Säikähdin tänä aamuna, että olenko epähuomiossa nukkunut parin kuukauden yli, sillä hyvin leuto sää ja talitinttien hilpeä kevätlaulanta sai tuntemaan, että eletään jo maaliskuuta!
Lämmin tunne virtasi rintakehään, hymy puski naamalle ja oli vedettävä syvään henkeä. Miten ilmakin saattoi tuoksua jo niin keväiselle!? Tiedättehän, vähän mullalle, lumelle, kosteudelle, puunkuorille, märälle heinälle, kompostille, lähteville jäille ja ehkä vähän koirankakallekin. Niin tervetulleen tutulle ja mieltä virvoittavalle.
Järki kyllä välittömästi sen syvähenkäyksen jälkeen toppuutteli, että vielä on, hyvä ihminen, talvea jäljellä! Jännä juttu muuten, nyt kun tähän näitä päivän tuntemuksia kirjailen, niin miten minusta tuntuu, että tästä on vain tovi, kun kirjoitin, kuinka talvi, kylmyys ja pimeys ovat edessä. Ja nyt horisen jo valosta ja keväästä, tammikuussa!? Onkohan se niin, että vanhemmiten talvetkaan eivät enää tunnu niin pitkiltä, kuten on käynyt lapsuuden kesienkin kohdalla, eli jaaritellaan nykyisin joka kesä samaa mantraa, miten "ennen nämä kesätkin kesti kauemmin". Toivottavasti se olisi niin, eli ihan vain omaa sisäistä tunnekokemustani tai jotain aikakäsitysvääristymää, ilmastonmuutoksen sijaan. Haluan, että jatkossakin meillä olisi neljä selkeää vuodenaikaa (aimminkin olen tästä aiheesta maininnut); talvista pakkasta, lempeämmät välikuukaudet kevät sekä syksy ja kirsikkana kakussa, kesän lämpö ja valo. Virkistäviä vuodenaikavaihteluita. Karmeaa olisi, jos ilmasto olisi sellainen, että kunnon talvi jäisi kokonaan pois, ja tilalle tulisi vain hyvin, hyvin pitkä, pimeä ja sateinen syksy. hrrrgghhh....
Mutta...
Tämä etukeväinen päivä, oli kyllä kaikesta huolimatta virkistävä ja oikein ilon aihe.🙆
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kävit ja tervetuloa toistekin :)