Iltapäivän ruokaostosreissulla taivaalta sateli vettä ja märkä asfaltti tuntui imevän itseensä viimeisetkin valonsäteet. Ilman heijastinta kulkevat ihmiset pimeys puolestaan imaisi sisäänsä, eikä heistä nähnyt oikeastaan yhtään mitään, kun märän tienpinnan sekamelskaiset valoheijasteet vain tunkivat ilkeästi silmiin . Kummasti siellä kaupan kasvisosastolla, porkkanoita valikoidessa, kaipailin kotiväen mehulinkoa, jota heillä piipahtaessa taas testailin. Sillä sai surauteltua samettisen pehmeää porkkanamehua. Että osaskin olla hyvänmakuista juomaa.
Tuli siellä kaupassa ohimennen kirkasvalolamppuakin hipelöityä, vaan ajattelin, että eiköhän tästäkin pimeydestä selvitä. Sytytellään iltasella vaan tuikkuja ja tulia palamaan. Ja käperrytään pimeyden pehmeyteen, kuin lämpöiseen peitteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kävit ja tervetuloa toistekin :)