Tulossa muistelua ja muotia

Minulla oli pitkä tauko, kun en jaksanut blogimaailmassa touhuta.
Energia, motivaatio ja aika oli jotenkin täysin loppunut, enkä saanut tällä saralla mitään aikaiseksi.

Siksipä.
Mietin että mistä aloittaisin. Ja lamppu syttyi.
Päätin lähteä purkamaan kuluneita muistoja ja päiviä ensin vaatekaapin kautta.

Eli koko ensi viikko tulee postausta vaatekaappiini tirkistelyn kautta.
Kaikki vuodenajat.
Ei, enkä ole muotibloggaajaksi siirtymässä (huutonaurua...), mutta huomasin kesävaatteita talviteloille pakatessani, että vaatekaappi se vasta kertookin omaa muistojen kirjaa.

Sen lisäksi, että kertaan näiden vaatekuvien kautta omia kuluneita päiviä ja kuukausia, se on onnittelukooste luottovaatekauppiaalleni, jonka kivijalkaputiikki täytti juuri vuoden ja jonka löysin heti omakseni.

Siitä tuli kerralla luottovaatekauppani. Palvelu on yksilöllistä ja hyvää. Vaatteet sopivat minulle. Kauppias kuuntelee toiveeni ja osaa jo esitellä suoraan sellaiset vaatemallit ja uutuudet, jotka minulle voisivat sopia ja pukevat tämän 

muumimammamaisen 

lyhyen ja pyöreän varteni 

niin nätisti kuin se suinkin on mahdollista.😆😂

Joten, rakkaat lukijani.
Tämä tuleva muotiviikko ei ole kaupallinen yhteistyö. Se on minun henkilökohtainen vaatevuoteni, vaatekaappini ja onnitteluni ihanalle Life Style La Lunalle.

 🍃🍂

Mutta sitten vielä tähän päivään ja kuluneeseen viikonloppuun.

Eilen kävin shoppailemassa.
Yllätys yllätys. Ostin jo jouluunkin liittyvää sisustustekstiiliä ja pari käytännöllistä pöytä/jakkaraa, joihin saa kivasti kätkettyä kaikkea kodin irtosälää. Tai vaikka neulelangat ja työt.

Joulutekstiileistä vielä sen verran, että minullahan joulukausi avautuu huomenna eli lokakuun 1. päivä. 😃 Hillitysti, mutta kuitenkin. Eli hissunkissun glögit porisee, pasteijat paistuu, kodin tekstiilit vaihtuu, kulta, hopea ja kaikenlainen kimallus lisääntyy, kynttilät ja valot lisääntyy. Jouluaiheiset elokuvat täyttävät sunnuntai-iltapäivän lepohetken ja näin edespäin...

Tänään ohjelmassa päivällinen eli paistan haukimurepihvejä, joita tarjoan eiliseltä jääneen metsäsienikastikkeen kanssa. Aurinkokin rupesi pilkistämään ja ulkona on ihanan rapea sää. Mikäs tässä ollessa.

Leppoisaa sunnuntaita kaikille ♥

Koti-ihminen

Syksyisin ja talvisin minusta kehkeytyy pesunkestävä koti-ihminen.

Mikään ei ole mukavampaa, kuin tulla vilpoisasta ja sateen tuhnuisesta ulkoilmasta kotiin.
Iskeä villasukat ja neuleet ylle. Keittää kupponen kuumaa..

..ja alkaa puuhastelemaan!

Kaikkea!

Pientä!

Voi vaikka pestä ja järjestellä maustepurnukoita ja ohessa aivastella makeasti mausteiden tuprahdellessa nenään.

Tai sitten voi puristella ja tiristellä erilaisia tuoremehuja, joko käsin tai oikein urakalla mehulingolla. Sen jälkeen on sitten hyvin terveellinen ja aikaansaapainen olo, kun tämän c-vitamiiniurakan on tehnyt ja maistelee suu messingillä raikkaita tuotteitaan.

Mutta puuhastelu ei jää toki siihen.
Sitten tehdään raasteita. Kaikki syksyn kasvikset raastetaan ruokapöytään. Kaalit, lantut, porkkanat...(sekä rystyset ...verille.)

Ihanaa. Syksy on oikeasti ihanaa!🍃🍂🍏🍎🍏🍁
Koti-ihmisyys on ihanaa. Luvan kanssa saa olla taas semmoinen 💚

Omenavaras

 Tämän vuoden runsaista omenasadoista mieleeni.

Sisarellani on omenasadon verottaja, jota joutuu tarkasti pitämään silmällä.
Tämä Rosvo nimitäin söisi satoa mielellään, ja ihan suoraan puusta.

Mutta sehän nyt ei sovi ollenkaan!
Eihän sitä mahakaan kestä. Kielto tulee saman tien...mutta silti, aina kun silmä vähänkään välttää....katse on kohti omenoista notkuvia puita.

" Täh!?...Minäkö...? EN se MINÄ OLLU..!"

Kuoriutuminen

Hei Ystävät,

Aika, ilo ja inspiraatio katosivat kuukausiksi.

Olen valokuvannut siitä huolimatta, että blogia en jaksanut hoitaa. En ole jaksanut seurata mitään, en ketään, enkä päivittää omianikaan. Anteeksi. Ja pahoitteluni. Mutta takki vain tyhjeni.

Kevättalvi, kesä ja nyt syksy. Kuvia on kertynyt ja kertyy yhä.
Ehkä kanava jakaa niitä olisi aika vaihtaa toiseen...en tiedä. Mutta tälläisiakin olen näin "instan" aikoina pohdiskellut.

Mutta nyt on päänavaus "jakohommiin" tehty.
Inspiraatio ja ilo on taas löytynyt. Nyt koitan ottaa myös jostain aikaa jakaa kuvia ja ajatuksia useammin.

Tuntuu, kuin olisin tuo kesän kalareissulla kuvaamani sudenkorento, joka juuri kuoriutui ja kuivatteli hyytelömäisiä siipiään. Valmistautui tuleviin, kuumien loppukesän päivien lentohetkiin. Uusi tuleminen.


Eli. Koitetaanpas kerrata tänne taas nuita hiljalleen kuluneita kuukausia, kuvia ja seikkailuita, joita niihin on mahtunut.

Hyvä olla taas täällä.