Ja kun ei kerta unta pidempään riittänyt, pomppasin kahvin keittoon ja mietteeni tänne postaamaan, aamun rauhallisena hetkenä.
Heinäkuun viimeinen viikko on pian aluillaan ja sitten siintääkin jo elokuu. Se on yksi lempikuukausistani. Nuorena se ei ollut, vaan ahdistuin voimakkaasti, kun heinäkuu rupesi vetelemään viimeisiään ja edessä oli elokuu: se jotenkin oli yhtä kuin kesän ja kaiken kivan loppu.
Vaan nyt aikuisena elokuu on yksi hienoimpia kuukausia, jota suorastaan odotan:
Viileämmät ja hämärät illat, kesän hektisyyden rauhoittuminen, kun työt, koulut ja harrastukset alkavat. Ei tarvitse valon myötä juosta joka paikkaan kuin viimeistä päivää, vaan on mukavaa arkea, jota saa ihan rauhassa vietellä, ilman ahdistusta ja painetta, että "kun pitäisi keritä sinne ja tänne" ja olla yltiösosiaalinen nyt kun aurinko paistaa (ymmärrän hyvin niitä ihmisiä, joita kesä saattaa jopa ahdistaa).
Elokuussa luonto on täynnä satoa, väriä ja runsautta. Hämärät illat antavat luvan käpertyä rauhassa katselemaan vaikka kuuta ulkotulien loisteeseen ihan "iliman hötkyilemätä" kotona vaan. Ja koti; sitä alkaa taas kesän jälkeen laittamaan syyskuosiin, rakentamaan talvipesää missä on kiva rauhassa olla.
Mikään ei voita noita elokuun öitä
Pitkin soita usva tanssii noitatanssejaan
Kuutamon kultakaavussaan
...
Suuri maa, harmoniassa
Miks vaikeaa, on elää rauhassa
Levottoman sydämensä kanssa
...
Voi näitä elokuun öitä
Kohti tähtivöitä meitä vetää hiljainen kaipuu
Kunpa säilöä nämä yöt mä voisin
- Pelle Miljoona: Elokuun yöt -
Mutta elelläänhän vielä tämä heinäkuu ensin ihan rauhassa päivä kerrallaan, sen suomista kesäiloista nautiskellen. Viikko on pullollaan kesätapahtumia mihin voi pää kolmantena jalkana laukata, jos ei kesän rientokiintiö ole vielä täyttynyt; Jyväskylän ralli yhtenä Suomen kesän tunnetuimmista tapahtumista on tulevana viikonloppuna ainakin edessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kävit ja tervetuloa toistekin :)