Onni on...

...Yrttisanko, josta voi lauantain leffapitsan ja sunnuntai-aamuvoikun päälle nyhtäistä tuoretta ja vihreää, ihan lennosta vaan.

On ollut taas kiva viikonloppu.
Yrttien lisäksi on ilahduttanut ylkän "lomanaloitusfiilis". Se tarttui lopulta itseenikin, vaikkei allekirjoittanut lomailemaan joudakkaan. Mutta: pidän minilomia viikonloppuina, jolloin lauantait ovat vapaita, kuten nyt. Ja työn puolesta saan olla onneksi tapahtumien keskipisteessä, niin ei kesäriento- ja tapahtumatunnelmistakaan jää paitsi.

Tuntui melkein pitkältä viikonlopulta tämä kulunut pyhänseutu. Tehtiin paljon kivoja asioita; Maisteltiin vähän punaviiniä ja samalla öljyttiin patinoituneita tasoja. Shoppailtiin kesä-alessa. Kuunneltiin veden liplatuksia ja kalapullatarpeitakin on hankittu. Saunottiin ja pelattiin petanki-turnaus. Luukutettiin hyvää musiikkia, taidettakin ihasteltiin, syötiin pitsaa ja katseltiin töllöstä hömppäviihdettä, naurettiin vedet silmissä ja oltiin kuin paita ja peppu, koko ajan yhdessä.

Ihanaa, kun on edes välillä aikaa keskittyä pelkästään siihen kuuluisaan; "olemisen sietämättömään keveyteen".

Eilistä keikkaa

Eilinnen ilta: pika-illallinen pystybaarista, eli kanapatonki matkaan ja auton keula kohti Alapitkee, jonne tehtiin kesäteatterimatka.

Vaikka taivaalla vaelsi vähän väliä synkähköjä pilviä, saatiin sateeton ilta. Ja eipä tuo sadekaan olisi katetussa katsomassa haitannut. Väkeä oli paljon ja sitä myöten katsomossa tiivis, mutta hyvä tunnelma.

"Jaetun maan lapset" -näytelmä sijoittui Lapinlahden Alapitkälle vuosina 1944-52, kertoi Salmin Karjalan evakoiden sopeutumisesta Savon maille. Ajasta, jolloin maata jakoivat sekä sodan että rauhan ajan asutustoiminta.

Näytelmä oli iloinen yllätys, sillä myönnän, että hieman pelkäsin sen olevan raskassoutuinen seurattava, vaan turha pelko. Sai nauraa, oli mielenkiintoista seurattavaa, opettavainenkin, paljon lauluesityksiä ja sekaan mahtui muutama todella hieno roolisuoritus. Ihastelin myös lavastuksen hienoja, vanhoja esineitä.

Väliajalla juotiin kaffeet, oikein Suomi 100-vuotta leivonnaisten kera.
Olipa mukava irtiotto arjesta.

Hyvä päivä

Kesäteatterista kotiuduttu hetki sitten.
Näytelmä oli positiivinen yllätys. Seura oli mitä parhain; parannettiin maailmaa ja naurettiin.
Muutekin päivään on mahtunut paljon naurua ja iloa. Ei voi todeta muuta, kuin että:
tämä oli hyvä päivä.

Lisää tuonnenpana, nyt kohti yösijaa, jaksaa aamulla taas virkein silmin töitä paiskia.
Ja tästä päivästä jotain kuvakulmia lisääkin tänne blogiin laitella.