Kävelin vanhan punatiilisen asemarakennuksen ohitse. Sen rujohkolla seinustalla kasvoi voikukkia. Värikontrasti oli niin hieno, ja seinä luonteikkaan näköinen, että oli kuva räpsäistävä.
Kuvan oton jälkeen havahduin miettimään, että tähän aikaan kesästä on yleensä voinut jo maljakoihin poimia mm. kesäjuhlien silmäkarkiksi niitty- ja metsäkukkia: kieloja, ketokukkasia, tuomen- tai syreenin oksia. Nytpä ei ole tarjolla täällä kuin satunnaisesti voikukkaa! Ja sitä en voi poimia, sillä olen ko.kasville järjettömän allerginen, niin että saa nuo aurinkopallerot olla aivan rauhassa minun poimintakädeltä.
Hah! Vaan ostinpa torilta ison kukka-amppelin ja ajelin se tarakalla eilen töistä kotiin. Olin varmasti aika näky polkiessani. Vaan palleroinen kukkapehkoni kukoistaa ja voi hyvin, aikamoisesta hyrykyydistä huolimatta.
Ja nyt on lämpimiä päiviäkin riittänyt, että eiköhän ne luonnon kukkasetkin tuosta puhkea loistoonsa, ihan tuota pikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kävit ja tervetuloa toistekin :)