Vaan siinä kävi taas kerran vanhanaikaiset, että tällä hetkellä asunnon lattiat ovat täynnä kaapeista ulos revittyä roinaa, ja hyvä tarkoitus tehdä yksi kaappi kerrallaan siivoustyötä, on muuttunut hallitsemattomaksi kaikkien kaappien sisältöjen ulos repimiseksi. En tiedä, miten tästä iltaa myöten kerkeää saamaan mitään siistiä aikaiseksi. Kasoja on nyt niin paljon siellä sun täällä.
Se ihana asia tässä raivaushommassa on, että kaappeihin tulee taas valtavasti näköjään tilaa. Yhtä seikkaa jaksan kuitenkin ihmetellä, että vaikka teen näitä inventaariopäiviä suhteellisen usein, vähintään se 4 kertaa vuodessa, niin silti, joka ikinen kerta löydän kummallista ylimääräistä roinaa, joista mietin, että mistä nämäkin on tänne nurkkiin kertynyt tai että miksi olen näitäkin ylipäätään edes säästellyt. Nuo minun kaapit ovat kuin pelto, johon aina vaan uudestaan jokainen kevät kiviä ilmestyy, vaikka niitä kuinka pois kerätään (olen tainnut siitä joskus aiemmin jo mainita).
Päiväni väri näyttää tänään olevan vihreä, jos se eilen oli keltainen. Jotain ruokaa pitäisi ruveta nuista ihanista kasviksista rakentelemaan, kun vaan malttaisi irrottautua tästä rymsteerauksesta taas. Hyvä, kun tämän päivän postaustakaan ehdin tekemään.
..Joo, vaan on se lähdettävä kyökin puolelle, lehtikaalimuhennoksen ajatteleminen rupesi yhtäkkiä nälkäsuonta kutittelemaan.
Jk. Löysin kaupan kivennäisvesiosastolta kivan vaalean vihreän omenavissyn. Taidan kuitenkin säästää sen maistamisen viikonlopun saunahetkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kävit ja tervetuloa toistekin :)