Se lämmittää jo!

On ihanaa, kun pääsee arkea karkuun vaikka vain päiväksi. Pakkasta oli tänäänkin ihan mainittavaksi asti, vaan aurinko, se selvästi jo lämmitti. Tuntui hyvältä, kun säteet sulattivat pakkasnaamaa.

Hieno seikkailupäivä, paljon valokuvia, joista tähän laitan vain tälläiset alkumaistiaiset. Lisää postaan retkikuvia huomenna, kunhan kerkeän tuota materiaalia vähän läpi käydä. Mainittavaa, että kevättalven ensimmäiset ulkoilmakahvit on, pakkassäässä ja auringon paisteessa, nautittu, eikä paleltanut yhtään.

Tänään en malta edes ruokaa mietiä, joten "mennään tämä päivä valmiilla", niinkuin saarioisen joulupukki sanoo mainoksessaan. Pitää ruveta iltapuhteille, sillä yöhän tuo kohta jo tulee päälle ja tässä sitä vaan päivää vielä fiilistellään.

Diagnoosi:mökkikuume

Tämän kuvan otin viime kesän venereissulta; niin kaunista kesämaisemoo, että. Ei helpota mökkikuumetta ainakaan ;)

Eilen se taas iski. Lähes tulipalopakkasten keskellä, tylsänä maanantai-iltana: mökkikuume.

Eikähän siinä sitten ensiavuksi muu auttanut kuin käydä listaamaan toiveita ja pläräämään mökkitarjonnat läpi.

Meidän haavemökkerölle ei itse asumuksen suhteen paljon vaatimuksia listaan ylöskirjattu, enempi toiveet kohdistuivat torppamme ympäristölle; pitäisi olla mielellään oma ranta, rauhallinen ympäristö ja kalavedet missä seilailla, sekä marja- ja sienimetsät lähistöllä. Mökkiin me ei mitään mukavuuksia tarvita tai edes haluta. Kunhan on katto pään päällä ja tulisija. Ja sauna tietysti on mökkiympäristöstä löydyttävä. Ilman sitä ei mökkeily ole mökkeilyä, meidän mielestä.

Joo-o. Syytän tästä yllätten iskeneestä mökkitaudista, muutamana päivänä jo siniseltä taivaalta  mollottanutta aurinkoa, joka paukkupakkasesta huolimatta, saa pään pehmenemään ja ajatukset vaeltamaan milloin minnekin.

Pakkasista puheenollen; toivottavasti huomenna sää vähän lauhtuisi, sillä vihdoin ja viimein, olisi mahdollisuus päästä kuvausreissulle taas ihan ajan kanssa. Olen kaivannut sitä jo niin hirmuisesti, että pääsisin vähän pidemmälle samoilulle, kameran kanssa haahuilemaan ja ikuistamaan helmikuun luonnon vaiheita. Toivon, että sään lauhtumisen lisäksi, tuon taivaan kirkkaan mollukan paistettakin riittäisi vielä huomiseenkin. Mutta, sen näkee sitten huomenna, sen.

Tämänkin "muumi-veneen" kuvasin viime kesänä. Jollain on kyllä niin hieno ja erikoinen asumuspaatti, että ei ihan jokaiselta vastaantulijalta löydykkään :) Kiehtova ja persoonallinen; saa mielikuvituksen laukkaamaan ja sytyttää janon päästä kohti jännittäviä seikkailuja. Aivan ihana potski, ainakin minun mielestäni.

Pakkasta, parsaa ja parsimista

Pakkanen pureksi taas tänään poskipäitä. Peukaloitakin vähän paleli, kun talvisormikkaiden pintaneulos oli päässyt varkain ihan puhki kulumaan. Pääsinpähän parsimaan. Pidän siitä touhusta, vaikken parsimisen pitkää enkä lyhyttäkään oppimäärää ole suorittanut, kunhan pujottelen omalla tyylilläni lankoja vaan. Katselen, kun ammottavan reiän suu hiljalleen lankojen alla sulkeutuu ja kohta on taas edessäni käyttökelpoinen kinnas. Kivan kiitollista puhdetyötä, melkeinpä meditatiivista, kun rauhassa vain pujottelee lankaa, ristiin rastiin ja muu maailma hetkeksi unohtuu.

Pistin maanantaisen pakkaspadankin tulille, yksinkertaisesti vaan samaan pataan hautumaan parsakaalia, valkokaalia, sipulia ja jauhelihaa. Tomaattimurskaakin tölkillisen lisäsin, että saa taatusti kaikki lykopeenit ja muut höö-vitamiinit keholle vahvistusta antamaan. Tomaatit ovat tähän vuoden aikaan niin surkean makuisia, että joutuu ahkerammin käyttämään nuita tölkitettyjä versioita; niissä tomaatit ovat sentään säilötty parhaimpaan ja maukkaimpaan satoaikaan. Aurinko, pakkasesta huolimatta, sai kaipaamaan jo uuden sadon tuoreita ja ihania kasviksia. Kevättalvi on loppujenlopuksi hienoa aikaa; on niin paljon kaikkea ihanaa vasta edessäpäin. Talveakin on jo enempi takana kuin edessä. Vaikka minä tykkään kaikista vuodenajoista, niin keväässä on jotakin erityisen hienoa; heräämisiä, valoa ja toivoa.