Taidetta kadulla

Kaunis päivä.
Ja kaunista katutaidetta kaupungin kaduilla.
Tuntunut kesältä tänään, ei montaa sellaista päivää ole vielä ollut. On jotenkin uskomatonta, että juhannuskin on jo vietetty ja huomenna alkaa heinäkuu.

Huomenna paiskitaan vielä hommia.
Sitten voi laskea hiukset auki ja keksiä jotain rentoa kivaa.

Sateen jälkeen

Vanha kanava

Jälkeen mittumaarin

Juhannus on juhlittu.
Hyvin rauhallinen ja verkkainen, mukava juhannus takana.
Saunomista ja sireenin tuoksua, savustettua possua, vesimelonia ja fetaa, kepeää juhannusboolia, musiikkia, sadetta sekä paistetta.

🌅 🌅 🌅

Tänään olen tuskaillut männyn siitepölyn kanssa. Se peittää taas kaikki paikat alleen saman tien. Pyyhit, peset, kopistelet, niin että olet itsekin ihan keltainen...ja menee vain muutama tunti, niin kaikki on taas samanlaisen keltaisen pölyn peittelemää.

Hyvää juhannusta♥

Koski tuli vastaan

Olen ollut jotenkin kiireinen ja väsynyt, etten ole saanut aikaiseksi postauksiakaan, vaikka kuvamateriaalikin olisi vaikka kuinka paljon minireissun jäljiltä.

Tässä sitä nyt sitten juhannuksen aattona laittelen seuraavan etapin kuvia rallitaipaleen varrelta: eli päädyimme jossain vaiheessa Maaningalle, Korkeakoskelle.

Ilma oli sinä päivänä, sateen edellä, hiostava ja itikat olivat sen myötä verenhimoisella päällä. Vesi kuohusi koskessa ja metsämaisema oli ympärillä tunnelmallinen.
Kuvat eivät tuo maisemalle sitä oikeutta, mitä ne paikanpäällä ovat nähtynä ovat.

Hiekka pöllyää

Reissu alkoi omalla rallitaipaleella ja erikoiskokeella. Ajettiin hiekkatiellä kovaa, hiekka pöllysi, kivetkin lenteli.Yht´äkkiä eteen tuli niin jyrkkä alamäki, että tuntui, kuin tie olisi loppunut alta ja auto lentänyt ilmassa. Oli pakko kiljahtaa ääneen ja sen jälkeen nauratti. Että voi aikuisilla ihmisillä olla moisesta hauskaa.

Mutta...miksi pitää aina niin aikuinen ollakaan. Sisäinen lapsi vaatii välillä rajuja rallitaipaleita.

Kesäteillä

Huh!
Tänään ei tarvinnut kulkea huulet äkämutrulla, oli oikeastaan aika erikoinen ja veikeä päivä😄 Hymyilyttää vieläkin.

Ja luojan kiitos, on perjantai! Vaikka huomenna vielä työpäivä onkin, mutta silti.
Tämä ilta on mennyt hujauksessa, kun olen pakkaillut tavaroita ja pistänyt kamoja kasaan. Tärkein mukaan lähtija on tietysti kamera.

Huomenna työpäivän jälkeen sitten olisi tarkoitus hypätä systerin kyytiin ja lähteä baanalle. Ei mitään sen kummempaa "roud trippiä", kuin vähän kesäteillä kruisaillaan ja kotiväen luona käydään omenapuut kuvaamassa. Ne on siellä nyt kukkeimmillaan.

Vaikka onkin ihan pienenpieni reissu edessä, olen silti jotenkin täpinöissäni ja innoissani.
Kesällä on vaan niin ihanaa olla tien päällä. Jos vain olisi mahdollista, haluaisin seikkailla enemmänkin kesäöissä ja päivissä, poiketa pienille teille, pulahtaa salaisten uimarantojen sopukoissa ja "maata kalliolla, nenä kiinni kivessä"...niinkuin J. Karjalainen laulaa.

Näitä päiviä

On ollut semmoinen p...ska päivä, tiedättehän, kun kaikki tahmoo, ottaa kroonisesti ja kovaa hermoon ja mikään ei tunnu onnistuvan, ei sitten millään! Tämän päivän ketutuksesta ei selviä muuten, kuin toivomalla, että huomenna ei sama tahkoaminen jatku.
Sain tänään taatusti harmaan hiuksen ja otsaryppy syveni. Ei kiva juttu ollenkaan.

Nooh..mutta hienoakin löytyy tästäkin päivästä. Aurinko ja sen valo. Jo eilen haahuilin ihastellemassa aamuauringon kajoa, tänään tein samaa.

Kesäisten aamujen ja iltojen valojen sekä varjojen leikit, kajastukset ja hohteet ovat mielenkiintoisia.
Keskipäivän kesävalo on jopa raaka ja kova, varjot korostuvat kovina sekä tummina, mutta aamu- ja ilta; Niissä on utuista kauneutta, jota jaksaisin ihastella loputtomiin.

Aamun kajossa

Keskiviikko-aamun utuisessa auringon kajossa, puiden siimeksessä, pieni kuusi hohti kerkän alkuineen satumaisen kauniina.

Hengähdin ihastuksesta, sillä niin kaunis oli tuo valo sen oksilla.Onneksi ehdin napata pari kuvaa ennen työpäivän alkua.

Sateisena iltana

Sade ropisee pihamaalla maanantain kunniaksi.
Luonto ja viherkasvit tykkäävät ja eipä tuo itseänikään kummemmin ole tänään haitannut.
Voinpahan hyvällä syyllä katsella kuvia ja fiilistellä sisätiloissa vielä kerran viikonlopun kivoja hetkiä.

Humua kesäillassa

" On aamu,

kaupunki vielä uinuu

kuu jossain mailleen painuu

ja yön usva hiljaa leijuu pois.." 

Juhlan jälkeen on aina hetken aikaa sellainen väsynyt, mutta onnellinen olo. Mieleen putkahtelee hauskoja sattumuksia, naurun remakoita aiheuttaneita tarinoita sekä hupaisia tilanteita. Muistoja ja valokuvia jäi tältä viikonlopulta kouraan niin reilusti, etten oikein tiedä mistä aloittaisin, mitä kuvia poimisin tai mitä kertoisin.

Kuitenkin..Oli ensimmäiset kesäjuhlat. Hyvin, HYVIN rennot ja mutkattomat vain. Tarjoilut oli helppoa, valmista sormisyötävää ja grilliapetta. Sää suosi. Tuntui vihdoinkin siltä, että kesä on täällä taas. Iloista puheensorinaa ilmoilla ja kylmää kuplajuomaa keikkui laseissa. Vaelsimme kauniissa kesäillassa ulkosalla, kuuntelimme lintujen laulujen lirutuksia sekä nuuskimme alkusuven vihreyden tuoksua.Oli saunomista, lahjaksi saamani upean parillapannun testailua ja lukemattomat määrät kaikkea kivaa.

Nyt jaksaa taas alkavaa arkeakin tallustella kepeimmin askelein.

Nenä kiinni ryytimaassa

Aaaa että.
Ihailin tässä yrttejäni ja rehujani, joita on kasvamassa: Löytyy ainakin oreaganoa, basilikaa, tillia, rosmariinia, timjamia, salviaa, viinisuolaheinää...niitä on niin rentouttava suihkutella ja hoidella päivän päätteeksi. Vihreää väriterapiaa.

Mutta, mutta, tänään ei pitkään päätä pidetä pensaassa, sillä on kuplia mahassa ja iloa ilmassa. Tästä lisää tuonnempana. 😉

Niittykukkia

Kävelin vanhan punatiilisen asemarakennuksen ohitse. Sen rujohkolla seinustalla kasvoi voikukkia. Värikontrasti oli niin hieno, ja seinä luonteikkaan näköinen, että oli kuva räpsäistävä.

Kuvan oton jälkeen havahduin miettimään, että tähän aikaan kesästä on yleensä voinut jo maljakoihin poimia mm. kesäjuhlien silmäkarkiksi niitty- ja metsäkukkia: kieloja, ketokukkasia, tuomen- tai syreenin oksia. Nytpä ei ole tarjolla täällä kuin satunnaisesti voikukkaa! Ja sitä en voi poimia, sillä olen ko.kasville järjettömän allerginen, niin että saa nuo aurinkopallerot olla aivan rauhassa minun poimintakädeltä.

Hah! Vaan ostinpa torilta ison kukka-amppelin ja ajelin se tarakalla eilen töistä kotiin. Olin varmasti aika näky polkiessani. Vaan palleroinen kukkapehkoni kukoistaa ja voi hyvin, aikamoisesta hyrykyydistä huolimatta.

Ja nyt on lämpimiä päiviäkin riittänyt, että eiköhän ne luonnon kukkasetkin tuosta puhkea loistoonsa,  ihan tuota pikaa.

Arkivapaalla

Arkivapaapäivä.
Mukavaa.

Olen hoidellut asioita kiireettä ja kierrellyt kaupoissa.
Kirjoitellut puutelistoja ja tehnyt hankintoja tulevaa viikonvaihdetta silmällä pitäen.

Istunut hetken puiston penkillä, nauttinut hivenen lämmenneestä säästä ja katsellut, kuinka arki pyörii ympärillä omaa rataansa.

"Helluntailauantai"

Heleä ja aurinkoinen, mutta kylmä helluntaipäivä.
Eilinen oli työpäivä,  niin tämä päivä on minulle tuntumaltaan lauantaimainen.

Kauhean koleaa ja kylmää on ollut sää. On tullut lunta ja rakeita, eikä kesäkuulta ole tuntunut laisinkaan. Eilen päätyivät koulut. Hampaat myötätunnosta kalisten katselin juhlahepenissään kulkevia ihmisiä, jotka silmin nähden kärsivät kylmyydestä.

Tein äsken pitkän pyörälenkin, kamera mukana. Tuuli ja sää olivat edelleenkin koleat. Rastaita on kaikki paikat pullollaan, muita elikoita ei juuri näkynyt. Ei hyönteisiä eikä muutakaan.

Huokaus, on erikoinen kesäkuun alku. Lähden keittämään "helluntailauantaisunnuntai"-kahvit.

Helle-vetelyys

Tuomet ja lehmukset tuoksuvat.
Pihapensaat notkuvat valkeiden kukkasien painosta.
"Kula-Kallekin" hikoilee leikkipuistossa, paraatipaikalla, auringon hohteisella ja kuumalla hiekalla.
Kesäkahvilat on auki...ja ...ja..eikun

Ei, ei...tänä vuonna ei nuo hommat täsmää laisinkaan.
Kesäkuun ensimmäinen ja pihapensaissa ei ole vielä edes lehtiä.
"Kula-Kallellekin pitäisi melkeinpä pukea, metallisen rungon suojaksi, villahousut ja ilmassa ei tuoksu tuomi saati kesäkahvilan vastakeitetty kahvi, ei.

Mutta semmoista se on. Vuodet ja vuodenajat ovat niin ailahtelevaisia. Eipähän pääse kyllästymään, kun ei koskaan tiedä mitä odottaa. Noh..työntekosäänä ovat nämä vilpoisat kelit hyviä; ei pääse helle-vetelä iskemään. Ei todellakaan.

Kaikesta koleudesta huolimatta, on kuitenkin ihana kesäkuu alkanut. Vielä ne lämpimätkin kesäillat koittavat, jolloin laiturin nokasta saa tuijotella tyynestä heijastuvia kuvajaisia, itikat inisevät ja koivut koittavat tehdä parhaansa, että juhannussaunassa tuoksuu taas tuttu kesäinen saunavasta.

Nautinnollista alkanutta kesäkuuta kaikille 💚