Muikkutonttujen herkkukätköillä

Voi lämpöpohjalliset sentään!
Vihdoin sain pienen koosteen herkkuhetkistä viime viikonvaihteen kinkereistä valmiiksi. Ja ihan sopivaan aikaan, sillä näillä kuvin on hyvä päättää marraskuu ja ottaa huomenna vastaan juhlava joulukuu. Sitähän se on alkava kuukausi, yhtä juhlaa: itsenäisyyspäivä, joulu ja vuodenvaihde. Suuri juhlakuukausi kerta kaikkiaan.

Napa piukeena tuli viime viikonloppuna syötyä monenlaisia pikkujouluherkkuja. Oli kalaisia sekä  lihaisia makupaloja, ja välillä syömisen tiimellyksessä unohtui kuvatakin, että ei ole kaikista edes kuvatallennetta. Lämmin pääruoka, se jäi ihan kokonaan kuvaamatta, liekö kalaisien alkupalojen ruuansulatusnapsilla ollut osuutta tähän unohdukseen.😉!? No ei, ennemminkin täytetyn jauheliharullan herkullisuudella. Ei ollutkaan mitään perusmureketta, vaikka hyvää on sekin.

Mutta pääasia, että ainakin muikkuherkuista mätineen tullut joitakin räpsyjä otettua.
Suuri nautinto oli pieniä suupaloja maistella ajan kanssa. Ja ennen kaikkea: muikunmäti..voi, voi, kun kielen pienet makunystyräiset olivat räjähtää sen suoman tekstuurin ja maun ilosta. Harvinaista ja siksi niin ylellisen kivaa herkkua, juhlantuntuista mutusteltavaa kertakaikkiaan.

Ajattelin kasata blogiini kolmen snapsin -vinkkisarjan, eli pienet ja hauskat juhlanapanderivinkit vaikka pikkujoulun, itsenäisyyspäivän ja joulun runsaisiin, pitkänkaavan illallispöytiin.
Tässäpä niistä siis ensimmäinen sulattelutujaus.

Vinkki nro 1. Pikkujoulusnapsi: Granaattiomena-tequilashotti
(Jamie Oliverin jouluvinkeistä bongattu)

• Granaattiomenaa

• Tequilaa

Hyvin jäähdytettyihin, pieniin shottilaseihin ripotellaan runsaalla kädellä, piripintaan suorastaan, granaattiomenan siemeniä. Täytetään lasi tequilalla.

Voisi jopa sanoa, että vitamiinit, lämmike ja makujen ilotulitus samassa fingerporillisessa...ja siksipä tämä shottivinkki voisi olla uudenvuodenkin juhlatarjoiluun sopiva 😉.

♥ ♥ ♥

Vaan vielä on tähän loppuun, ilolla viikonloppua muistellen todettava, että kyllä olikin maukkain kalaherkuin muikkutonttuset pikkujoulujuhlijoita muistaneet ♥ 
 

 

Koleaa kauneutta

Tänään ei ole kummempaa kertoiltavaa, päivä on mennyt niin arkisen tasaisissa rutiiniuomissaan. Talvista pakkaskauneutta on saanut kuitenkin tämänkin tiistainkin iloksi auringon myötä ihastella...ja hämmästellä. Miten voikin sama, ihan tuttu, ei mitenkään spektaallimaisesti näyttäväkään vaan tuikitavallinen kotimatkamaisema, olla joka päivä erilainen, eri vuodenaikoina, eri säätiloissa ja kellon aikoina.😮 !?

Jaksan aina vaan uudestaan hämmästyä ja ihastella luonnon vaihtuvaa taidenäyttelyä. Pönöttää seistä umpihangessa ja varpaat jäässä samoja raitteja pällistelemässä.

After the afterparty

Otsikon mukainen laulun luritus soi tänään radiossa ja sitä myöten jäi "korvamadoksi" päähän soimaan koko päiväksi. Viikonlopun juhlien jälkeistä arkeenpaluuta tämä maanantai on ollut; ja mikäs tässä, eikun uusia juhlia odotellessa. Alkajaisiksi on nyt vietetty alta pois ensimmäiset adventit ja pikkujoulukausikin avattu ihan urakalla, syöty masut piukeiksi ja nautittu "holidays are coming" -tunnelmasta.

Lauantain ilotulituksesta (samperi😒) myöhästyttiin, sillä se alkoikin parikymmentä minuuttia ennen ohjelmassa ilmoitettua kellonlyömää! Mehän vasta siinä vaiheessa, kun raketit alkoivat paukkumaan, autuaan tietämättömänä vedettiin takkia ja popoja ylle ja tehtiin lähtöä kaikessa rauhassa, ajatuksella: ´aikaa on´..no eipä ollut. Jäipä sitten taaskin raketit kuvaamatta. Otti pattiin, minulla on näköjään erityisen huono tuuri ilotulitusten näkemisten kanssa, aina tulee jotain häiriötä, että jää rakettien loiste näkemättä. Noh, vaan kun oli hynttyyt niskassa, niin tehtiin sitten happihyppelylenkki muuten vaan, ennen illan herkutteluja. Vielä en herkutteluista ole koostetta saanut aikaan, halusin tänään laittaa lumiraporttikuvan, kun pikkupakkanen pihalla paukkuu ja vähän aurinkokin kävi aamupäivästä kurkistelemassa. Kuvissa on tosin jo hämärä laskeutunut maisemaan ja pientä hyhmää sataa taivaalta.

Ai niin, Kirsille vielä lupaamani kaljaraportti 😃 Tuli tosi hyvä kotikalja, raikas, sopivan makea ja erinomaisen maistuva, siitä kertoo jo se, että viikonloppuna mennä humpsahti koko kolmen litran "mallasjuoma" parempiin suihin, suoraan jääkylmästä kattilasta kauhalla lapottuna mukeihin, en edes pullottamaan ennättänyt, eikä tuo olisi tarpeellista ollutkaan. Saunan jälkeen se maistui aivain superhyvältä, ja aion tehdä joulun seutuna sitä lisääkin; oli se niin helppoa ja nopeaa touhua. Itsenäisyyspäiväksi viimeistään pitää pistää taas kaljakattila käymään.

Adventtitähti

Tänään on ensimmäinen adventti. Hyvä ajankohta ripustella adventtitähdet ikkunoihin. Nämä hienot, punaiset  adventtitähdet ovat siskon tekemiä. Vaativat sorminäppäryyttä, tarkkuutta ja taitoa sekä ennenkaikkea kärsivällisyyttä, jota itselläni ei näin hienosäädettyyn tarkkuuteen tahdo riittää, mutta sitäkin suuremmalla syyllä ihailen, kun joku toinen jaksaa näin upeita käsitöitä tehdä.
Perinteistä kauneutta ja tunnelmaa.

Eilen juhlittiin pientäjoulua upean ruuan, juoman ja etenkin seuran parissa. Olipa riemukasta ja ihanaa. Laitan niistäkin herkkuhetkistä kuvia, jahka ennätän niistä tehdä jonkun koosteen,  jossain välissä, sillä materiaalia on yllinkyllin mistä valita ja raakaa karsintaa on tehtävä. Mutta tänään nautitaan ihan rauhassa adventtisunnuntaista sekä eilisen iloittelun jälkinauruista ja muisteloista.

Hyvää ja tunnelmallista ensimmäistä adventtia  ♥ 

 

Hanget korkeat nietokset ja jouluavaus

Lunta maassa on valkeanaan!  
"Lakasuluuta" kourassa riehkasin partsilla pipo silmillä, yöpyjamassa, aamupimeässä ja aura-autojen mekastaessa; ripsuttelin terassilautoja lumesta puhtaaksi. Yöllä oli pyryttänyt lunta oikein kunnolla ja joka ikiselle neliösentille. NO! Onpahan säidenkin puolesta nyt ulkoiset puitteet kohdillaan, sillä tänään on jouluista tunnelmointia ilmassa jo muutenkin het´ aamutuimaan; on luvassa joulukauden avajaisia, joulumarkkinoita ja pikkujouluja. Aamusta iltaan jouluihmiselle iloa.

Illalla kaivelin adventtikynttilöitä sunnuntaita varten esiin, sillä silloin häämöttää jo ensimmäinen adventti. Siitä alkaen on aika taas siirtää kotiakin pykälä kohti toisenlaista ja väristä joulutunnelmaa. Tähän marraskuun ja kuun vaihteen pikkujouluaikaan sisustuksessa on ollut enemmän blingiä ja värivalonkin loistetta, vaan mitä lähemmäs joulu tästä hiipii, blingit ja värit väistyvät perinteisempien ja hillitympien koristeiden tieltä. Tänä vuonna tämän tupasen joulua juhlistaa melko pelkistetyt puiset, perinteiset ja punaiset somisteet. Seassa ripaus vihreää ja paljon, paljon valkeaa.

Uijui, illalla onkin luvassa pikkujouluherkuttelua, listalla kun löytyy mm. seuraavia "heekkuja":

Pikkujoulumenu:

Alkupalapöytä:

Viherpippurimaksapatee
Rosvoipaistileikkeet
Broileri-chilileikkeet
Säilöttyjä muikkuja
Muikunmätiä ja smetanaa
+ leipiä, salaatteja jos monen sorttista ja muita asiaankuuluvia lisukkeita

Lämminruoka:

Täytetty jauheliharulla
Punakaalilisäke

Jälkiruoka:
Juustoja, pipareita ja hyytelöitä

tip tap..nam nam nam...herkkuja on 😋

"Pläk -älä osta mitään -fraidei"

Hiphei, vaikka hehkutetaan joka mainostuutista mustaa perjantaita, niin maahan saatiin onneksi valkeus, eli lunta. Heti kirkastui mieli ja ajatuksen juoksu.

Tässä päivässä on melkoinen ristiriita, kun vietetään älä osta mitään -päivää, samalla aikaa, kun kaupat hurjalla syötöllä tarjoavat pimeitä hintoja tuotteesta kuin tuotteesta. Tässä riistiriitaisessa päivässä kiteytyy jotekin tämän ajan kuva. Jatkuvaa kamppailua ylikuormittavan, hullun kulutuksen ja materiapaljouden sekä niukkuuden ja yksinkertaisemman elämän tavoittelun välillä .
Itsekin käyn säännöllisin väliajoin tuota samaa kamppailua. Minusta on hyvä, jos jotain tarvitsemaansa saa edullisesti, ja hankinnoissa kannattaa käyttää järkeä sekä vertailla, sillä Roope-setä minussa, rakastaa kaikkea ylimääräistä säästöä mikä jää viivan alle. Vaan välillä sortuu täysin turhaan, halpojen hintojen houkutukseen, ostohulluuteen, jolloin sulovilenmäisesti ostelee vaan, kun halvalla saa. Sortuu näennäisten tarpeiden tyydyttämiseen, jonka hyvät mainokset ovelasti, herkällä hetkellä, päähän pääsevat luomaan, ellei ole valppaana.  Ei näe, kuule eikä ajattele, että mitä sitä ihan oikeasti tarvitsee.

Vaan tänään en ole ostanut yhtään mitään, en edes ole mainoksia ja tarjouksia tarkemmin vilkaissut, sillä en tarvitse mitään. Siksi en edes katso mitä houkutuksia olisi tarjolla, sillä sen tarpeen kyllä saa itselleen taatusti tehtyä, jos näkee jotain hullunhalpaa..siispä: poissa silmissä, poissa mielestä😉.

Tänään keskityn mielummin huomiseen joulunavaukseen ja pikkujoulun tunnelmointiin.

Ps. Onnea Kiisille, "kinkerit" käyntiin! 💝

Touhukoostetta sadesäässä

Satanut koko päivän ihan silkkaa vettä.
Tympäsöö, kun ei ole aikapäiviin päässyt ulkokuvaamaan😒.

Noh, olipahan vihdoin aikaa rakennella pieni kuvakooste isänpäivänseutuvierailuista😊. Kaikenlaista sitä pienessä ajassa kerkesikin taas tekemään, ja puolikuntoisena vielä. Käytiin shoppailemassa, avajaisissa, valokuvaamassa, syötiin rosvopaistia ja herkuteltiinpa hamppariateriallakin. Leivottiin pipareita ja torttuja, pelattiin "pleikkaria", raaputeltiin hurjana flaksiarpoja :D, käytiin systerinkin luona; herkuttelemassa ja koirien kanssa telmuamassa.

Kaamoskooma

 Eilen ylkä nappasi kuvan hämärästä rannasta, jäätä on järvessä viitisen senttiä, vaan näyttää kuin sulana olisi järvi. Tänään näyttää aivan samalta...

Tällä viikolla ovat kyllä päivät olleet totisen pitkäpiimäisiä. Tuntuu, että on vain loputonta iltaa ja yötä. Satelee tuhnuista vettä ja todellakin on fiilis, että kaamos painaa päälle. On jotenkin samalainen olotila kuin joskus keskikesällä, kun sattuu sellainen rasvatyyni ja painostavan tuntuinen hellejakso, ettei tapahdu mitään; ei lehtikään puussa värise, ei laine liplata, eikä oikein ole vetoakaan mihinkään ylimääräiseen puuhasteluun. Odottaa vain otsa nihkeänä, että tulisi edes ukonilma ja toisi raikkaammat tuulet mukanaan. Nyt on vähän sama fiilis ollut tämän viikkoa, tulisi vaikka edes vähän lunta ja piristäisi maisemaa.
Ei edes mitään jännittävää kerrottavaa. Olla möllöttelyä vaan. Kaamoskooma.

Jk. Jotain hyvääkin tästä säästä löytyy, sulat tiet ja leuto keli = hyvä pyöräillä🚵.

Kaljakattila

Hiphei!
Täällä sitä vaan on mallasta keitelty alkuilta😄

No ei nyt sentään, vaan kävin tuossa hakemassa kaupasta kotikaljatarpeet ja pistin Elävästä Kaupasta hankkimani kaljakattilan testiin. Elämäni ensimmäistä kertaa muuten kokeilen tehdä itse kotikaljaa.

Äiti bongasi kattilakaunokaiseni hyllystä haukankatseellaan ja sanoi: "Katsos, tuossa on ihan "sinun näköinen" kattila!" Samaan hengenvetoon hän myös totesi, että tuohan olisi oiva kaljakattila. Ja niin lähti samantien mukaani, kaljakattilaksi nimetty, hieno, kiiltävä, korkea ja kotimainen teräskattila. Monitoimiastia, jota voin käyttää niin shampanjacoolerina vuodenvaihteen iloittelussa, kuin kuumajuomatankkinakin, jossa pysyy suuremmankin pikkujouluväen glögit lämpöisenä.

Nyt siellä kotikalja käy. Pyyhkeen alla hissukseen valmistuu.
Jännittävää.
Viikonloppuna päästään sitten maistelemaan itse tehtyä perhekaljaa.🙆

 

Pimeyttä

Lumet suli. Tilalle tuli kaiken valtaava hämärän hyssy ja pimeys. Aamut eivät tunnu valkenevan laisinkaan ja ilta iskee päälle, ennen kuin päivä edes alkaa. Pienen lumipeitteen ollessa maassa, kaikki sentään tuntui vähän valoisammalta. Vaan toista on nyt.

Iltapäivän ruokaostosreissulla taivaalta sateli vettä ja märkä asfaltti tuntui imevän itseensä viimeisetkin valonsäteet. Ilman heijastinta kulkevat ihmiset pimeys puolestaan imaisi sisäänsä, eikä heistä nähnyt oikeastaan yhtään mitään, kun märän tienpinnan sekamelskaiset valoheijasteet vain tunkivat ilkeästi silmiin . Kummasti siellä kaupan kasvisosastolla, porkkanoita valikoidessa, kaipailin kotiväen mehulinkoa, jota heillä piipahtaessa taas testailin. Sillä sai surauteltua samettisen pehmeää porkkanamehua. Että osaskin olla hyvänmakuista juomaa.

Tuli siellä kaupassa ohimennen kirkasvalolamppuakin hipelöityä, vaan ajattelin, että eiköhän tästäkin pimeydestä selvitä. Sytytellään iltasella vaan tuikkuja ja tulia palamaan. Ja käperrytään pimeyden pehmeyteen, kuin lämpöiseen peitteeseen.

Koiruuksia ja kyläluutailua

Oli kiva pistäytyä kyläpyrähdyksellä siskolassa. Herkuteltiin kinkkupiiraalla ja violetilla viettelyksellä, joita hän oli meille kahvipöytään leiponut. Makoisia leivonnaisia olivat molemmat, ja tuota mustikkaista viettelystä pitää kyllä kokeilla leipoa joskus itsekin, oli niin suussa sulavaista.

Leipomusten kaloreita polteltiin sitten Velhon kanssa pihalla; kyllä sai vanha ja luttana nahkapallo kyytiä! Ei siinä kuvaamisesta tullut mitään, kun samalla palloa potkiessa ja temmeltäessä yritin filmata Velho-veitikkaa. Rosvo poloisella oli kynsi pipinä, niin ei päässyt meidän kanssa villisti pihalle temmeltämään. Surkuilmeellä Rosvo katseli minua ja nosti kipeän tassunsa eteeni pöydälle nähtäväksi, kuin sanoen että: "Katso ja kuvaa nyt tätä jalkaparkaa ja anna lohdutukseksi jotain hyvää heeekkua..."

Rosvo-paran jalassa oli pipi.

Kyllä meillä oli Velhon kanssa pihalla hauskaa! Pallo sai kovaa kyytiä. Eikä siinä temmellyksessä kamerakaan enää pysynyt mukana :D

Elävää elämää

Aika on armoton, se vaan vierii salakavalasti varkain ohi, vaikka kuinka koitat kaikkeen keretä.

Blogiin jäi muutamia aukkopäiviä, kun toipilaanakin tuntui muuta puuhaa olevan aamusta iltaan.  En sitten enää iltaisinkaan jaksanut kuvia ja tarinoita jakaa, kun tyyny ja peitto houkutteli enemmän.

Nyt on sitten jo runsauden pulaa, että mistä aloittaisin, kun kuvia ja tekemisiä on kertynyt. Mutta aloitetaan vaikka tästä:

Kävin piipahtamassa mm. Kuopiossa, Elävässä Kaupassa, joka on kirpputorin ja kierrätystuotteiden suloinen sekatavarakauppa. Kuvasin sieltä tämän kierrätystavarasta tehdyn näyttävän kuusen, jossa on hyvä sanoma sekä muistutus siitä, että lahjoja voi tuunata, tehdä itse tai tarjota vaikka lahjakortteja, joissa lupaa tehdä toiselle jonkun palveluksen, kalliiden materialahjojen sijaan.  Samalla siinä käsitöitä ihastellessa, tein joulukotiin pikkurahalla kivoja kierrätyslöytöjä.

Tein ko. kaupasta kivoja löytöjä, ainakin omasta mielestäni ;) Esim. tämän kaunokaisen, ripustettavan kynttiläkruuunun sain mukaani vain 1,5 eurolla.

Pampulakoivu

Lumet sulaa silmissä. Ollut pientä kiirusta ja toimintaa, ettei edes postailemaan ole ennättänyt, vaan päivittelen viikonloppuna tapahtumia ja kuvia ihan ajan kanssa.

Ihmetellään tänään vain pikaisesti pimpulapampulakoivua, joka loskasäässä taivaalle kurottelee.

Torttukausi avattu

Eilen illalla jo oikeastaan.
Nopsasti uuniin satsi torttuja, eikä haitannut vaikka vähän "nauroi" laidat, eli liimaukset aukesi ja hillo vähän ulos kurkisteli.

Vaan antaa käden jäljen näkyä, kunhan on suussa sulavaa😋

Talitintin talvipesä

Pönttökamerasta on veikeää seurata talitintin talvieloa. Se menee nukkumaan hyvissä ajoin ennen hämärän laskeutumista. Pöyhistää ja pöyhii höyhenensä sekä alusuntuvansa pehmoiseksi palloksi, ja upottaa sitten päänsä siiven suojiin. Ylhäältä päin näky muistuttaa sen jälkeen karvaista tennispalloa, jolla on pyrstö.

Tänä yönä pitäisi taivaalla pilkistää suuren suuri superkuu, vaan taitaa valitettavasti jäädä pilvien taa, tuo ylpeä ja uljas kuu-ukko.🌝

Kettu juoksi yli järven

Eiliset lumiutuiset maisemat saa vieläkin sisäisesti hymyilemään.
Kettu oli kepsutellut tuoreella hangella, järven ohuella rantajäällä. Aurinko sai huurteiset puut kimaltamaan ja kaikki oli utuista ja upeaa.
Harmittaa oikein, kun sää nyt lämpenee ja mitä luultavammin kauniit pakkaslumipeitteet ja kuurat sulavat pois.

Toipilaana edelleen, sitkee tauti, vaan onneksi ei tainnut pahemmin tykätä kyttyrää olotilani pakkashiippailuista. Olen mutustellut verigreippejä, nyt on sattunut kyllä niin maan makoisa erä, että joka kerta kun hedelmää suuhuni pistän, jaksan sen makeutta ja mehukkuutta ihastella. Joskus on sattunut kuivia ja kitkeriä, toden teolla happamia verigreippejäkin kohdalle, vaan nyt on makoisia. Ai että.

Tänä aamuna tuli televisiosta ensimmäinen jouluruokaohjelmakin, katselin sitä teetä hörppien ja fiilistellen. Ensi viikolla monessa kaupungissa vietellään jo joulukauden avajaisia. Nyt pitää hoitaa itsensä kuntoon, että jaksaa kiertää kaikissa avajaiskinkereissä :D...no, ainakin suunnitelmissaan.

Aura-autoja ja auringonsäteitä

Heräsin aamulla aura-autojen kolinaan ja troktoreiden peruutusääni piippauksiin.

Yön aikana oli satanut paljon lunta ja aamu valkeni auringonloisteeseen. Itsellänikin oli pitkästä aikaa vähän parempi olo. Niin hyvä jopa, että pyysin ylkää käyttämään minua nopeasti pienellä kuvausretkellä. Toivottavasti ei tullut mitään takapakkia, vaan maisemat oli kyllä niin mahtavat, että sääli ne olisi ollut jäädä näkemättä.

Järvi oli täysin usvan peittämä, lumikuorrutus kuin satukirjojen jäämaailmoista.
Maanantaina, eli viimeksi kun olen kuvannut, ennen päivystysreissua, oli maisema aivan toisennäköinen.

Nyt pitää ruveta taas lepoasentoon ja juoda jotain kuumaa. Vaikka olo on vieläkin heikkopeikkomainen, on mieli pirteämpi, ihan vain jo ulkoilmassa piipahtamisesta ja kauniista maisemista.

Kuva "pöllistä" maanantailta...

Sama "pölli" tänään perjantaina.

Ii´s beginning to look like winter...

Toipilaana

Tulin kipeäksi, piti ihan lääkärissä piipahtaa illalla, kun vointi meni niin heikoksi.
Päivällä vielä kävin valokuvaamassa talven etenemistä. Enkä olisi uskonut silloin, että illalla istun kuumeessa päivystyksessä.

Mutta, nyt tässä toipuillaan, tänne postailen vain sitä mukaa kuin jaksan.

Teetä ja sympatiaa, aurinkoisessa pakkaspäivässä.

Pyhäinpäivän jälkitunnelmissa

Eilinen lauantai eli pyhäinpäivän aamu valkeni aurinkoisena ja pakkasta oli viitisen astetta.

Pikkujoulukausi oli selvästi monella käynnistynyt, vaan itse vietin pyhän rauhallisesti, hyvän ruuan ja seuran merkeissä. Aloitinpa loput joululahjapaketoinnitkin. Samalla sytyttelin kynttilöitä kotosalla, edesmenneitä läheisiä muistellen, sillä nykyisellä asuinpaikkakunnalla ei ole hautumaata, jonne voisin kynttilöitä viedä, kuten tapana pyhäinpäivänä on ollut tehdä. Kuivuri puhisi hiljaisella hurinalla, oli aronioita pullollaan.

Herkuteltiin hyvällä ruualla. Valkosipulikermaperunoilla ja pippuripihvillä, joiden kylkeen kasattiin vielä erilaisia uunikasviksia: lantusta minitomaattiin. Alkupalana nautittiin yksinkertaista ja kevyttä herkkua: Eedenpuun hedelmiä, eli persimon hedelmää, jonka päälle ripotimme hipsauksen sormisuolaa ja chilihiutaleita.

Jälkiruuaksi oli kuutamokiisseliä, josta jo eilen postailinkin. Ja tietenkin pyhänpäiväkahvilla oli tuoreita kanelipullia sekä tryffelipalleroita.

Laittelin jo kotiin lisää jouluistakin.. tai oikeastaan enemmänkin talvista sisustustunnelmaa. Jäänhohtoista hopeaa kaitaliinaa ja paksumpaa verhoa ikkunaan. Täytyykin mainita hankkimastani kaitaliinasta, että kassalla myyjä kertoi menevänsä illalla pikkujouluihin ja aikoi uusiokäyttää ko. kaitaliinaa hartioillaan. Ja miksipäs ei. Se on läpikuultavaa ohutta kangasta, johon on ommeltu hopeisia baljettikirjailuja, ei siitä hartioille kiepsautettuna arvaisi, ellei tietäisi, että alkuperäistarkoitus kankaalle onkin kaitaliina.

Lauantaisaunassa tein rentouttavat kasvohoidot ja hengittelin lämmintä ilmaa keuhkoihin. Pakkasulkoilun jälkeen se tuntui ihanalta. Ollut vähän tukkoisuutta ja yskää, vaan onneksi ei ole oikeaksi lenssuksi asti vielä äitynyt, ja toivottavasti ei äidykkään. Olotilassa huomaa kuitenkin, että jotain helkutin romuskaa on kehossa, kun ei ole virtaa lähellekkään niin paljon kuin normaalisti.

On tehnyt rauhoittuminen ja itsensä hemmottelu, tuosta edellä mainitustakin syystä, hyvää ihmisen sielulle ja ruumiille.On taas vaan tullut suhattua ja touhotettua niin, että sykekin on ollut jatkuvasti ihan liian tapissa.

Tänään ovat pyhäinpäivän jälkimainingit menneet eilisen tavoin. Eli on  leppäiltynnä, syöty hyvvvvvää ruokaa, on pakkasessa tallusteltu, juotu kanelikahveita ja töllistelty  televisiosta (mm. Nigellan helppoja herkkuja heti aamulla ja parasta aikaa tässä lisää :D, on niin hyvä fiilis ja tunnelma ko. ohjelmassa) ja joitakin tubettajiakin huvikseen seurailtu.

Ylkä tuossa tuumasi, että itsenäisyyspäiväänkin on enää tasan kuukausi aikaa. Näin ne viikot vain vierii.

Mutta nyt katson mitä Nigella loihtii....tsaauuuuu♥.

Kuutamokiisseli

Pyhäinpäivä-viikonloppuna, kun syödään hyvin ja hartaasti, niin jälkiruokakin sopii asiaan.
Itse tein, vanhanaikaista, mutta niin helppoa ja hyvää jälkiruokaa: kuutamokiisseliä. Tätä tuli lapsena syötyä kesäiltojen herkkuna, mansikoiden kanssa.

Tummaan pyhäinpäivän tunnelmaan sopivana, tein vaniliaisen vanukkaan päälle aronioista mehukeiton. Makupari, joka täydentää toisiaan kieltä ja masua kutkuttelevasti. Viettelevä valkoinen vanilia kohtaa salaperäisen, kirpakan ja tumman sopan. Suussa on suorastaan ilotulitus!
Pahoittelen annoskuvia, kun nuo maljani olivat jo jääkaapissa yön yli odetellen syöjiään, niin kondensiovettä näkyy reunoilla ja päällä, vaan se ei makua haitannut :) en niitä enää viitsinyt käydä sipistelemään.

Kuutamokiisseli

• 8 dl kevyt- tai täysmaitoa

• 1 dl maissijauhoa (Maizena)

• 5 rkl sokeria

• 1 tl aitoa vaniljasokeria

Vispaa maissijauho ja sokeri maitoon, ja kuumenna sekoittaen, kunnes kiisseli alkaa paksuuntua. Kiehauta vielä noin pari minuuttia. Anna jäähtyä hetkinen ja lisää vaniliasokeri.
Nosta kylmään vetäytymään esim. valmiiksi annoskulhoihin laitettuna ja tarjoa marjojen, hillojen tai mehukeittojen kanssa. Maistuu ihan makeana vaniliaherkkuna siltäänkin.

Minä tarjosin nämä yönmustan aroniamehukeiton kera; Eli yksinkertaisuudessaaan:
 -kiehautin vähän vedellä laimennettua , makeaa aroniamehua, jonka suurustin  maissijauholla koostumukseltaan sopivaksi.

Hyvää pyhäinpäivää kaikille ♥

Kanelin ja lakun tuoksuiset pyhän aattokahvit

Tänään käytiin taas pikaisesti marjassa, eli talvisemmissa aroniapuskissa, jotta saadaan viikonlopuksi tehtyä niistä herkkujälkkäriä, vaan siitä makupalasta sitten lisää huomenna, oikein reseptin kera. Kuivurikin laitetaan tänä viikonloppuna "laulamaan" : aroniamarjoja pullollaan.

Pyrytti lunta ihan kunnolla parhaan poimintahetken, vaan nyt on jo lumisade lakannut, kun tätä kirjoitan.

Kylläpä olikin somaa äsken kotiin tultua sytyellä lakritsintuoksuisia kynttilöitä (minun lemppareita♥) palamaan ja juoda kuumat "ahkeruuskahvit" oikein pasteijoiden sekä tryffelipalleroiden kera. Käytiin tänään ostoksillakin, tuli kierreltyä, ihasteltua ja vähän ostettuakin jotain pientä joulukrumeluuria.

Sisällä on lämmin ja rauhaisa olla, hämärä hiljalleen hiipii esiin, päästäen kynttilän pehmeän valon oikeuksiinsa. Uunissa on vielä pasteija poikineen paistumassa, tupasessa tuoksuu kodikkaalta..Sieltä saa pyhäpäivä tulla jollotella.

Pakkas-tiaisia

Kirkas pakkaspäivä ja tiaiset ovat olleet villinä. Ihan kuin olisivat miettineet, että miten saisivat sähkösavustimen johdon seinään ja lämmöt tulille :D
Seurasin sitä touhua verhon välistä kameran kanssa.

Itselläni on ollut tänään äärettömän vetämätön olo. On tullut todella huonosti nukuttua kellon siirtelyiden jälkeen, täytyy toivoa, ettei vaan ole jotain lenssua tai mitään muutakaan terveysmurhetta tulossa. Taidan olla tänään vain hyvin rauhallisesti, juoda teetä ja syödä kanakeittoa. Ei ole oikein muuhun hääräilyyn nyt tällä tiimalla energiaakaan. Järkikään ei juokse, ei. Jospa tänä yönä jo pääsisi normaalit yöunet ottamaan, niin ehkä sitä huomenna olisi taas kuin eri ihminen.

Kiire on välillä korvien välissä

Jännityksellä on tänään odoteltu lumisadetta. Ei ole vielä toistaiseksi näkynyt. Tässä neljän aikaan, kun tätä kirjoitan, paistaa aurinko viime säteitään matalalta taivaanrannalta.

Ostosreissun jälkeen piipahdin samalla happihyppelyllä, kuvia ottamassa, kun oli sopivasti kirkas sääkin. Ananas keikkui kassissa ja oli jotenkin tunne, että on hirveä kiire, että pitää joutua..ja pitää keretä. Sitten vain havahduin: että minne minulla on oikeasti kiire!?
Ei tarkemmin ajateltuna yhtään minnekkään.

Kuinkahan monesti sitä on aiemminkin menettänyt monta hienoa ohikiitävää hetkeä, ihan vaan näennäisen kiireen takia. Ei mitään todellista kiirettä, vaan itse itselleen aiheutettua höpöhöpökiirettä.
Tiskit odottavat taatusti, ruokakin tulee omalla ajallaan, likapyykitkään harvoin alta karkaavat jne. hyvin monet asiat eivät ole oikeasti kiireellisiä, niistä vain tekee itselleen sellaisia.

Täytyy vähän taas skarpata ja paremmin erotella ihan oikeat kiireet "korvien väli" -kiireistä, niin elämäkin on letkeämpää ja sen kauneudesta saa niin paljon enemmän rauhoittuneena irti.

Siellä ulkoillessa sitten kiireettä ihastelin pientä tuohenkäppyrää, joka syksyn ja talven kamppailun keskellä, liehui kuin taistelulippu lehtien ja lumen tantereiden välissä. Ja hämmästelin, miten kesällä kirkkaan keltaisten nahkanappuloiden lailla loistaneet kasvit, olivat muuttuneet mustanpuhuviksi, taustanaan suven lämpöisen vihreän sijasta, marraskuinen ja kylmä sinisävy.

Ja nyt lähden mutustelemaan sitä ostamaani ananasta ihan kaikessa rauhassa.
Onko kiire..? Ei oo kiire:)

Vielä näkyi auringonsäteitä

Marraskuu alkoi.
Eilen vielä aurinko näyttäytyi kuin yllättäen pimeyden keskeltä. Sitä hetkeä piti hyväkseen käyttää ja  kiiruhtaa rantaan kameran kanssa juoksujalkaa; kuvata kuulaita maisemia, ilman lunta ja pimeyttä. Hiekassa lupaus tulevasta keväästä ja kesästä. Kun reilu puolitoista kuukautta jaksetaan tätä pimeintä aikaa läpi kahlata, onkin jo taas talvipäivänseisaus, josta lähtien alkaakin päivät taas hiljalleen pitenemään.

Tällä viikolla sääennusteet kovasti jo lupaavat talven saapumista.
Entinen pieni lumipeite sulikin pois reilussa vuorokaudessa. Uusi kuukausi ja samalla vaihtui taas blogini perusasu, eli banneriin uusi Muumi-mietelause ja ajankohtaan sopiva kuva.
Ilmat viilenevät ja puikot kilkattavat kiihtyvään tahtiin aina iltaisin, sillä lämmintä tossua tarvitaan viluvarpaisiin ♥