Pitkiä pellavia ♥

Pulkan naru käteen ja menoksi... :D

Virallinen laskiaispäivä on tänään.
Eli on aika pistää lihaisat ja laardiset hernerokat tulille, pannukakut ja pullat uuniin tai paistella blinikasoja runsaan smetanan kera. On viimeinen hetki aikaa herkutella ja mässäillä, sillä huomenna on edessä tuhkakeskiviikko, jolloin alkaa paaston aika ennen pääsiäistä.

Laskiainen nimitys on tullutkin alunperin tuosta paastoon laskeutumisesta: laskeudutaan paastoon. Seitsemän viikkoa, pääsiäiseen asti pidättäydytään mm. lihan ja kananmunien syönnistä, ja pääsiäisenä on sitten taas ilon, juhlan ja yltäkylläisyyden aika. Saa herkutella lammaspaistilla ja keitellä kananmunia vasut täyteen.  Minulla tämä paastoilu toteutunee(!?) sellaisena "semipaastona"; että kasvis- ja kalaruokaa on pöydässä entistä enemmän ja lihan mutustelun vähennän minimiin. Mutta kiva on joka tapauksessa hieman keventää ja niukentaa ennen pääsiäispöydän herkkuja.

Laskiaiseen liittyi paljon kansanuskomuksia ja tapoja, joita piti noudattaa, jotta turvattiin tulevan kesän sato ja vältyttiin hyttysiltä sun muilta riesoilta:

Kotitöiden tekeminen lopetettiin laskiastiistaina varhain iltapäivällä, jotta työt olisivat sujuneet joutuisasti koko vuoden. Sauna lämmitettiin niin, että ehdittiin kylpeä valoisan aikana. Ja saunassa piti olla hiljaa, että välttyi kesällä hyttysten puremilta.

Tulen sytyttämistä hellaan vältettiin mahdollisimman pitkään laskiaisaamuna, sillä tupa jonka piipusta savu ensimmäisenä kohosi, sai kesällä riesakseen kaikki hyttyset ja kärpäset

Ruoka tehtiin niin rasvaiseksi kuin suinkin; oli rasvarieskaa, rasvamakkaroita ja läskistä hernekeittoa, sillä rasvan piti oikein kiiltää sormissa. Mitä enemmän rasva sormissa kiilsi, sitä pulleampia tuli talon sioista ja lehmät lypsivät paremmin. Ja sormia ei saanut missään nimessä mennä nuolemaan, sillä sormennuolija sai haavan sirpistä. Voin syöjä sen sijaan käsitteli viikatetta vaivatta.

Mäessä laskiaistiistaina huudeltiin ja toivoteltiin pitkiä pellavia, ja muutenkin kaikkea hyvää, etenkin itselle, ei niinkään naapureille, joille toivottiin ilkikurisesti vaikka näin:
(Lähteet: Suuri perinnekirja, Karisto 2008 & tunturisusi.com)

"Liu lau laskiaista!
Meille pitkii pellavii ja
naapurille tippuroi, tappuroi!"
- Lyyli Nieminen, Vehkalahti 1968

Tuosta kun pulkalla alas livauttaisi, saattaisi vähän mahan pohjasta kouraista :D ...mutta tulisi ainakin pitkiä pellavia.

Oikein hyvin

Uutta lunta maat ja mannut valkeanaan.

Maanantai on matanut normaalia tahtiaan. Säätila on pakkasta ja aurinkoa. Hyvä sää hiihtolomalaisten ulkoilla.

Mitalikahvejakin päästiin viikonloppuna keittelemään MM-hiihtojen osalta.

Putkipekat tehneet painetestejä tänään.

Ei mitään erityistä mainittavaa, mutta silloin kun on tylsää, niin silloin yleensä asiat ovat: 

oikein hyvin.

Huulet tötteröllä♥

Hyvää laskiaissunnuntaita ♥

Laskiaispullien puutteessa ja siinä mielentilassa, kun " jotain pientä hyvää kuitenin tekisi nyt päiväkahville mieli", rakentelin kaapista löytyvistä aineksista jogurtti-rahkalla täytetyt kauraletut.
Ja voi jehna..miten voi näinkin "terveellinen" maistua niin hyvältä, melkein kuin tuotokselta, jossa olisi kermaa kaadettu kanisterilla ja sulatettu sekaan vielä voita ja sokeria.

Kauralätyt / pannarit 
(tästä määrästä taikinaa tuli n. 6 "blinipannun kokoista", paksuhkoa lättyä, halkaisijaltaan n. 15 cm)

• n. 2-2½ dl kaurahiutaleita
• 1 muna
• 1 dl maustamatonta jogurttia
• n. 1½ dl vettä
• n. 2 tl kookosöljyä
• (kookoshiutaleita)
• suolaa

(Käytin myös tilkan kivennäisvettä viimeisten lettujen ohentamiseen, kun taikina tuntui jo liiankin paksulta paistamisen loppuvaiheilla - kaurahiutaleet turposivat ja imivät nestettä, jolloin taikina luonnollisesti paksuni. Mutta paksukin taikina on ok, silloin ne ovat vain enemmän amerikkalaisten pannukakkujen tyylisiä syötäviä)

Aineksista surautetaan lettutaikina teho- tai sauvasekoittimella. Annetaan turvota hetki. Sillä välin voi kipaista pakastimesta noukkimassa haluamiaan marjoja ja kiehauttaa niistä kompotin vesitilkkasessa.

Marjakompotti: Kattilaan nakataan marjat, hieman sokeria tai muuta makeutusainetta sekaan, vesitilkka, ja nopea kiehautus. Marjat jäävät mahdollisimman ehjiksi, mutta sokeri sulaa vesitilkkaan, muodostaen makean kastikkeen. Kompotin voi korvata tuoreilla-,/pakastemarjoilla ja hedelmillä ilman käsittelyäkin. Kesällä tuoreet marjat eivät vaadi mitään erityistä, ovat maanmakoisia siltään.

Rahkajogurtti: Ennen paistamista kannattaa tehdä myös rahka-jogurttiseos maustumaan jääkaappiin. Rahka notkistetaan maustamattomalla jogurtilla ja maustetaan vaniliasokerilla (ja tomusokerilla, jos tykkää makeammasta). Tämän voi korvata myös jäätelönökäreellä tai kermavaahdolla..tai vaikka vaniliakastikkeella. Ihan oman suun maun mukkaan.

Sittenpä paistellaan vaan letut, keskilämmöllä kauniin värisiksi ja kasataan valmiista lettusista annos. Minä paistoin letut ykköskappaleina, pienellä teflonpannulla, ilman mitään paistorasvaa. Taikinassa oli ilmeisen riittävästi tuota hyvää luomukookosöljyä. Antoi hyvää makua letuille sekin, mutta ihan vapaasti voi tämänkin rasvan korvata muulla öljyllä/rasvalla ja paistaa herkut vaikka voissa.

Minä riehaaannuin koristelemaan vielä lätyt laskiaissunnuntain kunniaksi tummasuklaa-pähkinärouheella ja kookoshiutaleilla. Yksi lettu täytti jo mahan sekä makeanhimon.
Teenpä toistekin😋.

Omenapuiden kukkia odotellessa

Aivan kuin koivu olisi ruvennut kukkimaan.

Pienet lumihatut oksilla ja aurinkoinen sinitaivas sai ajatukset kukkiviin omena- ja kirsikkapuihin.

Kaunis ja kuulas lauantai-aamu ♥.
Suu sinisenä kävelin pirtsakassa säässä ja katselin "kukkivia" puita.
Suu ei ollut suinkaan sininen pakkasesta, vaan aamupuuron kanssa kauhomistani mustikoista ja aronioista.
Puutkaan eivät kukkineet, vaan lumi oli ne koristellut kauniiksi.

Ja kun siristi vähän silmiään, ne näyttivät kukkivilta omena- ja kirsikkapuilta.

Karhu kääntää kylkeään

Kevät-Matin päivä.
Syys-Mattikin on sanonnoissa olemassa, eli syyskuun 21. on Apostoli Matteuksen päivä, Matteus, Mattias, joka kansanpuheissa kääntyi Matiksi. Molempia Matteja on käytetty sanonnoissa ja ennustuksissa, mutta etenkin  kevät-Matin (myös talvi-Mattia käytettään) päivä on ollut tärkeä "etappipäivä", jolloin  tarkkailtiin erityisen tarkkaan säätä, jotta tiedettiin, mitä tuleman piti, kun kuukaudet eteenpäin vieri ja päivä päivältä kevät kurkisteli ovista ja ikkunoista.

"Mattina karhu kääntää kylkensä."

"Mitä Mattina, sitä Marjana."

"Mitä Mattina malolla, sitä Marjana vaolla."

 "Jos Mattina pyryttää, niin sitten on Matin päivän jälkeen 7 isoa pyryä ja jokaisella isolla pyryllä 7 pienempää pyryä" eli puhuttiin seitsemästä ukkopyrystä ja neljästätoista poikapyrystä.”

"Matti avaa lumiportit ja lyö yhdeksän lakkia kannon päähän.” Tarkoitti siis vielä yhdeksää lumisadetta.
 
Ei kuulosta kovin hyvältä, koko aamupäivän pyrytti. Mutta on tuiskusäistä jotain hyvääkin tiedossa, ainakin viherpeukaloille ja viljelijöille, sillä Matin tuisku ennusti hyvää kasvuvuotta kaikille kukkiville viljelyskasveille. 

Pelkkä lumisade Matin päivänä, ilman pyrytystä,  tiesi hyvää marjavuotta, paljon hyttysiä, kärpäsiä ja muita hyönteisiä. Tätä ötökkäriesaa saattoi kuitenkin ennalta ehkäistä näin:

"Matinpäivänä ei saa enää ruveta pitkälleen sen jälkeen kun on noussut ylös, ettei syö kesällä itikat."

Matin päivä aurinko antoi lupauksen poutaisesta kesästä ja lämpimästä heinäkuusta. Ja jos Matin päivänä räystäät tippuivat, niin saattoi luvassa olla pitkä kesä. (voi..ei tipu räystäät täällä...)

Elikkäs elikkä, nuiden oppien mukaan ei kyllä hirveän hyvältä näytä ja tulkinnanvaraa on hurjasti, sillä on niin sekava tuo sää ollut tänään. Alkuun lunta pyrytti koko aamun ja aamupäivän, muuttuen  siitä päivällä puoliauringoksi ja lumisateluksi.  Näin ollen, luvassa pitäisi olla siis vielä hirveästi pyrykelejä, hyvä vuosi itikoille, viljelyskasveille ja marjoille sekä vielä pitkä kesäkin, kun aurinkokin pikkuisen pilkisteli.

Jäädään tarkkailemaan miten käy.

Mutta se ON perjantai..ja en oo radalla taaskaan😆. Vaan viikonloppuna on suunnitelmissa vähän isompi siivouspoperaatio, lisäksi meinasin ideoida parvekkeen uutta kevätilmettä ja tutkia, jos ehdin, uusia silmälasimallistoja, aikomuksissa hankkia uudet kakkulat jossain vaiheessa kevättä. Nämä nykyiset GANT:in pokat on kyllä olleet todella mieluisat, mutta pitäähän sitä ainakin sovitella uusia pokamallistoja, uusi kevät- ja kesäilme, kun tukkakin on erilainen, niin ihan erilaiset tai väriset pokat voisi olla kivat.

Kisahuumaa

Eilen ihan yllätyin, kun illalla avasin television. Siellä oli menossa Lahden MM-kisojen avajaiset.
Nytkös ne jo alkoikin!? Ohoh.
Tietynlainen kevättalven etappi nuokin talvikisat.

Ihastelin viikonloppuna sitä, miten hienot ladut löytyy ihan omiltakin "hoodeilta", kulman takaa. Keskeltä urbaania asutusta, puistosta. Tänään ei muuten ole tuon viikonloppuisen kuvan kaltainen sää laisinkaan...ehei, tuiskuttaa ja tuulee niin maan penteleesti. Sää on suoraan sanottuna ..peestä.  En tykkää yhtään.

Tulee varmaan viikonvaihteessa seurailtua nuita alkaneita talvikisoja telkkarista, ainakin sivusilmällä, sillä en niin hirveän kiinnostunut ja innokas penkkiurheilija ole. Niistä tulee kuitenkin "se" urheilujuhlan fiilis, kisatunnelma kotiinkin. ..ja saas nähdä päästäänkö mitalikahveja keittelemään.

Ihanaa muuten, että pian on viikonloppu edessä. Ollut jotenkin kovin väsyttävä ja stressaava viikko taas; jatkuva ketutus pinnassa milloin mistäkin syystä, joten viikonlopusta ja sen suomasta hengähdystauosta iloitsee nyt tavallistakin enemmän.

Ketuttaa

Pakkanen.
Olin jo tehnyt siitä henkistä eroa ja jalka oli innokkaasti lähtökuopassa kuopimassa kevään lämpöjen puolelle.

Mutta ei.
Pyörä kohmeessa sitä taas nenä jäässä eteenpäin sinkutellaan. Olo oli kuin nuilla tunneliin hienosti jonkun taiteilemilla ninja-turtleilla; hampaat irvessä eteenpäin vain, taisteluasenteella.

Ja vihreästä näkymästä mieleen. Herneen versotuskin meni persiilleen, en tiedä mikä meni vikaan, vaikka se on maailman helpoin homma. Noh. Vähän ketuttaa tänään kaikki, mutta tekevälle sattuu ja uutta matoa koukkuun eli hernettä itämään, ja kyllä se kevätkin tulee vielä ..juuuh.

Joki ei jäädy koskaan

Alkuviikko. Pakkanen taas kiri ja luntakin sateli.

Mutta pieni joki, se vaan sitkeästi virtaa ja antaa uskoa kevääseen. Päivä päivältä se virtaa vuolaampana, eikä aikaakaan, kun ensimmäiset vesilinnut jo pulahtelevat sen viileissä vesissä.

Sitä odotellessa.

Tänään on yleisolotila ollut: "hermo hieman pinnassa". Siihen riittää pelkästään jo kaksi tuttua sanaa eli putki sekä remontti ja sen tulevat vaiheet.

Vihdoin! Ohi on.

Nimittäin hiusprojektini.
Halusin viime vuoden puolella lopettaa hiusteni värjäämisen. Olin niin kyllästynyt jatkuvaan tyvikasvun värjäykseen: kontrasti oli oman ja platinan valkoiseksi värjätyn hiuksen kanssa tyvärinä niin kova, että se oli aina peitettävä ja joutuin. Lisäksi, minua oli jo pidempään mietityttänyt ylimääräisten kemikaalien kehoon pukkaaminen tuon hiusten värjäämisen kautta. Ja olihan ne valkoiset hiukset melkoisen haperotkin, kun muutenkin on ohut ja luonnostaan kihartuva hiuslaatu.
Pidin kyllä vaaleasta tukasta, se sopi jotenkin luonteeseeni. Tai niin minä ainakin kuvittelen.

Värjäämisen lopetin siis viime vapun jälkeen. Juhannuksen tienoilla leikkautin valkohaperoa pois niin paljon kuin sitä suinkin sieti leikata ja rupesin käyttämään latvoihin sävyttää hoitoainetta. Sen avulla jaksoin siettää hitaasti kasvavaa uutta tyveä.

Mutta tänään! Tänään viimein nipsaistiin viimeisetkin värihaperomuistot tukastani pois (ihan hitusen on tuossa etuosan hiusten latvuksissa vaaleampaa sävyä, sillä en halua ihan lyhyen lyhyttä tukkaa, vaan jotain naisellista pehmeyttä pitää olla minun pallopäähäni, mutta muutoin väri on nyt oma). Eli noin reilu 9 kuukautta siihen meni. Nyt päässäni on luonnollisen väriset hiukset. Olen vain hämmentynyt niiden väristä. Kuvittelin olevani harmaa villasukka, mutta väri onkin melkoisen ruskea.

Joka tapauksessa, olen niin iloinen ja huojentunut, että jaksoin tämän kasvatusvaiheen läpi käydä, sortumatta heikkona hetkenä takaisin värjäämisen polulle. Silloin, kun peilistä katsoi haperolatvainen, kapisen pesukarhun näköinen kuontaloilmestys, oli kiusaus varata värjäysaika suuri. Mutta minä kestin ja selvisin. Aiemmin on nimittäin käynyt niin, että urakka on loppunut siinä 3 sentin kohdalla, kun ei vaan ole pystynyt katsomaan päätään enää sekunttiakaan.

Nyt voin keskittyä sitten värituskailun sijasta vaikka kasvattamaan pidempää tukkaa. Sen väristä, mitä tuolta päästä nyt kasvaa.

Olihan urakka, mutta onnellinen että sen tein.💇😊

Tänään, on viimein se päivä, että värjätyt hiukset ovat lähestulkoon kokonaan tiessään. Vajaa vuosi tässä meni. Pitkä prosessi.

Kurkuman keltainen kalakeitto

Eilisen aurinkoisen ja energisen ulkoilupäivän päätteeksi väsäsin kalakeiton. Valitettavasti tänä talvena omat kalansaaliit ovat jääneet vähänlaiseksi, kun eräjormakaan ei työkiireiltään ehtinyt verkkoja virittelemään ja ylläpitämään, niin siitäpä syystä, kesää ja sen kalansaaliita odotellessa, kipaisin kaupan tätien apajilta keittokalat hakemassa.

Tästä sopasta ei tullut ihan se perinteinen kalakeitto, vaikka siitäkin pidän kovasti. Halusin kokeilla kalasoppaan tuoretta luomukurkumaa, ja hyvinhän se fisusoppaankin istui. Soppani on, taas kerran, tehty näppituntumalla, eli listaan siksi vain käyttämäni aineksekset ylös.

Aurinkoinen kalasoppa

• Vaalealihaista kalaa
• Perunoita
• Keittojuureksia (porkkanaa, purjoa tms.)
• Pala parsaa
• Pala kukkakaalia
• Sipulia
• Palanen raastettua kurkumaa
• Vettä tai kalalientä
• Suolaa ja maustepippureita
• (halutessaan liemeen voi lirauttaa maitoa, kermaa tai kookosmaitoa)

Keitellään ensin kasviksia pehmeämmäksi, ja loppuvaiheessa lisätään kalapalat, etteivät muhjuunnu. Tätä keittoa voi varioida, esim. laittamalla maitoa tai kermaa sekaan. Myös kookosmaito toimii kurkumalla maustetussa kalakeitossa maan mainiosti. Silloin tähän soppaan voisi lisätä myös hieman chiliä ja sitruunaruohoa.

 ♥♥♥

Tuota eilistä fisusopppaa lämmitellään tässä taloudessa tänäänkin, eli aikaa jää kaikenlaiseen muuhun kivaan sunnuntaipuuhailuun. Ulkona on vähän nuhju keli; sataa lumentuhnua ja on taas ankean hämärää. Mutta eipä tuo oikeastaan haittaa. Voipahan hyvällä syyllä vetää iltapäivällä torkkupeittoa korville ja hautautua katsomaan Poirottia ja Strömsöötä...keittää oikein hyvät ja virkistävät iltapäiväkahvit siihen kylkeen. Aijai... Kyllä kiireettömässä sunnuntaissakin on oma hohtonsa ♥.

Saukon polkuja ja sulavesiä

Tänään käytin (varislintujen tiirailun ohessa) osan päivästäni myös saukkojen ja piisamien bongailuun.
Tai tarkemmin sanottuna: Yritykseen nähdä ja ikuistaa nuita vesiotuksia.
No. Yritykseksi jäi.
Eipä näkynyt.
Sulavesien tarkkailuksi se aikomus typistyi.

Kevätauringossa sekin oli oikeastaan varsin mukavaa, sulavesien tarkkailu siis😏.

Kuin lehtiä tuulessa

♥ L-A-U-A-N-T-A-I ♥
Tuo viikonpäivistä hurmaavin, alkoi valoisalla herätyksellä.
Aurinko porasi lasersäteen lailla silmäluomeeni sälekaihtimen pienestä rakosesta, ja kiljui että: " Herää jo!".

Ja minähän pomppasin samantien punkasta kuin vieteriakka.
Pistin kahvit tippumaan, kiskaisin sukkahousua jalkaan, tökkäsin muistaessani kameran akun lataukseen ja rupesin lähtötouhotusta tekemään. Tämmöistä hykerryttävän hienoa päivää ei voi sisällä kökkimiseen käyttää, kun aurinko mollottaa ja lämpötilakin on plussan puolella!

♥♥♥

Ilmahan oli muuten kuin morsian, vaan tuuli oli aukeilla paikoilla niin voimakas, että meinasi kertakaikkiaan puuskissa piä ihan irrota! Variksia oli kevätkosiotouhuissaan valtavat määrät liikkeellä. Nekin näyttivät melkeinpä kuin syksyn lehdiltä tai karanneilta roskilta, kun korkeuksissa tuuli niitä tempoi välillä vaikka minkämoisiin syöksyihin ja suuntaan jos toiseen.

Hieno ulkoilupäivä. Raikasta ilmaa ja askellusta monen tunnin edestä. Nyt on hyvä ruveta kalasopan keittoon..johan tuo nälkäsuonta pakottaakin. Illalla taas Avarata luontoa ja Putousta sohvaperunana katsellaan. Voi pojat, onpas raisu lauantai-ilta luvassa😆

Tuuli riepotti varisparvea kuin lehtiä ilmassa...

...Vaan se ei estänyt näitä harmaanuttuisia lintuja kohoamasta korkeuksiin kisailemaan ja pesänrakennusparia etsimään.

Aikaan avokaadojen

Avokaadot ovat nyt niin edullisia ja hyviä, että olen niitä kaupasta suorastaan kassitolkulla kotiin kantanut.

Tulee syötyä siis "kaadoa" joka päivä jossain muodossa. Avokaadon puolikas, johon ripottelen vähän fetamurusia, on suosikki-iltapalaseni.

Laitoinpa tässä männä päivänä yhden avokaadon sosekeittoonkin ja siitähän muotoituikin oiva ja lämmin smoothie. Piti ihan se tähän muistaessani nyt ylöskirjata, sillä haluan tehdä sitä pikaista sosesopppaa kyllä toistekin. Ihastuttavan lempeää, pehmeän samettista, täyttävää ja masua hivelevää oli.

Yksinkertaisuudessaan homma meni näin, että suolalla ja kurkumalla maustetussa vesitilkkasessa kiehautin/ höyrystin reilun palasen kukkakaalia pienittynä ja porkkanan raastettuna (nopeuttaa valmistumista). Iskin pehmenneet kasvikset liemineen blenderiin ja perään avokaadon sekä lirauksen maitoa. Lämmin soppasmoothie oli valmis. Päälle ripostelin vähän fetamurusia.

♥ ♥ ♥

 

Vaan nyt on aika viskata korkkarit koivista ja virittäytyä viikonlopun taajuudelle. Suunnitelmissa ainakin kalasopan keittoa ja ulkoilua, mutta tänään tunnen vain kutsumusta vaakatasoon...(taisi olla muumipapan suusta tuokin lause...)

Painajaisia pehkuissa ja penkissä

Penkkarit, eli penkinpainajaiset.  Ne oli tänään.
Abien on aika painaa peffat tämän riehakkaan päivän jälkeen penkkiin ja alkaa päntätä lukulomalla ylioppilaskokeisiin.

Tuli nostalginen olo, kun riehakkaat rekkalastit lipuivat ohi. Muistin kristallin kirkkaasti, miten suloisen ihana ja haikea tuo hetki oli. Auton lavalla paleltiin, kiljuttiin äänet käheiksi ja illalla oli luvassa pirskettä isolla porukalla, koko rahan edestä. Hauskaa ja haikeaa, kun tiesi, että tämä on yhden kivan aikakauden loppu ja samalla ovet oli avautumassa kohti uutta ja jännittävää. 

Painajaisia oli minullakin viime yönä unissa, en muista mitä, mutta muistan, että heräsin sydän villisti läpättäen ja taisi olla rintavakokin hiestä märkä, enkä sen säpsäyksen jälkeen oikein unta kunnolla enää loppuyönä saanutkaan. Vähäisistä unista ja sysimustista pandan silmänalusista huolimatta, tämä päivä on kuitenkin ollut hyvä: se on soljunut. On ollut paljon tekemistä ja pitänyt kiitää paikasta toiseen, mutta kerrankin kaikki on mennyt sujuvasti, ilman että on tullut niitä vastoinkäymisiä, jotka jarruttavat toimintoja ja saavat hermon pintaan.

Lounasaikaankin kerkesin hyvin napata kameran mukaan, ja vaikka akku oli lataamatta ja virrat vähissä, niin penkkaritunnelmat sain ikuistettua. Samalla keissillä hoidin kauppa-asiat, hyötyliikuin fillarilla ja olin hyvin tyytyväinen. Kunpa päivät useimminkin sujuisivat näin kitkatta.

Olisin toivonut iloisille "nuorisolaisille" eilisen kaltaista aurinkoista päivää ajeluita siivittämään. Olisi kuvistakin tullut  vähän keväisemmän kauniita. Noh, onneksi ei ollut sentään paukkupakkasta.

Jk. Tein huomion: vaikka vuodet tai JOPA vuosikymmenet vierivät, niin penkkariKARKIT: ne on ja pysyy - aina samanlaisina. Ei pääse  Aina Inkeri Ankeinenkaan sanomaan: "Miksi kaiken pitää aina muuttuaaaaagggrrr..?!..". Nämä namut eivät muutu😄 Ja hyvä niin, nostalgia voi nostella rauhassa päätään.

Pieni lauantai

Aamulla on jo  selvästi helpompi herätä, kun valon määrä on lisääntynyt.
Ehkä tässä alkaa ihminen oikeasti herätä jo hiljalleen talven jatkuneesta horroksestaan.

Pakkanen oli tosin kirinyt eilisistä suojalukemista.
Silti tuntui keväiseltä, kun katselin aamutuimaan oravien leikkiä männyn rungolla.
Eilen oli kyllä kiva päivä. Aurinko-Energinen. Pumppasin pyörärenkaisiinkin ilmaa sellaisella vauhdilla, että meinasi pipo tipahtaa päästä. Oli hyvä pinkeän täysillä renkailla viilettää, parkatakin helmat lepattaen.

Yritin etsiä tähän blogiin käsinkirjoitetun näköistä tekstiä, joka toisi enemmän päiväkirjamaista tunnelmaa ulkoasuun, mutta tyydyin sitten tähän, vanhaan kunnon "kirjoituskone-kirjaisimeen". Käsinkirjoitetun näköiset vaikeuttavat ehkä turhankin paljon lukemista, vaikka ne silmääni kovasti miellyttäisivätkin.

♥ ♥ ♥

Sitten vielä eilisen suklaamakkaran kuvat. Eihän siitä silmänilo suoranaisesti tullut, mutta hyvää on. Kannattaa säilyttää jääkaapissa, huoneenlämmössä tulee rakenteesta vähän turhankin notkeaa.

Hyvää Ystävänpäivää, jokaiselle♥

Tähän päivään sopii esittää
Lämpöinen Kiitos kaikille Ystäville ja Rakkaille ,
että ovat ystäviäni siitäkin huolimatta, että olen tälläinen kuin olen.

Eli...
Välillä hieman erakkomainen ja omissa maailmoissani viihtyvä, kuin Muumilaakson Nuuskamuikkunen, jonka lauseisiin mm. kuuluu:
"Nojaa, eihän sitä aina voi olla ystävällinen ja seurallinen, ei yksinkertaisesti ehdi."

Ja välillä taas pomppaan porukan keskelle naurattamaan väkeä, kun ei erakkoa olisi nähnytkään. Pidänhän minä ihmisistä ja iloisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä, mutta sopivissa erissä, sillä viihdyn mainiosti ihan omissa oloissani ja hiljaisuudessa, tai oikeastaan; minä tarvitsen sitä, ettei siihen yhtälöön oikein jatkuvat, valtavat ja hallitsemattomat seuramassat sovi. 

Hyvää Ystävänpäivää myös blogini lukijoille;  heille kaikille ihanille ja mielenkiintoisille ihmisille, joita tämmöisen wannabe-Nuuskamuikkusen😆 (lähes) päivittäiset horinat jaksaa kiinnostaa.

Ja spessu-kiitos Rakkaalle ja kärsivälliselle eräjormalle, joka jaksaa viihtyä tämmöisen omalaatuisen höpöttäjän kanssa.

Syötiin tänään yhteinen lounas, vuohenjuusto-broileria. On ihan lempiruokiani, nam, nam! Ja illaksi olen väsännyt suklaasalamin, että  saadaan suut makiaksi, näin vaaleanpunaisella siirapilla ja sokerilla kuorrutettuna, imelänä juhlapäivänä😏..kaikenlaista hapatusta, sanoisi varmaan Kari Hotakainen tähän.

Rakkaus-Suklaa-Salami 

(Tämän suklaaherkun salaiset lemmen ainesosaset ovat: kuivattu puna-apila, jonka on uskottu jo aikojen alussa vahvistavan kiintymystä sekä pieni kuivattu chili, joka pistää veren kiertämään ja posket suloisesti rusottamaan. Tumma suklaahan on jo itsessään ns. afrodisiakki, eli rakkauden herättäjäksi mielletty ruoka-aine)

• 200g tummaa suklaata
• kookosöljyä tai voita

• suolapähkinöitä

• kuivattuja hedelmiä (tässä pötkössä oli ananasta, papaijaa ja melonia)

• kuivattuja marjoja (käytin karpaloita)

• kuivattuja apilan kukintoja

• 1 kuivattu pieni chili

Suklaati sulatetaan vesihauteessa, lisätään voita tai kookosrasvaa, että lopullisesta massasta tulee leikattavan pehmeää. (itse laitoin kookosrasvaa noin ruokalusikallisen, en tiedä onko riittävästi vai tuleeko niin kova pötkylä, ettei leikatuksi saa. Kuvamateriaalia ei ole vielä antaa, kun pötikkä on jähmettymässä.)

Sulaneen suklaan sekaan sekoitellaan esim. edellä mainittuja höysteitä, mutta tässä on taas mielikuvitus rajana, voi laittaa vaikka pelkiä manteleita jos haluaa tms. Määrätkin ovat vähän jokaisen mieltymysten mukaan, eli kuinka paljon haluaa suklaaseensa ns. sattumia. (...taisin taas laittaa ihan liikaa kaikkia.)

Massan kannattaa antaa ensin vähän aikaa jäähtyä, ennen kuin sen asettelee voi- tai leivinpaperille pötkyläksi. Minä olin liian hätäinen, ja kuuman sulaa massaa oli vaikea muotoilla. (Pelkään, että tämän makkarani lopputulos muistuttaa enempi koirankagia, kuin salamia...)

Annetaan jähmiä kylmässä. Valmis suklaapötkö pyöritellään halutessa tomusokerissa, jolloin pinta muistuttaa tankosalamin valkohärmäistä pintaa. Leikellään siivu itselle, ystävälle tai/  ja armaalle ja herkutellaan hyvän kahvin kanssa. (Sillä lopulta maku ratkaisee, ja se on ainakin hyvä, jos muut vaiheet menikin vähän niin ja näin.... sen tiedän jo kuormasta maistaneena...😋)

Shortsikeli :D

No, ei nyt ehkä ihan vielä sentään.
Mutta tämä kaivattu valo, lämpö ja fööntuuli saa ilmaantuessaan vähän ihmislapsen pään sekaisin.
Ei tunnu edes "maanantai ja kolmastoistapäiväkään" ihan niin kurjalta, masentavalta ja epäonniselta, mitä se normaalisti minulle on.

Tälläiset leppeän lämpöiset kevättalven päivät saavat toivomaan, että tulisi kevät jo pysyvästi.
Sulattaisi jäät sekä lumet kaduilta ja saisin taas pitkästä aikaa tuntea asfaltin pyörän renkaiden alla.
Viilettäisin vauhdikkaasti, vapauden tunne tuulipusakassa, kuin villivarsa, fillarilla pitkin maita ja mantuja.

Pakahdun.
Vielä pitää polkea hitaasti, raskaat nuoskalumet renkaissa, mutta auringon maalama hymy naamalla kuitenkin.

Piraattiriisi: positiivinen yllätys!

Tarjouksessa oli kukkakaalia, ja viikonloppuna oli aikaa kokeilla jotain uutta.

Ajattelin testata kukkakaalista tehdyn riisin. Ei mikään uusi juttu enää, mutta on vain  jäänyt aiemmin testaamatta, sillä olen ollut vähän skeptinen moisen "korvikkeen" maun suhteen. Keitetty tai höyrystetty kukkakaali kun ei oikein makumaailmaani ole koskaan suuremmin ihastukseen asti iskenyt, mutta tämä röpellyspä ei samalta maistunutkaan.. Olin peffallein lentää: kuinka olikin hyvää! Kuka tässä enää mitään riisejä kaipaa - ajattelin.

Oman "riisini" tein ihan kokonaisesta kukkakaalista, raastinraudalla raastamalla, vaikka näitä valmiinakin tuotteena kaupasta saa, ja koneella saisi tietysti nopeasti ja paljon valmiiksi. Ei käsipelilläkään kauaa hommassa nokka tuhissut ja tuli allijumppaa samalla. Aion tämän kokeilun inspiroimana tehdä ensi syksynä sadonkorjuuaikaan, kotimaisista kukkakaaleista, reippaasti pakastimeen tätä piraattiriisiä varastoon, ns. ottivalmiiksi.

Kukkakaalisipellyksen kypsennyskään ei aikaa paljon vaatinut; laakealle pannulle vaan, suolalla maustettuun vesitilkkaseen, höyrystymään muutamaksi minuutiksi ja pois. Pitää ehdottomasti jättää pientä purutuntumaa.

Lisukkeeksi väsäsin jauhelihacurryn. Eli suomeksi, hyvin runsaasti kasviksia ja mausteita sisältävän jauhelihaseossoossin. Yhdistelmä toimi. Tuli hyvä mieli ja lämmin olo tätä ruokaa syödessä.

Ihan harmittaa, miten olenkaan aliarvostanut tätä mainiota kasvista, jolla on, vaatimattomasta ulkonäöstään huolimatta, niin paljon hyviä ominaisuuksia. Hyvin monessa vilkaisemassani tutkimuksessa, artikkelissa tai julkaisussa kukkakaalin terveyseduista on mainittu, kuinka sen sisältämät antioksidantit auttavat pienentämään riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin sekä vähentämään syöpäriskiä. Yllättävä tieto oli myös se, että kukkakaali sisältää samaa allisiinia, kuin valkosipuli: tämä aine jarruttelee mm. kehon ikääntymistä ja hillitsee tulehduksia.
Hieno kasvi siis. Minun lautaselle eksyy kaalikaunokainen tämän jälkeen paljon useammin. Ja elokuvailtojen kasvisdippivadille ehdoton lisuke, etenkin kotimaisen satokauden aikaan.

Helmikuun valo

Ajatella,
helmikuussa joka viikko valon määrä kasvaa tunnilla.
Alkaa sen jo näin iltapäivisin huomatakin.
Ihanaa.

Olen tänään mm. pessyt kevätverhoja sekä pistänyt herneet likoamaan, että saa versoja ikkunalaudalle kasvamaan. (Viime kevään herneversoilujorinat löytyvät täältä rokkailupostauksesta 😊)

Nyt minä keitän lauantai-kahvit ja nautin keväisestä iltapäivän valoisuudesta.

Puikkoperjantai

Iski kalapuikkohimo kertakaikkiaan!
Mitäs niiden kylkeen, mietin kaupassa, nooh.. jos kokeilisin tehdä jonkun remoulade tyyppisen soossin. Ja kyllä kannatti. Tätä herkkusoossia teki mieli lusikoida suuhun ihan siltään. Oli raikasta ja rapsakkaa. Taittoi paneroitua ja rasvaista puikkoa niin mutjakasti suussa, että. Toimii varmasti muidenkin paistettujen kala- tai kanaruokien kanssa.

Ja naurattaapa täällä nyt (täydellä masulla) ääneen, nimittäin oli niin nälkä puikkojen valmistuttua, että annoskuvastahan tuli ihan p---ska😆 Soossi oli tarkoitus olla esillä ja komeasti etualalla, vaan nälkähuuruissani otinkin surkeimman kalapuikkosoossikuvan mitä maa päällään kantaa!

Mutta..näiden kuvakulmien ei nyt anneta häiritä tätä hienoa soossikokemusta eli;

Kirjataanpas kastike ylös jo nopeaan, että osaa tehdä toisellakin kertaa tätä lisuketta, kun puikkohimo iskee.

Remouladetyyppinen kermaviilikastike kalapuikoille

• 1 prk kermaviiliä

• ½-1  punainen paprika

• pieni porkkana

• 1-1½ suola-tai maustekurkkua

• sitruunamehua

• kuivattua tilliä (tuore olisi vielä parempi, mutta sitä ei nyt tähän hätään ollut, joten kuivatulla mentiin, toimi silti)

Kasvikset pilkotaan oikein hienoiksi pikku kuutioiksi. Sekoitetaan ne kermaviilin sekaan ja koko soossi maustetaan tillillä ja sitruunamehulla. Annetaan tekeytyä jääkaapissa ainakin kalapuikkojen paistumisen ajan, mielummin vähän pidempäänkin, jos nälkä ja maltti antavat myöten😉😋.

Paluu pakkaseen ja paisteeseen

Eilen pakkanen paukahteli sen verran kipakoissa lukemissa, eli toivomiani kevään merkkejä, auringon lämmittävää vaikutusta lukuunottamatta, ei oikein vielä näkynyt. Linnut pysyttelivät piiloissaan, metsäpoluillakaan ei näkynyt muuta kuin satunnainen tikka ylilennolla ja parit varislinnut. Kettujen ja jänisten jälkiä risteili kyllä pelloilla ja metsäreiteillä runsain mitoin.

Kepsuttelimme menemään erilaisissa maisemissa, niin metsissä, pelloilla, järvien jäillä ja jokien varsilla. Tähän tuli tehtyä kuvakooste järvenjäältä, muista maisemista tulee varmaan laiteltua kuvaa sitten sitä mukaa, kun päivän tarina antaa aihetta.

Ps. Jalkapatikalla liikuimme, emme siis kelkoilla, vaan niiden jälkiä pitkin oli hyvä hankiaisella tallata.

Mutta, ettei mene ihan eilisessä elämiseen. Torstaissa mennään, eikä päivässä oikeastaan ole erikoisempaa mainittavaa. Paitsi, että! Luin otsikon, jotta alkuviikolle povaavat jopa parikymmentä astetta lauhempaa säätä. Tarkenee niissä lämpötiloissa vaikka ystävänpäivänä rusettiluistella. Viikonloppuna voisi laittaa herneitä versoamaan. Tulee kotiin nopeasti keväistä fiilistä ja hyvää syötävääkin ovat.