Helle, heinäkuu ja hiirenvirnat

Hiirenvirnat hallitsevat heinäkuista maisemaa.

Taas sillan alla

Tänään on ollut erikoisen tehokas päivä. Kaiken arkisen aherruksen päälle kun olen kerennyt shoppailemaan ja fillaroimaan valokuvia metsästellen. Lähdin oikeastaan kaupungille hakemaan vain onkireissulle eväitä, mutta niinpä vain ostin samalla reissulla marjanpoimurista nahkarotsiin ja punkkikarkotteesta bambu-sukkiin :D

Ostosreissun päälle tuli pyöräiltyä (lähes lämpöhalvauksen partaalle, kun vesipullo unohtui) ja löysin taas itseni siltojen alta. Niissä joku rujo ja kolho kauneus sekä virtaviivaisuus vetää minua magneetin lailla puoleensa. Vastapainoksi pyöräilin myös kauniissa maalaismaisemassakin heinäkuista luontoa ikuistamassa. Hiirenvirnat ovat selvästi heinäkuun airuita, niitä kasvaa nyt runsaasti joka puolella minne silmänsä kääntääkään.

Ja näiden kaikkien touhujen päälle kahlasin tässä läpi toistasataa valokuvaa, joista joitakin otoksia nyt tämän päivän postauksiinkin laittelen.

Aurinko ja Daddy Longleg

Ihanaa!
Niin kertakaikkisen ihanaa on herätä auringonpaisteeseen taas.
Hiippailin aamuauringon valaisemalle parvekkeelle syömään passionhedelmää ja suihkuttelemaan kasveja. Oli niin tropiikin tuntua, että!

Siirtelin chilit ja tomaatit parhaimpaan aurinkoon, sillä ne ovat kasvussaan aika karmean myöhässä. Chili-rukka on pudottanut kertaalleen kasvattamat kukkansa, joten ei yhtäkään chilin alkua ole minun puskissa, vaikka muilla jo roikkuu raakileet suurina. Nyt se poloinen tuolla yrittää uusia kukkanuppusia työntää esiin.

Saahan nähdä kerkeääkö satoa saada tänä vuonna. Luultavammin joutuu sisällä viimeisiä kasvattamaan syksyllä. Täytyy nyt vaan toivoa lämmintä syksyä joka jatkuisi pitkään.
Minun parveke on vaan yksinkertaisesti vähän liian varjoisa suurimman osan päivää tietyille kasveille. Eivätkä nämä lukuisat pilviset päivät ole asiaa auttaneet :(

Joka vuosi päätän, että nyt en laita näitä aurinkoa vaativia hyötykasveja, vaan mitä ihmettä tapahtuu tälle päätökselle aina keväisin!? No, tänä vuonna ehkä tapahtui niin, että minulle tarjottiin nuo ihanaiset taimet, niin enhän minä voinut vastustaa. Mutta toivotaan, että sieltä pikkuruista satoa saisin vielä.

"Daddy Longleg" eli minun nimeämänä Lukki Koipeloinen oli etsiytynyt äidiltä saamani IHANAN köynöskukkasen suojiin auringolta ja linnuilta. Sieltä se kurkisteli, tai sillä otuksellehan on niin huono näkö, että tuskinpa se mitään näki. Pitkien koipien avulla se tunnustelee ympäristöään. Viipyilköön lehvien suojissa, jos tekee hyvää työtä ja pistelee mahdollisesti eksyviä tuhohyönteisiä poskeensa. Onneksi kirvoja tai muitakaan kiusoja ei ole tänä vuonna näkynyt..(koputtaa puuta...eli päätään :D ).

Mutta tuo "äitin punainen kukka", se viihtyy onneksi minun parvekkeella todella hyvin. Työntää kukkaa ihan koko ajan ja köynökset kiipeilee villiniä. Hurmaava kasvi, jonka nimeä en tosin tiedä :D