Eilen illalla kauppareissulla ja ulkoillessa havahduin useaan otteeseen erilaisiin pieniin merkkeihin, jotka kertovat syksyn lähenemisestä.
Kaupoissa pullantuoksuiset mummot nostelivat liukuhihnoille sukkalankoja, oravat olivat aamusta iltaan kiireisiä ja touhusivat taukoamatta, milloin mitäkin suussaan kannellen: pesätarpeita, heinäpalloja tai käpyjä. Metsämiehiä oli erä- ja lintupillitarvikkeineen ostosjonoissa ja marjasankot sekä pakastustarvikkeet olivat jo poistotarjouksessa. Itsekin ostin kaksi mustaa kierrätysmuovista tehtyä ämpäriä. Ja unohdin alennusankohuumassa ostaa taitettavan sieniveitsen, jota olen metsästänyt jo pitkään.
Master Chef Australian uudet jaksotkin alkoi eilen. Se on minulle syksyn merkki, sillä keväällä ajattelin, että jeeeee, ensi syksynä se alkaa..ja nyt se sitten alkoi. Ja syksytuulet samalla, ollaanhan tässä jo elokuun puoliväli ohitettu. Välillä tuuli puuskissa jo niin, että meinas "piä irrota".
Mutta ei haittaa. Syksy on kevään ohella ihanaa aikaa.
Mukavinta ulkoiluaikaa, jos ei sada liikoja :)
...Tänään tosin sataa...ja sataa...ja sataa. Voi tätä suloista melankoliaa.
Jk. En vielä kuitenkaan täysin luovuta kesän suhteen. Viikonlopuksi on jo luvattu lämpöisempiä säitä ja ainahan on mahdollisuus intiaanikesään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kävit ja tervetuloa toistekin :)