Kettu oli kepsutellut tuoreella hangella, järven ohuella rantajäällä. Aurinko sai huurteiset puut kimaltamaan ja kaikki oli utuista ja upeaa.
Harmittaa oikein, kun sää nyt lämpenee ja mitä luultavammin kauniit pakkaslumipeitteet ja kuurat sulavat pois.
Toipilaana edelleen, sitkee tauti, vaan onneksi ei tainnut pahemmin tykätä kyttyrää olotilani pakkashiippailuista. Olen mutustellut verigreippejä, nyt on sattunut kyllä niin maan makoisa erä, että joka kerta kun hedelmää suuhuni pistän, jaksan sen makeutta ja mehukkuutta ihastella. Joskus on sattunut kuivia ja kitkeriä, toden teolla happamia verigreippejäkin kohdalle, vaan nyt on makoisia. Ai että.
Tänä aamuna tuli televisiosta ensimmäinen jouluruokaohjelmakin, katselin sitä teetä hörppien ja fiilistellen. Ensi viikolla monessa kaupungissa vietellään jo joulukauden avajaisia. Nyt pitää hoitaa itsensä kuntoon, että jaksaa kiertää kaikissa avajaiskinkereissä :D...no, ainakin suunnitelmissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kävit ja tervetuloa toistekin :)