Taas IHANuutta

"Ennen pitkää Muumipeikon äiti pistäytyi keittiönpuolelta kellariin
hakemaan teemakkaraa tai voita.
Tai meni perunamaalle. 

Tai noutamaan puita.
Joka kerran hän oli sen näköinen kuin olisi kulkenut aivan uutta tietä,
joka oli hänen mielestään jännittävä.
Mutta ei sitä koskaan tiennyt.
Hän saattoi yhtä hyvin olla matkalla johonkin salaperäiseen hauskuuteen."

 
Tove Janssonin kirjasta Muumipappa ja meri

Ihan uutta ja ihanuutta!
Talven jälkeen, juuri erityisesti tänä viikonloppuna, kun kevät ja luonto on vihdoin ruvennut hiljalleen heräilemään, minusta tuntuu samalta kuin Muumimammasta, joka seikkailee tutussa ympäristössä, mutta kaikki on silti jännittävää ja ihan uutta.

Tutut kuvausmaastot ja reitit tuntuvat erilaisilta, maisema muuttuu joka päivä; sitä on niin pakahduttavan ihanaa seurata. Haluaisin vain viettää järven rannalla vuorokaudet ympäriinsä, etten vain menettäisi mitään mielenkiintoista hetkeä, telkkien ja sorsien ylilentoa, jäiden paukahtelua, untuvatupposten pyörähtelyä hiekalla tai veden väreilyä tuulessa.

Totean, että tämä viikonloppu on ollut erityisen voimaannuttava ja ihana.
Ihan jo pelkästään kevätauringon ja lukuisten hauskojen hetkien vuoksi. Ylkäkin yllätti ruokaostoksilta tullessaan: toi mukanaan vinon pinon nyhtökauraa, jota oli puoli-ilmaiseksi saanut. Pakastimeen meni jemmaan osa ja nyt on mielenkiintoista kehitellä uusia reseptejä tuon entuudestaan maistamattoman ruuan ympärille. Uudet raaka-aineet insipiroi minua aina kovasti, on kiva kehitellä ja kokeilla kaikenlaista mielenkiintoista, mänipä sörsselit syteen tai saveen.😆

Tänään illalla vielä töllötellään luontoseurantaa ja jääkiekkoa telkkarissa, aivot pieneksi hetkeksi narikkaan ennen uuden työviikon alkua.