Kaatuilua kinoksissa

No niin.
Nyt tuli, lunta niin että piisaa. Luultavasti ihan jouluun asti tätä valkeutta riittää.

Tuli niin paljon lunta, että aamulla lähti maa-alta.
Pyörän renkaiden alta muljahti aurausjäljen pehmeä polanne:
siellä oli emäntä maassa fillarin kanssa kyljellään,
polkemassa nietosten keskellä makuuasennossa kohti päivän töitä.

Semmoista.
Onneksi pehmeästi kaatua tössähdin.
Pikkusen olkapäässä tuntui, sekin viiveellä. Mutta ei mitään vakavaa.
Eräs vääräleuka tuttavani ensimmäiseksi kysyikin: " Eihän pyörälle käynyt mitään..?"

Kerran talvessa.
Se on perinne: pitää pyörälläkin kaatua.

Vihdoinkin

Sain joulua vähän enemmän laitettua.

On olkikranssi ovessa.
Hopealanka-asetelma askarreltu.

...ja piparminttukarkkikepit, niitä on on taas joka paikka pullollaan!!! 💝🍭🎀

Jos jotain minun joulussani on aina, niin ne ovat piparminttusauvat.
Niitä on kahvikupissa lillumassa, pakettien koristeina, kukka-asetelmissakin ja siellä täällä.

Ei ole joulua ilman raitaisia pikku-keppejä tässä tuvassa, ei.

Hyvää toista adventtisunnuntaita. ♥♥♥
 

Nietoksissa aatoksissa

Lunta tuli eilen reippaalla otteella.
Oli autoilijalla, pyöräilijällä ja jalkapatikkalaisellakin tekemistä muhjussa matkaa tehdä.

Mutta...tulipahan kerralla talvisen jouluisat maisemat.

⛄⛄⛄

Tänään olen miettinyt kuluvaa vuotta.
Tai oikeastaan kulunut viikko on saanut minut syvempiin mietteisiin. Mietteisiin siitä, että elämää ei oikeasti voi kovin tarkkaan suunnitella, ei edes viikkotasolla. Tai voi, mutta sitä havahtuu kyllä useammin siihen totuuteen, ettei se elämä sinun suunnitelmiasi kuuntele. Se tekee niinkuin haluaa.
Heittää kapuloita, kauheuksia tai suuria iloisia yllätyksiä matkallesi, jolloin elämäsi onkin kuin salaman iskusta ihan uusilla raiteilla tai ainakin hetkeksi ihan vinksin vonksin.

Ja vaikkei omassa elämässä tapahtuisi mitään ihmeellistä, niin läheisten tai tuttavienkin elämän kolhut ja yllätykset vaikuttavat väistämättä myös itseesi ja sinun elämääsi. Niin se vain on.

Kulunut viikko on ollut hyvä muistutus taas siitä, että ihmisen on hyvä elää jokainen hetki, läsnäollen ja aistit avoinna ja herkkinä. Pienet turhuudet ja nipotukset on hyvä unohtaa ja katsella kaikkea vähän armollisemmin. Kokonaisuutena, jossa pienet säröt ovat vain luonnetta tuovia ja kasvattavia osia.
Nauttia hyvistä asioista, tuijottamatta epätäydellisyyksiä tai niitä asioita, jotka eivät niin miellytä.

Siispä: Aistit avoinna itse ainakin nautin tänään valkoisesta hangesta, kynttilöiden liekkien loimusta, saunan lämmöstä, tippuvista hikipisaroista nenän päässä, ruuan tuoksuista ja mauista.
Sekä rakastan minulle tärkeitä ihmisiä, jotka on elämäni polulle heitetty (tai heittäytyneet), niin pyytettömästi kuin vain voin ja suinkin osaan.  

Nautitaan elämästä ja sen kauniista puolista.
Jk. Eikä stressata joulun tulostakaan. Se tulee kyllä ilman stressiäkin. Katsellaan vaikka tähtitaivasta hössötyksen sijaan...✨☆✨

Satanen täynnä

Suomen Satavuotisjuhlahumu alkoi jo tiistaina, pikkujouluhumun merkeissä.
Pakkasin kimpsut ja kampsut ja painelin kauniisiin maisemiin, hilpeään seuraan, sekä hyvän ruuan ja juoman pariin.

Pikkujouluhumu liukui luontevasti seuraavaan päivään ja runsaan myöhäisen aamiaisen jälkeen, itsenäisyyspäivää juhlistettiin savustamalla lohta supisuomalaisessa mökkitunnelmissa, rennosti villasukissa ja suomiverkkareissa ja kippistämällä kuplajuomaa.
Tietenkin katseltiin Tuntematonta sotilasta, ainakin toisella silmällä, ruokatouhujen ja puheen sorinan ohessa, välillä katseltiin hauskoja eläinvideoita ja lopulta kiskaistiin paljettimekkoa niskaan ja seurattiin linnan juhlia.

Kynttilöitä, lunta, paistia ja lientä, naurua ja maailman parannusta. Olipa mukavaa.
Onnea Suomi.

Jou hou hou

Marraskuu meni.
En tiedä minne se livahti.
Kiire kai sen nielaisi, ja se näkyi tässä postausaktiivisuudessakin, joka oli luokattoman huonoa.

Tulihan sitä kai jotain tehtyäkin.
Töitä ainakin.

Ja onhan tuota..
Joulukausikin avattu rakettien loisteessa. 
Muutamia lahjojakin on jo kääritty paketteihin.
Ensimmäiset tortut ja glögit nautiskeltu.
Säätilat, mitä niistä sitten marraskuulta mainitsisi: no, sanotaan vaikka näin, että ne ovat olleet mitä on, välillä lunta, vettä, jäätä, loskaa..ja sitä toistoa.

Vaan nyt.
Toivotetaan tervetulleeksi alkava joulukuu.
Luntakin satelee, valkaisee loskaista maan kamaraa ja toivottaa alkavan uuden kuukauden tervetulleeksi.

Jouluhössötyksessä olen myöhässä.
Sitä touhua ajattelin kuitenkin harrastaa ensi viikolla.
On jo aika.
En ole ikinä ollut tässä tilanteessa, että valtaosa lahjoista on hankkimatta ja joulukuu alkaa...
Homma on korjattava.
Asap!

Esteistä huolimatta

Joskus elämä on: tasaista ylämäkeä ja sekamelskaa...ilman hissiä.

...täällä taas!

Pitkä tauko.
Syynä yksinkertaisesti ajan ja energian vähyys.
Silloin joutuu jostain aina nipistämään, ja nyt se on ollut valokuvauksesta ja tästä blogista.

Kiireen keskelläkin, olen kuvia räpsytellyt sieltä täällä, jos en järkkärillä niin kännykällä edes.

Ja sitä sekalaista satoa koitan tänne sitten jälkijunassa ruveta laittamaan, että itsekin muistaisin mitä tämä kulunut marraskuu vuosimallia 2017 on oikein sisällään pitänyt.

Tämä viikko on vielä tiukkaa aikataulua, mutta sitten viimeistään vähän höllätään ja suolletaan taas tännekin kuvakollaasia tuutin täydeltä!

Kohti etelää

Harmaassa tihkusateessa.
Valkoisten, suurten lintujen airue liiti lähes äänettömästi, siipiän hitaasti edestakaisin heiluttaen.
Hiljaisuuden ja harmauden rikkoi vain yksi haikea huuto ylilennon aikana:
"Hei, hei" - yksi heistä hihkaisi.

Matka kohti etelää on alkanut.
Talvi ajoi niitä takaa.

Let it snow!

Lunta⛄
Lunta⛄
Lunta⛄

Eilen.
Aamulla, kun verhoja raotin, niin silmiini avautui valkea maa aamun hämärän hyssyn keskeltä.
Ja taivaalta tuprutti hiutaleita vain lisää ja lisää.
Silmissä syttyi lapsenomainen valo ja tuli heti jouluinen fiilis.

Eilisen aamupäivän lumi tuntui ensilumelta.
Sitä satoi kauniisti, kun ikkunan edessä istuin ja kirjoitin.
Suuret lumihiutaleet tanssivat ilmassa kuin jouluelokuvien sokerihuurteisissa kohtauksissa.

Olo oli kuin olisin heiluttanut edessäni sellaista kaunista  lasikoriste-esinettä, jonka sisällä on vettä, ja kun ravistat sitä, pieni sisään rakennettu maisema onkin kimaltavan lumipyryn keskellä.

🍁 🎃 🎆

Viikonloppuna oli kekri- ja halloweenjuhlia monissa paikoin.
Itsellänikin on yleensä ollut joka vuosi jonkunlaista halloween-kemua, vaan nyt...nyt minä vain rauhoituin.

Saunoin, poltelin kynttilöitä ja söin savulohileipää ja palan porkkanakakkua.
Saunan jälkeen katselin järven takaa näkyvän kekri-juhlien ilotulituksen. Se oli hieno. Turhan kaukana vain kuvata. Ja lumisadekin oli muuttununut vetiseksi rännäksi, suotta olisin kameraa kastellut. Katselin vain ja nautin upeista isoista raketeista, jotka valaisivat koko taivaanrannan.

Hmmm--- ja ostinhan minä eilen ensimmäiset joulukonvehdit. Ihan pienen hassun rasian vain.
Niitä tänään tässä kahvikupposen kaverina mussuttelen...✨☆⛄

Pieni irtiotto

Ihan ensiksi.
Syvä pahoitteluni lukijoilleni ja kommentoineille, että ehdin ihanien kommenttieni pariin vasta tänään. Olin pienellä vapaalla ja sitä myöten vapautin itseni myös hetkeksi tästäkin touhusta täysin.

Ja mitä sitä irtiottona tulikaan tehtyä.
Noh...syötyä ainakin! Herkuteltua!

Naurettiinkin siskon kanssa, jotta nytpä leivottiin semmoinen juustokakku, että suonet tukkeutuu  pelkästään kakkua katsoessa.
Kehveli, vaan oli se syntisen hyvää. Onneksi oli useampi ihminen herkkua jakamassa.

Kaloreita tuli poltettua sitten haravan varressa sekä omenoita lajitellessa.
Lumitöihin ei vielä päässyt.
Ensimmäinen lumi tuli ...
...ja suli. Samantien.

Sitten kierreltiin valokuvaamassa, vähän ostoksilla ja ihastelemassa muuten vaan kaikkia kauniita paikkoja.

Välillä pelattiin pleikkaria.
Kyllääh ..aikuiset ihmiset! Vaan eipä taida niin "tosi aikuista" minusta saada, etteikö pieni pleikkaturnaus välillä tee terää.

On tullut oltua tässä jo töiden äärillä, etten enää kaikkia kivoja vapaa-ajan puuhia taida edes muistaa.
Kiva irtiotto.
Liian lyhyt vaan.
Vielä olisi pitänyt puuhata vaikka mitä muutakin hauskaa.

Seuraavan kerran sitten ...

Seitit sateessa

Maanantai.
Sade on rummutellut tasaiseen tahtiin jo aamusta asti.
Sisällä hämärän hyssy vaatii valoja päälle keskellä päivää.

Pitkäjalkaiset lukit koitaa kohmeisin kintuin hiipiä huojuen sisätiloihin, aina kun ulko-ovea raottaa.
Seittejä punovat hämähäkit ovat vuoranneet kuusen oksat ohuin seitein. Ei niitä edes huomaa, kuin tälläisinä kohmean koleina ja pisaroiden täyteisinä aamuna, kun rihman ohuet seititkin saavat omintakeisen vesikuorrutuksen.

Osassa maata on tänään annettu jo kelivaroituskin lumen- ja räntäsateen vuoksi.
Syyslomatkin ovat alkaneet.
Hiljalleen kai talvikin sitten tekee tuloaan.

Minä vain istun, kirjoitan ja katselen sadetta ikkunasta. Ihan tuntuu kuin kaamos olisi hidastanut toimintojani...niin varmaan onkin.

Syksyn puut

Päivän valo

Eilen.
Puolen päivän jälkeen.
Vallalla oli kuin valon ja pimeyden kaksinkamppailu.

Pikku fasuja ja ratiohommia

Ei kerkii taas joka kohtaan.

Viikko oli hektinen, pitkiä päiviä ja mainos- sekä radiohommia.
Valokuvaamaan en ole ehtinyt.
Pikaisen räpsyn sain ruokailevista nuorista fasaaneista.

Tänään on onneksi ihan vapaata.
Kalakauppiaalta ostin valmista haukimassaa.
Siitä pyöräyttelen jotain sunnuntaiherkkua. Pyykkihuolto on päivän ainut pakollisuus. Muuten teen mitä hotsittaa!

Eilen illalla kävin vielä töiden päällä shoppailemassa. Uudet ulkoiluhousut läksi kauppakassiin ja parit joululahjatkin löysin.

Mutta nyt..sunnuntaista nauttimaan 🙌

Kanelin ja kaalin käryä

Miten olikin ihana lauantai eilen.
Voimaannuttava, puuhakas, olematta kuitenkaan kiireisen tuntuinen.
Minusta kuulkaas tuntui, että eilisen ansiosta otsasta suli pari syvää ryppyä ja onnellisuus hiipi silmäkulmiin sekä poskipäihin.

Pyörän- ja konehuoltohommien jälkeen tehtiin iso kattilallinen lammaskaalikeittoa ja uuniin kypsymään muru-omenapiirakka.

Piiras tosin kärähti taas pikkuisen. Minulle se on enemmän sääntö kuin poikkeus, joten eipä tuo haitannut. Paiskattiin paksua vaniliasoossia kylkeen niin, avot. Saatiinpa makoisia huutonaurujakin, kun yritettiin huvikseen tehdä kauniita annoskuvia omenapiirakka-vaniliasoossilautasesta.

Noh, eihän siitä mitään tullut!
Annoslautaset olivat kuin yhtäaikaisen räjähdyksen ja oksennuksen jäljiltä.
Tassilla oli enemmän soossia kuin piirakkaa, eikä siitä ei ottanut tolkkua, että onko kyseessä kinkku- vai omppupiirakka! 😆😅😂

...Joten mennäänpä kuvakollaasissa ihan rustiikkimeiningillä ja turhia kaunistelematta vaan.

🍁🍂🍃🍃🍂🍁

Illalla, kun hiippailimme lauantaisaunasta syyshämärään olohuoneeseen, eräjorma sanoi: "Täällä tuoksuu joulu.."

Minun tuli hyvä niin hyvä ja rauhallinen olo siinä hetkessä, kun katselin kylpytakki päällä edessäni hiippailevaa saunapuhdasta miestä iltavalaistuksessa ja kotona tuoksui kanelilta.....
ja lammaskaalilta!

 🍁🍂🍃🍃🍂🍁

Tänään aion jatkaa tehokkaalla, rauhallisuuden ja hötkyilemättömyyden linjalla!
Ulkoilua, Neiti Marple ja Strömsöötä, ehkä iltapäivätirsat, omppupiiraskahvit..villasukkadiskoilua sekä lukemista.

Siinähän sitä, sunnuntaita ja tekemistä jo kerrakseeen.

Haaveissa tehoviikonloppu

Syyskuu vetelee viimeisiään.
Huomenna heilahdetaan jo lokakuun puolelle.
Tänä viikonloppuna olisi tarkoitus olla tehokas.
Tehdä paljon asioita ja saada aikaiseksi.
Toivottavasti myös blogiinkin taas enemmän tarinaa ja kuvaa.
Korostan; toivottavasti.

Syyskuulta, tähän lauantaiseen aamuun, repalainen kuvakooste. Kovin riekalaiselta o tämä kulunut kuukausi tuntunut;  kiireiseltä sekametelisopalta. Hienoja pieniä hetkiä ja yllätyksiä siinä missä murheita ja harmaita hiuksiakin.

Mutta, sellaista tämä elämä on. Hienoudenkin ymmärtää vasta kun on huonoutta, mihin sitä verrata.

Aamu-usvassa

Tai sumuahan se oikeastaan oli koko aamupäivän.
Minulla on vapaapäivä. Hyppäsin aamulla fillarin satulaan ja poljin katselemaan tuon tasaisen harmaan verhon peittämiä maisemia.

Utu peitti järven.
Näytti kuin uimarannan pelastusvene olisi viskattu keskelle autiomaata.
Järveä ei näkynyt.
Jostain järven selältä kuului puheen sorinaa ja airojen kolinaa.
Siristelemällä saattoi tumman soutuveneen silhuetin  nähdä harmaan hunnun keskeltä.

Rannoilla järvien

Nämä kuvat otin noin reilu viikko sitten.
Syksy on edennyt selkeästi.
Tällä hetkellä maisema on jo aivan eri kirjava.

Toivon, että aurinko suo tänään säteitään ja pääseen kuvaamaan, miltä maat ja mannut näyttävät tällä hetkellä.

Oktoberfestit ovat parhaillaan Münchenissä käynnissä. Tänä iltana olisi teemaan liittyvää juhlahumua itsellekin tarjolla.

Katsotaan miten naisen käy; vai voittaako villasukat ja Avara luonto -ohjelma tämän kisan 6-0. 😆

Kun ei nappaa, niin ei

Nyt on ollut blogin päivittämisessä kyllä isomman luokan haasteita.

Aluksi teknisiä ja sitten, sanotaanko henkisiä. Ei vaan ole huvittanut, tai ehkä ei ole vaan ollut mitään erityistä mitä kuvin tai sanoin kertoa. Töitä, sieniä, marjoja ja taas sama ritirimpsu uudestaan.

Valokuvaamassa ei ole tullut käytyä aikoihin. Aina vaan sataa tai töiden jälkeen ei ole jaksanut.
Noh..viikonlopuksi on luvattu aurinkoista, jos silloin korjaisi tämänkin asian. Antaisi pitkästä aikaa kameran laulaa.

Tässä on vain pari otosta kuluneelta viikolta, kännykällä räpsyteltynä.
Kuten huomaatte, sieniteemasta ei päästä vieläkään mihinkään 😆

Teknisiä vaikeuksia ja työkiireitä

Voi tätä tekniikkaa.
Joskus kun se alkaa temppuilemaan, niin niitä ratkoessa sitä sitten kasvatetaan pari harmaata hiusta päähän.
Taisi tulla tällä viikolla viisi harmaata. Kyllä.

Mutta, eipä siinä mitään, elämää on tääkin.
Ja nyt ollaan taas niin sanotusti blogi-sorvinkin ääressä.

Aloitetaan nyt tämä lauantai-ilta kärpässienikuvalla, johon on pujahtanut eräs pitkäjalkainenkin syysvipeltäjä.

Huomenna lisää, kun on vapaapäivä. Ai autuutta, pitkästä aikaa.

Mehukasta satoa

Syksyn ihaninta antia.

Ihastelen suuria kanttarelleja, punaposkisia omenoita ja kaikenkirjavia kasviksia.
Nautiskelen niistä tehtyjä tuoremehuja päivittäin.
Kerään sisääni energiaa, kuten koivut, jotka imevät jo lehtivihreäänsä lehdistä takaisin varastoon ensi kesää varten.

Maa tarjoaa parastaan ennen kuin talvi peittää sen valkoiseen ja pehmeään peittoonsa.

Sunnuntaikahvilla ♥

Eilein sunnuntaina paistoi aurinko upeasti!

Tuli pieni kesä hetkeksi takaisin.
Se oli kuin intiaanikesän pikkuserkku, joka kylässä piipahti ja lämmöllä sekä paisteellaan helli sunnuntaipäivän raukeita viettäjiä.

Kesäinen marjakakku maistui sunnuntaikahvilla, suut oli messingillä kuin suvisena päivänä laiturin nokassa.

Ja mikä parasta, maanantainen arkiaamu ja aurinko on täällä taas. Ihanaa!

Lauantaisatoa..

...torilta 😊

Näistä koristekurpitsoista olisi tarkoitus jotain asetelmaa vielä jossain vaiheessa väsätä.
Nähtäväksi jää, tuleeko tekemällä tehtyä sitten mitään, vai asettuuko ne vaan sinne minne asettuu ...

Kivoja väripalleroita ne on. Vastustamattomia!

Chiliruukku löysi tiensä uuteen kotiin. Suuren suureen noita-nokinenän kahvipannuun.

Värit vaihtuvat

Sateen piiskaamana alkoi syyskuu.

Punaiset puolukat odottavat metsässä poimijaansa.
Yksittäisiä keltaisia lehtiä varisee harvakseltaan koivun oksilta.

Toivottavasti saadaan paljon kuulaita ja kirkkaita syyspäiviä, jolloin voi nautiskellen istuskella kannon nokassa, haltioitua metsän rauhasta ja seurata, kuinka kesän vihreys vaihtuu hiljalleen värien kirjoon.  Valokuvata.

Uusi viehättävä kuukausi on taas alkanut.

Syksyn tullen

Vielä viimeiset kuvahäivähdykset kesästä.

Pataa ja venetsialaisia

Tänä viikonloppuna on monessa paikoin vietetty Venetsialaisia, mökkikauden päättäjäisiä, ilotulitusrakettien ja hyvän ruuan merkeissä.

Meilläkin pataruoka taas perinteisesti porisi, viime vuoden Venetsialaisiin tehtiin häränhäntäpataa Italialaisittain. Tänä vuonna hauduteltiinkin sitten kukkoa viinissä. Maistui suussasulavalta ja sopi elokuun lopun tunnelmaan.

Havahduin tänään siihen tosiasiaan, että ollaan jo syyskuun ovia koputtelemassa.

Elokuisia kummia kuvakulmia