Jäähyväiset(kö)

Tuli tunne, että kesä tuli tänään sanomaan "hei hei" näin elokuun viimeisenä päivänä.

Näyttämään vielä kerran aurinkoisen ja valoa tulvivan olemuksensa. Ja samalla  viileä vastatuuli muistutti, että hei, on syksyn aika astua kehiin.

Pyöräilin tänään, kamera olalla, läpi lähiseutujen ihanat kuvaus- ja ajanviettopaikat.
Sille ei vaan voi mitään, että se kummallinen nostalginen kesä-kaiho nostaa päätään. Haluaisi edes kerran vielä tänä vuonna kuuman auringon alla pelata petanqueta ampiaisten kiusattavana, maistella vähän kesäviintä ja mutustaa piknik-eväitä ja kuunnella kesää viettävien ihmisten puheen sekä naurun sorinaa. Tai maata veneen keulassa, silmät kiinni paahteen ja viileyden vuorotellessa, kuunnellen laineiden liplatuksia, samalla kun eräjorma riuhtoo, uistellen ja poikamaisesta innosta hihkuen, kuhia veneeseen. Tai savustaa lohta otsa hikikarpaloiden koristamana keskikesän helteessä. Tai, tai...

...sitten havahdun taas siihen ihmisen perisyntiin ja höpsöyteen, että aina kaihotaan joko menneitä tai tulevaa. Kun elämä on tässä ja nyt. Uudet kauniit asiat ovat tässä ja nyt. Katso niitä ja tallenna tämä hetki.

Pikkuisen siitä huolimatta päässä soi kesää haikaileva Scandinavian Music Groupin: Hölmö raukkaus kipale, jossa muistellaan kaikkia kivoja kesäjuttujakin :)

"Muistatko miltä tuntuu
juopua kesäyönä
hölmöstä rakkaudesta
kastella jalat heinikossa
tanssittaa tyttöä laiturilla
siellä missä kaislat kumartaa
...
suudella poikaa aidan takana
siellä missä nokkoset lakastuu"