Kevätkateutta

Voih...

Lueskelin viikonloppuna joutessani blogeja. Katselin ja ihastelin niiden keväisiä city-kuvia. 

Lumesta ei tietoakaan ja melkein saattoi lämmön niistä aistia omaan naamatauluunsakin. Kevätkukkiakin oli jo ulkoruukuissa kauniisti.

Huokaus.

Täällä on vielä täysi talvi, ei puhettakaan, että narsisseja voisi istutella ulos ruukkuihin silmiä ilostuttamaan. Pakkanenkin paukkaa ihan kiitettävissä lukemissa vielä.

Lumisessa maisemassa on toki oma viehätyksensä ...vaan kun alkais jo pikku hiljaa riittää talvi. 

Tää on tätä maanantai- marisijan angstia.

Miehekäs pitsamunakas

Auringonkultaista sunnuntaita!
Tällälailla sitä paastotaan meillä pääsiäiseen asti. Not😆.
Nooh..Lihaa tässä ei sentään ole, mutta munia kyllä. Miesmunakas, se on oikeastaan enempi kuin pannupitsa ilman jauhopohjaa.

Munia, kasviksia parsasta paprikaan, ja päälle homejuustoa kunnon kouralla. Siitä koostui eräjorman valmistama tuhti sunnuntaiateria, ja hyvää oli. Valmiiseen pöytään on aina kiva tulla😏

Pilkettä silmäkulmassa

Bongasin jo kevään merkkejä.
Keskustelu kävi marketin kahviossa kiihkeänä koirankakoista ja katupölystä.
Katukuvaan ilmestyvät mäyräkoirien taluttajien lisäksi, niiden kantajat, eli tarkempi rotumääritelmä on: 12 kilisevää pahvipuvussa. Ne sylissä istutaan aurinkoisella puistonpenkillä ja "nautitaan"...elämästä. Koirat karkaa ja vain pahvipuvut jäävät penkien reunamille lojumaan.

Moni näkee punaista milloin mistäkin syystä.

Minäkin näin tänään paljon punaista ja kaikki niistä sai minut hymyilemään. Luovaa hulluutta ja arvostusta, että asioita tehdään omalla tavallaan.

Pihoilla voisi enemmänkin näkyä iloisenväriseksi maalattuja mattotelineitä :)

Kyllä kelpaa tällä lähteä kylille kevätpörriäisenä kaartelemaan, ite tehty bassokaiutin jumisten. :D Arvostan.

Tässä on asenne kohdillaan. Kunnon kajarit ne olla pitää ja tietenkin suhteessa kulkuneuvon kokoon.

Kykkivä koira. Kävi hassu kyltti hymyilyttämään.( Anteeksi huono kuvanlaatu, oli pikainen ohikulkuräpsy, sori)