä päivää.

Pitkäjalkaiset lukit koitaa kohmeisin kintuin hiipiä huojuen sisätiloihin, aina kun ulko-ovea raottaa.
Seittejä punovat hämähäkit ovat vuoranneet kuusen oksat ohuin seitein. Ei niitä edes huomaa, kuin tälläisinä kohmean koleina ja pisaroiden täyteisinä aamuna, kun rihman ohuet seititkin saavat omintakeisen vesikuorrutuksen.

Osassa maata on tänään annettu jo kelivaroituskin lumen- ja räntäsateen vuoksi.
Syyslomatkin ovat alkaneet.
Hiljalleen kai talvikin sitten tekee tuloaan.

Minä vain istun, kirjoitan ja katselen sadetta ikkunasta. Ihan tuntuu kuin kaamos olisi hidastanut toimintojani...niin varmaan onkin.

Syksyn puut

Päivän valo

Eilen.
Puolen päivän jälkeen.
Vallalla oli kuin valon ja pimeyden kaksinkamppailu.

Pikku fasuja ja ratiohommia

Ei kerkii taas joka kohtaan.

Viikko oli hektinen, pitkiä päiviä ja mainos- sekä radiohommia.
Valokuvaamaan en ole ehtinyt.
Pikaisen räpsyn sain ruokailevista nuorista fasaaneista.

Tänään on onneksi ihan vapaata.
Kalakauppiaalta ostin valmista haukimassaa.
Siitä pyöräyttelen jotain sunnuntaiherkkua. Pyykkihuolto on päivän ainut pakollisuus. Muuten teen mitä hotsittaa!

Eilen illalla kävin vielä töiden päällä shoppailemassa. Uudet ulkoiluhousut läksi kauppakassiin ja parit joululahjatkin löysin.

Mutta nyt..sunnuntaista nauttimaan 🙌

Kanelin ja kaalin käryä

Miten olikin ihana lauantai eilen.
Voimaannuttava, puuhakas, olematta kuitenkaan kiireisen tuntuinen.
Minusta kuulkaas tuntui, että eilisen ansiosta otsasta suli pari syvää ryppyä ja onnellisuus hiipi silmäkulmiin sekä poskipäihin.

Pyörän- ja konehuoltohommien jälkeen tehtiin iso kattilallinen lammaskaalikeittoa ja uuniin kypsymään muru-omenapiirakka.

Piiras tosin kärähti taas pikkuisen. Minulle se on enemmän sääntö kuin poikkeus, joten eipä tuo haitannut. Paiskattiin paksua vaniliasoossia kylkeen niin, avot. Saatiinpa makoisia huutonaurujakin, kun yritettiin huvikseen tehdä kauniita annoskuvia omenapiirakka-vaniliasoossilautasesta.

Noh, eihän siitä mitään tullut!
Annoslautaset olivat kuin yhtäaikaisen räjähdyksen ja oksennuksen jäljiltä.
Tassilla oli enemmän soossia kuin piirakkaa, eikä siitä ei ottanut tolkkua, että onko kyseessä kinkku- vai omppupiirakka! 😆😅😂

...Joten mennäänpä kuvakollaasissa ihan rustiikkimeiningillä ja turhia kaunistelematta vaan.

🍁🍂🍃🍃🍂🍁

Illalla, kun hiippailimme lauantaisaunasta syyshämärään olohuoneeseen, eräjorma sanoi: "Täällä tuoksuu joulu.."

Minun tuli hyvä niin hyvä ja rauhallinen olo siinä hetkessä, kun katselin kylpytakki päällä edessäni hiippailevaa saunapuhdasta miestä iltavalaistuksessa ja kotona tuoksui kanelilta.....
ja lammaskaalilta!

 🍁🍂🍃🍃🍂🍁

Tänään aion jatkaa tehokkaalla, rauhallisuuden ja hötkyilemättömyyden linjalla!
Ulkoilua, Neiti Marple ja Strömsöötä, ehkä iltapäivätirsat, omppupiiraskahvit..villasukkadiskoilua sekä lukemista.

Siinähän sitä, sunnuntaita ja tekemistä jo kerrakseeen.