Painajaisia pehkuissa ja penkissä

Penkkarit, eli penkinpainajaiset.  Ne oli tänään.
Abien on aika painaa peffat tämän riehakkaan päivän jälkeen penkkiin ja alkaa päntätä lukulomalla ylioppilaskokeisiin.

Tuli nostalginen olo, kun riehakkaat rekkalastit lipuivat ohi. Muistin kristallin kirkkaasti, miten suloisen ihana ja haikea tuo hetki oli. Auton lavalla paleltiin, kiljuttiin äänet käheiksi ja illalla oli luvassa pirskettä isolla porukalla, koko rahan edestä. Hauskaa ja haikeaa, kun tiesi, että tämä on yhden kivan aikakauden loppu ja samalla ovet oli avautumassa kohti uutta ja jännittävää. 

Painajaisia oli minullakin viime yönä unissa, en muista mitä, mutta muistan, että heräsin sydän villisti läpättäen ja taisi olla rintavakokin hiestä märkä, enkä sen säpsäyksen jälkeen oikein unta kunnolla enää loppuyönä saanutkaan. Vähäisistä unista ja sysimustista pandan silmänalusista huolimatta, tämä päivä on kuitenkin ollut hyvä: se on soljunut. On ollut paljon tekemistä ja pitänyt kiitää paikasta toiseen, mutta kerrankin kaikki on mennyt sujuvasti, ilman että on tullut niitä vastoinkäymisiä, jotka jarruttavat toimintoja ja saavat hermon pintaan.

Lounasaikaankin kerkesin hyvin napata kameran mukaan, ja vaikka akku oli lataamatta ja virrat vähissä, niin penkkaritunnelmat sain ikuistettua. Samalla keissillä hoidin kauppa-asiat, hyötyliikuin fillarilla ja olin hyvin tyytyväinen. Kunpa päivät useimminkin sujuisivat näin kitkatta.

Olisin toivonut iloisille "nuorisolaisille" eilisen kaltaista aurinkoista päivää ajeluita siivittämään. Olisi kuvistakin tullut  vähän keväisemmän kauniita. Noh, onneksi ei ollut sentään paukkupakkasta.

Jk. Tein huomion: vaikka vuodet tai JOPA vuosikymmenet vierivät, niin penkkariKARKIT: ne on ja pysyy - aina samanlaisina. Ei pääse  Aina Inkeri Ankeinenkaan sanomaan: "Miksi kaiken pitää aina muuttuaaaaagggrrr..?!..". Nämä namut eivät muutu😄 Ja hyvä niin, nostalgia voi nostella rauhassa päätään.