Valoa päin (seikkailu päättyy)

Metsän varjoissa ja siimeksissä seikkailu alkoi jo hiljalleen riittämään, joten pöllien johdattamaa polkua seuraten löysimme reitin kohti vihertävämpia ja valoisampia maisemia.

Auringon valo tuntui taas mukavalta ihoa vasten ja hempeät vihreän sävyt silittävät silmää.

Vielä pieni villiyrtti katselmus ja voisi hyvillä mielin lähteä kohti kohti kotia. Ketunleivät kukkineen nostivat jo päätään, nokkosen alkuja lähti viikonlopun ruokaa varten matkaan ja monia muitakin pikkuruisia syötäviä oli jo nousemassa. Paras sesonki on vasta kuitenkin edessä.

Jk. Huomenna alkaakin jo kesäkuu ja suvi suloinen.

Kääpäkansan mailla (seikkailu se jatkuu vaan...)

Pöllön pesältä lähdimme nopeasti jatkamaan matkaa, ettei pikkuruisen varpuspöllön pesintärauha suotta häiriintyisi.

Pesäpöntön vierellä ollut kääpien koristama puu oli lienee merkkinä siitä, että eteenpäin kulkiessamme tulisimme: kääpäpuiden kylään! Katsoitpa minne suuntaan tahansa, näit näitä puiden kyljistä törröttäviä ulokkeita. Oli eri kokoista sekä näköistä pahkan tynkää ja niitä riitti niin maassa makaavissa kuin seisovissakin puissa. Näky oli jotenkin erikoinen; niin runsaasti kääpiä oli.

..ja seikkailu...noh, sehän jatkui vielä kääpämetsästäkin eteenpäin.

Synkkä metsä (seikkailu jatkuu...)

Yht´äkkiä edessämme oli puiden muodostama holvikaari, jonka alitse jatkoimme matkaamme.

Tunnelma oli jännittävä, sillä valo ja puusto tuntui tummenevan aivan silmissä.

Suuren, mustanpuhuvan vanhan kuusen rungossa näkyi jotakin. Se oli pönttö, jota oli syytä mennä tutkimaan vähän lähempää.

Pönttö olikin varpuspöllön pesä. Eikä metsä ollut enää yhtään synkkä, vaan hullunkurisen hieno, kääpärunkoisine puineen.

Olipa pieni pöllö hienon pesäalueen valinnut. Harmi, etten asukkia saanut kuvaan.

...seikkailu jatkuu vielä vaan....