Ihan kirjaimellisesti. Pitkästä aikaa näin lillukoita runsaasti. Niillähän on sellaiset rönsyilevat kasvustot, joihin voi herkästikin jalka tarttua.
Harmittaa vaan, kun ei jostain kumman syystä tullut mieleen niitä kerätä. Niistä olisi voinut vaikka jotain erikoishilloa tai hyydykettä kenties kokeilla. Sekaan muuta marjaa jne. Sehän kun ei maultaan ole mikään suuta hivelevin marja, mutta ei ole moni muukaan, ja silti niistä väsätään yhtä jos toista.
Hillojen, mehujen ja tuoremehujen sun muiden hyytelöiden urakointi olisi jossain välissä tässä pikapuoliin edessä. Inventaariota olen jo tehnyt purnukoista ja muista tykötarpeista, kuten sitruunahapoista sekä talous- että hillosokereista, joita hillohommissa joutuupi käyttämään. Muuten en sokerin kanssa juurikaan lohvaa. Hillojakin teen vain kohtuulliset erät ja koitan erikoisimpiin pikkueriin panostaa. Eli kokeilevaa hillokeittiötä tykkään siis harrastaa. Ja hilloni ovat yleensä sellaista liha- ja pataruokien sekä juustotarjottimen oheislisukeitta, ei niinkään makeiksi herkuiksi jalostettuja.
Eee, eikä tule mittään, kun uusin Maku-lehtikin on vielä selaamatta. Houkuttelevana minua vaan tuolta piirongin päältä kurkkii, mokoma ;)
On hienoja syksyisiä kasvisruokakuvia kannessa, vaan kun marja-aika kaikkine oheispuuhineen tahtoo viedä kaiken vapaa-ajan, niin en ole joutanut edes sisäsivuja pikapikaa selaamaan. Mutta en minä valita. Sanonpahan vaan ;)
Hetken kestää tämäkin savotta.
Jk. Ensi yönä on näköjään täysikuu. Onkohan levotonta pyörimistä luvassa nukkumisen osalta...
 |
| "Ei pidä takertua lillukan varsiin" :D |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kävit ja tervetuloa toistekin :)