Valoa päin (seikkailu päättyy)

Metsän varjoissa ja siimeksissä seikkailu alkoi jo hiljalleen riittämään, joten pöllien johdattamaa polkua seuraten löysimme reitin kohti vihertävämpia ja valoisampia maisemia.

Auringon valo tuntui taas mukavalta ihoa vasten ja hempeät vihreän sävyt silittävät silmää.

Vielä pieni villiyrtti katselmus ja voisi hyvillä mielin lähteä kohti kohti kotia. Ketunleivät kukkineen nostivat jo päätään, nokkosen alkuja lähti viikonlopun ruokaa varten matkaan ja monia muitakin pikkuruisia syötäviä oli jo nousemassa. Paras sesonki on vasta kuitenkin edessä.

Jk. Huomenna alkaakin jo kesäkuu ja suvi suloinen.

Kääpäkansan mailla (seikkailu se jatkuu vaan...)

Pöllön pesältä lähdimme nopeasti jatkamaan matkaa, ettei pikkuruisen varpuspöllön pesintärauha suotta häiriintyisi.

Pesäpöntön vierellä ollut kääpien koristama puu oli lienee merkkinä siitä, että eteenpäin kulkiessamme tulisimme: kääpäpuiden kylään! Katsoitpa minne suuntaan tahansa, näit näitä puiden kyljistä törröttäviä ulokkeita. Oli eri kokoista sekä näköistä pahkan tynkää ja niitä riitti niin maassa makaavissa kuin seisovissakin puissa. Näky oli jotenkin erikoinen; niin runsaasti kääpiä oli.

..ja seikkailu...noh, sehän jatkui vielä kääpämetsästäkin eteenpäin.

Synkkä metsä (seikkailu jatkuu...)

Yht´äkkiä edessämme oli puiden muodostama holvikaari, jonka alitse jatkoimme matkaamme.

Tunnelma oli jännittävä, sillä valo ja puusto tuntui tummenevan aivan silmissä.

Suuren, mustanpuhuvan vanhan kuusen rungossa näkyi jotakin. Se oli pönttö, jota oli syytä mennä tutkimaan vähän lähempää.

Pönttö olikin varpuspöllön pesä. Eikä metsä ollut enää yhtään synkkä, vaan hullunkurisen hieno, kääpärunkoisine puineen.

Olipa pieni pöllö hienon pesäalueen valinnut. Harmi, etten asukkia saanut kuvaan.

...seikkailu jatkuu vielä vaan....

Sadepäivän unet

Koko sunnuntain on satanut vettä.
Olen viettänyt laiskaa päivää. Tälläistä päivää en ollutkaan aikoihin viettänyt. En edes muista milloin viimeksi. Otin jopa pienet päiväunet sateen rauhallista ropinaa kuunnellessa. Ja voi, kuinka ne olikaan makeimmat unet aikoihin! Olin unohtanut, miten nukkuminenkin voi ollakin niin ihanaa. Yöunet ovat tainneet jotenkin muuttua suorittamiseksi, kun eivät ne näin päivätirsojen makoisilta tunnu.

Tirsojen lisäksi olen antanut ajatusten virtailla omia uomiaan ja huomannut, että muistikirjaani on päivän mittaan huomaamatta kertynyt monta sivua uusia ideoita ja asioita, joiden toteutukseen toivottavasti löydän joskus myös kiiretöntä aikaa.

Luovuus ja uusien ideoiden syttyminen, se totisesti vaatii välillä täysin tyhjää ja toimetonta aikaa ja olotilaa. Tilaa ylipäätään.

Kohti metsää (seikkailu jatkuu...)

Ennen kuin matka jatkui lintutorneilta kohti metsää, piti palastella että jaksaa tallustella.

Taipaleen varrelle mahtui monenlaista metsikköä, kosteaa koivikkoa...

...ja kuusimetsää.

Löytyi lehtipuitakin, joihin kolopesijät olivat nakutelleet omia pesäkolosiaan.

Mutta sitten, metsä synkkeni ja tunnelma tiheni. Mihin olimmekaan astelemassa...?

...seikkailu jatkuu huomenna...

Lintutornilla (seikkailu jatkuu...)

Lintutorni lepäsi pilvestä paistavan auringon alla. Sen rakenteet olivat hieman vajuneet kosteikkoon, mutta tukevasti se kuitenkin paikallaan tönötti.

Tornilla seisoimme ja odotimme lintuparvia suurin odotuksin. Tuuli heilutteli ainoastaan kaisloja ympärillämme, mutta muutoin oli täysi hiljaisuus. Ei linnun lintua tai muutakaan otusta, ei niin missään. Ei siinä auttanut muu kuin aikansa kuluksi kuvata kauniisti kelottunutta tornia.

Aikamme siellä linnuttomuutta katseltuamme päätimme jatkaa matkaa.

...seikkailu jatkuu...

Seikkailu alkaa

Luontoseikkailu alkoi soratieltä ja kosteikolta. Ensimmäinen vastaantulija oli ISO hämähäkki, joka ei väistellyt piiruakaan, vaan köllötteli auringossa, oman majesteetillisen ja kunnioitettavan suuren kokonsa tuntien.
Annoin kaverin jatkaa rauhassa pötköttelyä, näppäsin kuvan kuitenkin, vaikka totta puhuen, pientä puistatusta tuo otus minussa aiheutti.

Rannalla odotteli pari hylättyä onkea. Ei olisi hätä siis tullut, vaikka olisi eväät unohtuneet. Vaan nehän ei unohtuneet. Päinvastoin! Olivat ensimmäisenä mukaan visusti pakattuna, sillä Pirkka-Pekka Peteliuskin eräässä luonto-ohjelmassa totesi. "Tärkeintä luontoretkellä on hyvät eväät."

Järvikorteet nostelivat Hattivattimaisesti päätään, vielä ruskeasävytteisen rantamaiseman keskeltä.
Tästä oli hyvä jatkaa kohti lintutornia.

...seikkailu jatkuu huomenna...

Kesäkelit

On ollut jo kolme päivää niin kesäistä,
niin kesäistä!
Vihdoinkin siis täälläkin päin.

Huomenna olisi vapaata ja kuvausreissu siintää suunnitelmissa. Ostin kesti-rieskaa ja korvapuustit evääksi. Kameran akut latautuu ja punkin kestävät "sukkahousut" on viikattu aamua varten valmiiksi. Luitte oikein.
Parhaaksi toteamani suoja punkkeja vastaan, on pukea ylisuuret nailonit kainaloihin asti niin, että  sukkahousujen "masuresorin" alle vielä laitetaan tyköistuvan valkoisen paidan helma, jolloin kintut ja vatsan seutu turvattu. Selvennykseksi vielä, että nailon-viritelmän päälle puen kyllä ulkoiluvaatteet..en siis tepastele metsässä pelkissä korviin asti vedetyissä ohuissa sukkiksissa😄😆😄 Pitäsköhän laittaa punkki-sukkahousuniksi ihan niksi-Pirkkaan...😄😄😄

Toivon totisesti, että aurinko vielä huomennakin hellisi, hieman epävakaisista säätiedoista huolimatta ja pääsisin kuvaamaan sydämeni kyllyydestä. Näkisin kaikkea mielenkiintoista,  ryystäisin kahvia kannon nokassa ja puputtaisin posket pulleana korvapuustia ja nauttisin elämästä.

Saakohan sitä unenpäästäkään kiinni ensi yönä, kun niin jo odottaa huomista...

Avokasaika

Eilen aurinko lämmitti ensimmäistä kertaa niin lämpimästi, että uskalsin jo kaivaa kesäkengät kaapista. Siis sellaiset nappastelukengät, joissa on varpaan kärkeä ja kantapäätäkin auki. Olipa askel keppoisen keveä talvirönttösten jälkeen. Ehkäpä sitä voisi jo puhdistella ja laitella talvikengät naftaliiniin odottamaan taas seuraavia lumia.

Hiih..kuvaamani "lompsukkaat" eivät liity tähän tapaukseen 😄

Kaksi kevättä

Toukokuussa 20-24.5.2016

Toukokuussa 18.-21.5.2017

Eilinen lauantai meni jotenkin ohi hujauksessa. Mutta niinhän siinä helposti käy, kun on paljon tehtävää. Nyt oli jotenkin jäänyt rästiin kotitöitäkin ja ostoksillakin piti kiertää ihan urakalla. Yht´äkki sitten huomasikin, että on jo ilta.

Katselin tuossa aamukaffetta ryystäessäni, viime vuoden toukokuun touhuja blogistani.
Toden totta, niitä kuvia ja tarinoita katsellessani tajusin, että tämä kevät on todella myöhäinen viime vuoteen verrattuna! Silloin näihin aikoihin oli jo täysi kesä. Tuomet olivat kukassa, mustikka kukki, minäkin mennä viipoittelin valkoisissa hepenissä ja olin vaihtanut kotiin jo kesätekstiilit ja sisustuksen! Vaan entäs nyt! Ei ole vielä moiset käyneet mielessäkään. Lunta on vieläkin paikoitellen pihassa, eikä puhettakaan että tuomi vielä tuoksuisi, kun hädin tuskin on silmun tynkääkään vielä.

Noh, suursiivous ja kesäkoti laitetaan tänä vuonna vasta kun putkiremontti on täysin ohi, toivottavasti kesäkuun alku tuo siihen viimeinkin päätöksen. Sitten on hyvä pestä kaikki matot, kuurata nurkista viimeisetkin remppapölyt ja laittaa muutenkin uutta raikasta ilmettä; ottaa taas tämän vuoden kesä vastaan.

Tänään haaveilen jo kovasti tulevasta helatorstaista, meillä on silloin eräjorman kanssa suunnitelmissa lähteä pidemmälle kuvausreissulle. Toivon niin koko sydämeni pohjasta, että säät suosisivat, olisivat edes kerrankin meidän, yhteisen vapaan ja kameroiden puolella.

Jatkan vielä fiilistelyä näiden viime toukokuun kesäkuvien parissa...jotenkin tämän toukokuun ruskean ja harmaan maan sävyt ei saa energia- ja ilotasoja nousemaan.

Toukokuuta 20-24.5.2016

Toukokuuta 20-24.5.2016

Kisakatsomo valmiina

Lauantai. Voi kuinka se onkaan taas mennyt kuin siivillä.
Ihanaa, kun luonto sirkuttaa, kukertaa ja kälkättää tällä hetkellä joka pusikossa.
Näin ohimennen pienen pienen ja harmaahaituvaisen oravanpojankin seikkailevan lämpimällä autonrenkaalla.

On saunottu ja nyt on kisamätöt sekä kotistudio valmiudessa illan jännitysnäytelmää varten.

Karmeaahan se aina on tuota Suomi-Ruotsi peliä seurata. Väkisin nousee sykkeet ja välillä äänivolyymitkin...

Eilisestä Erkistä vielä

Eilen jäi Erkin päivän kansan viisaudet ja uskomukset kirjaamatta, kun tintin pesäpuuhat riemastuttivat niin, että unohtui koko "Eki".

Eilinen oli tärkeä päivä, sillä se ratkaisi lähestulkoon koko tulevan kesän sään ja siitä katsottiin kesän alkavaksi. Sananlaskuja tuohon päivään on lukuisia eri puolelta Suomea. Yleisesti ottaen niissä toivottiin Erkin päiväksi sadesäätä, koleaa tai pilvistä, sillä aurinkoinen sää olisi tarkoittanut pilvistä kesää ja huonoa viljavuotta. Tulevan kesän osalta eilinen sää oli täällä päin oikein mainio. Oli pilvistä, viileää ja vähän vettäkin tihuutteli. 
 

" Jos Erkki tulee kukka kädessä, niin Jaakko tulee kakku kainalossa."

" Erkki turijus turkki päällä, kesän kaiken paita päällä." 

Eli kylmä Erkki tiesi lämmintä kesää, sitä odotellessa...

Pesämuna!

Voi riemunkiljahdus!
Saralta tuli raportti ja kuva, että kotiväen kamerapöntössä tapahtuu.
Ensimmäinen talitintin muna on pesään pyörähtänyt!

Vihdoinkin kamerapönttö on saanut hyväksynnän myös pesäpöntöksi. Pari kolme vuotta siihen on pesäparia odotettu, mutta jostain syystä pesintäpuuhat ovat jääneet alkutekijöihinsä aiempina vuosina. Tyhjäkäynnillä pönttö ei kuitenkaan ole ollut, vaan joka yö, kesät talvet, siellä on nukkumassa tintti ollut.

Mutta nyt. Jännittäviä aikoja on toivottavasti luvassa; peukut pystyyn, että pesintä onnistuu ja pieniä talitintin poikia päästään tarkkailemaan!

Nyt jännittämään Suomen peliä ...

Jäiden lähtö

Vielä muutama päivä sitten näytti järven jäätilanne kuvien kaltaiselta.
Tänään havahtuin siihen, että vedet ovat jo lähes vapaat, joitain yksittäisiä jäälauttoja lukuunottamatta.

Vielä kun saataisiin keväistä lämpöäkin. Eilinen auringonpaiste sai taas tänään vettä niskaansa.

Pakkasta ja hermopinnettä

Kesäkuuhun enää muutama viikko, viime kesänä villit lupiinit jo loistivat paikoin kukassa kesäkuun alkuviikoilla. Ei taida kukkia tänä vuonna.

Pieni pistiäinenkin oli ihan kankea ja kylmissään leskenlehden kukalla.

Ketunleipää ja maahumalaa pääsee keräilemään ensimmäisten villiyrttien joukossa. Maahumalaa tosin  "mausteeksi" vaan, sillä kun voi olla sivuvaikutuksia liiallisesti käytettynä.

Kylmyys oli eilen luita ja ytimiä myöten tuntuva.
Tänä aamuna onneksi aurinko taas paistelee, kun tässä postauksen laitan nopeasti ilmoille ennen töihin lähtöä.

Putkiremontti jatkuu vaan, vaikka sen piti loppua jo aikaa siten. Se on aiheuttanut minulle pientä käämien kärähtelyä ja stressiä. Täytyy vain koittaa ajatella positiivisesti, että nyt on kuitenkin valtaosa remontista takana ja enää pieni rykäys edessä...kolme viikkoa, mikäli on työmiesten arvioon luottaminen.

Kylmien säiden tuomaa mielen mustumista ovat ilahduttaneet kuitenkin maasta näkyvät, lohdulliset kevään merkit, kuten talvehtineet ketunleivän ja maahumalan lehdet. Ehkä pian pääsen villiyrttejä villiintynein mielin poimimaan.

Äidille ♥

" Äiti oli tyyni ja onnellinen. Hän unelmoi porkkanoista, retiiseistä ja perunoista, miten ne pyöristyivät ja kasvoivat lämmössä. Hän näki vihreiden lehtien puhkeavan, niistä tuli meheviä ja voimakkaita, hän näki varsien huojuvan tuulessa sinistä merta vasten raskaina tomaattien, herneiden ja papujen painosta. Niistä perhe sai syötävää."

 -Muumipeikko ja meri-

Äitienpäivän aamu valkeni lumisateen saattelema. Voi tätä kevättä! Normaalisti näihin aikoihin ovat metsäniityillä loistaneet valko- sekä sinivuokot ja maa on ollut vähintäänkin hempeän vihertävällä oraksella, vaan ei nyt. Toivottavasti kesä jatkuisi syksyn puolelta vastaavasti sitten pidempään. Äitienpäivän kunniaksi oli tänään tarkoitus "syödä ulkona", eli laittaa grillissä ruokaa, vaan saahan nähdä, miten suunnitelmien käy.

Halauksia maailman parhaimmalle ja hauskimmalle äitykälle💖
Jk.Toivottavasti tänä vuonna puput eivät syö salaatti- ja hernesatoa...siis sikälimikäli näiltä säiltä joskus päästään multasormeilemaan😄

Hyvää äitienpäivää, ihan kaikille.

Tuoksuu grillipihoilta

Aurinko paistaa ja koleahkosta kelistä huolimatta pihoilla on kevätpuuhien meininki. Nenään leijailee grillauksen tuoksuja ja korviin kantautuu siihen touhuun liittyvää iloista puheen purpatusta. Kerrotalojenkin pihoilla haravat heiluivat kevättalkoiden hengessä. Äitienpäiväksi pihat kuntoon.

Keväistä eloa toi silmiin myös kaksi ohitse liihoittelevaa perhosta, keisarinviitta ja suruvaippa, joista en vauhdissa saanut kuvaa. Minua vähän suretti ja mietitytti, että näinköhän noille kauniille siivekkäille löytyy mitään syötävää, sillä maat ovat täällä edelleen routaisen ruskeana, jostain pieniä vihreitä alkuja yrittää ylös valoon puskea. Pajunkissatkin ovat vasta nyt puhjenneet.

Jäät antavat koko ajan enemmän tilaa avovedelle. ..mutustelen tässä savulohella päällystämääni näkkäriä ja mietiskelen maailman menoa. Harmittaa vähän, kun äitienpäivä suunnitelmani ei nyt onnistuneet ihan siten kuin halusin, mutta sellaista se elämä välillä on. Tänään saunaa ja ihan vaan rentoutumista ja palautumista. Ensi viikolle on luvattu jonnekin päin jopa 25 asteen lämpöjä.

No, tuskin tänne kuitenkaan, mutta toivottavasti lämpenee reippaasti, sillä haluan pian päästä kuvaamaan kukkivia omenapuita kotipihalle

 🀢

Eilen oli todella hauskaa jutella eri puolilta Suomea tulleiden kauppiaiden kanssa. Oli lohdullista kuulla, että on muuallakin kevään kanssa ollut tänä vuonna melkoista odottelua.

💮 💮 💮

Jk. Suruvaipasta tuli vielä mieleeni...Mauno Koivisto kuoli eilen illalla. Se kosketti, sillä hän oli oikeastaan ensimmäinen presidentti, jonka lapsuudesta kutakuinkin muistan ja uutisen myötä jotenkin omakin, tähän astisen elämän aikajana, ilmestyi hetkiseksi silmien eteen. Kepeitä multia "Manu".

Metrilakuja

Hiiohoi!
Johan on ollut säätä ja säätämistä.
Markkinahumua ja raekuuroja.
En blogiakaan ole kerennyt päivittämään.
Mutta onpa mukava nyt vihdoin asettua viikonlopun tunnelmiin ja ehkä tarinoimaan tännekin taas aktiivisemmin.

Vähän aattelin tuossa iltasella herkutella, maistella lakupötköstä ihan kunnon palasen leffaa katsellessa😋. Niitä läksi markkinoilta tänään matkaan, turhankin reilusti, olisi vähempikin riittänyt, mutta mukava myyjä sujautteli kaupanpäällisiä avokätisesti. Lähti sieltä matkaan oikeaa ruokaakin: kalaa ja lihaa: nyt on  jemmaa, ihan pakastimeenkin asti laittaa. Ja iltakaffeella mutustellaan Viipurin rinkeliä, sitäkin ostin pitkästä aikaa, ihan tunnelman ja viikonvaihteen vuoksi.

Ai niin...
Aamulla, kun kaupunki vielä uinui, näin tosi rujon näköisen rusakon istua pönöttämässä hiekalla. Oli melkoinen karvakasa: karvanlähtöaika😄