Vastatuulen viikko

Kulunut viikko on ollut täynnä pieniä vastoinkäymisiä. On hajonnut tavaroita, putkiremontista vieläkin riesaa, kaikenlaisia pieniä pettymyksiä ja nihkeetä jotenkin joka ikinen päivä.

Huomenna on vapaa. Saa pölistellä tämän viikon pölyt hartioiltaan ja huilata. Ja totisesti. Aion hemmotella ja ilahduttaa itseäni ihan kaikin mahdollisin tavoin. Ja valokuvatakin taas pitkästä aikaa.
Tässä ensiavuksi viime kuvausreissulta pari lähiotosta.

Nyt jalat seinälle ja vaihde vapaalle.

Yksinäinen matkustaja ja kylmä kivi

Se Jaakkokin sitten taas tänään sen kylmän kivensä veteen nakkasi.
Noh..jos totta puhutaan, ei tunnu missään. Niin kylmää ja sateista ollut koko kesä, että yksi kylmän kiven uhka ei hetkauta enää suuntaan eikä toiseen 😄

Rannalla oli tänään tuommoinen yksinäinen matkuja, omistajaton ankka, joka sateesta märkänä katseli ulapalle hiekalla maaten. Koitin keksiä sille paikan, josta omistajansa sen löytäisi. Venetelineellä se oli liian matalalla piilossa, joten se sai jatkaa ulapalle katseluaan jonkun tervaveneen keskipuulla. Toivottavasti ankka löytää kotiinsa.

Joskus se yllättää

Maanantai nimittäin.
Vaikka aamulla koneisto ei käynnisty, dieselit tahmoo kuin kesälaatu paukkupakkasilla, niin iltapäivä onkin kuin apilantuoksuista iloelämää. Hauskoja ihmisiä, hymyä, hyvää ruokaa ja arkinautintoa.

Hyvä näin. Ihanaa, että maanantaikin voi yllättää. Tästä on kiva jatkaa viikkoa.