Päivä on hujahtanut kuin varkain ja huomaamatta kotihommien ja hytkyttelyjen parissa, vaan noihin hytkyttelyihin palaan sitten huomenna tarkemmin😉.
Kotihommien päätteeksi, keitin tuossa lauanantain ahkeruuskahvit ja rupesin käymään aikani kuluksi taas valokuvavarastoja läpi. Nekin kun on aika-ajoin hyvä järjestellä ja siivota. Etenkin nyt kun valoisa aika lisääntyy päivä päivältä ja kuvaustahti kiihtyy entisestään.
No, arvata saattaa, että muistelo- ja tunnelmointimatkahan siitä tuli, kun kuvien kautta saattoin upota niin moniin ihaniin hetkiin, joita sain viime vuonna elää ja kokea. Kevätkaipuu kasvoi entisestään ja linturetkelle pääsemisen hinku iski voimalla päälle, kun vastaan tuli tuo "poikamies"- joutsenen kuva viime keväältä. Se on minulle erityisen rakas kuva ♥.
Oli kaunis huhtikuinen aamu. Aurinko helotti lämpimästi ja yön jäljiltä oli paikoin vielä hankiaista (niissä paikoin missä lunta edelleen oli). Olin aika vastattain hommannut uuden kameran ja into kuvata oli valtava (ja on edelleen). Hyppäsin juuri ennen tuota kuvaa isohkon ojan yli, laskeutuen kumppareissani saviseen peltoon, niin että jalka jäi jotenkin ihmeellisesti linkkuun, enkä saanut hetkeen otettua askeltakaan. Onneksi pienen irvistelyn ja puhaltelun jälkeen askeleet taas löytyi, ja sain tuon ikimuistoisen aamuhetken ikuistettua.
Tuo kuvan järven sula oli täynnä vesilintuja, lukuisia joutsenia ja kaakattajia, keväinen mekastus oli humalluttavan äänekäs. Näkymän kruunasi vielä valtava petolintu, joka yhtäkkiä ilmestyi kirkkaan siniselle taivaalle, aiheuttaen täyden kaaoksen uiskentelevissa kevätlinnuissa. Sitä näkyä seurasi itsekin sydän pamppaillen ja vaikuttuneena.
Vietimme eräjorman kanssa tuon hienon, keväisen ja pitkän päivän kevätluonnossa samoillen. Kahteen kertaan hörpättiin eväskahvit, niin että jaksettiin taas tallustella. Kuvia tuli viitisen sataa tuolta päivältä ja askelien määrää ei voi edes laskea, niitä tuli mukavat määrät ja ihan huomaamatta. Illalla naamassa oli kevätauringon sekä hankien hohteesta saama pulipäivetys ja ihoa kuumottava, pitkän ulkoilupäivän kiristävä tunne. Siitä huolimatta, naama oli hymyssä kuin hangokeksillä tuona iltana nukkumaan käydessä, sillä päivä oli niin elämysrikas ja ihana. Luonto antaa ne aidoimmat ja vahvimmat elämykset. Niin se vain on.
Toivottavasti tämä kevätkin tarjoaa vastaanvanlaisia elämyksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kävit ja tervetuloa toistekin :)