Suvisunnuntaina

Ukkosen jyrähtelyä, sadekuuroja, kostean lämpöistä auringonpaistetta.
Laiskanpulskeaa sunnuntain suviraukeutta, kun ei jaksa tehdä muuta kuin olla öllötellä pitkin ja poikin ...katsella maisemia ja purpatella niitä näitä.

Vetelehtiä ja olla hiljalleen paikoillaan kuin tervavene ja rasvatyyni järven pinta.

Keltaista kultaa

Yönkuningatar

" Yönkuningatar kukkii vain öisin ja silloin kun se kukkii, se täyttää koko huoneen vaniljamaisella tuoksulla. Kukinta ajoittuu kesä-heinäkuun öihin. 
Kasvi tosin valmistautuu kukkimiseen monta vuotta. " (puutarha.net) 

Pääsin omin silmin todistamaan tätä harvinaislaatuista tapahtumaa viime yönä. Alkuillasta huoneisiin alkoi hiljalleen levittäytyä huumaava voimakas parfyymimainen tuoksu. Näyttävä ja suuri nuppu avautui hiljalleen kohti keskiyötä. Valkoinen suuri kukka hohti heinäkuun pimeässä yössä kuin kuutamo taivaalla...ja aamulla tästä kaikesta loistosta oli jäljellä enää nuutunut nuppu.

Hellepäivän iltakävelyllä

Sleepyhead Day

eli unikeonpäivä sanoo kalenteri tänään.

Minä nukuin tänä aamuna ihan sopivasti, ei tarvinne pelätä että unikekona koko vuotta koisailisin:D

Kauraletut "imaisi" liraukseni tuota siirappia itseensä hetkessä, niin kuvissa sitä ei lettujen päällä näy :D Koristeeksi laitoin kuivattuja banaanilastuja.

Aurinkoisen aamun innoittamana ajattelin tehdä vähän hauskemman aamiaisen. Paistelin kaura-banaanilettuja ja niitä mussuttelin itse tekemän sitruunasiirapin ja tyrnimarjojen kera muutamat napaani. Kyllä jaksaa tätä päivää paahtaa taas.

Yleensä olen tehnyt banaaniletut vain sillä  yksinkertaisimmalla ohjeella eli: 2 munaa ja yksi banaani, sauvasekoittimella taikinaksi, ja oman maun mukaan sekaan kanelia, vaniliasokeria tms.

Nyt päätin kokeilla Soppa365 sivuilta löytämääni reseptiä. Siinä oli tuon pirteän imelän sitruunasiirapin ohjekin.

Minun makuuni tuo setti oli himpun verran liian imelä, niin lisäsin muutaman tyrnimarjan annokseen antaamaan kirpeyttä. Toimi omaan suuhun.

Tuo sitruunasiirappi oli kiva kokeilu.
Vaikka sokerisia juttuja vältän yleisesti ottaen, voi tuota sitruksista makeaa käyttää vaikka kuumiin ja kylmiin juomiinkin/drinksuihin tai herkutella muidenkin marja tai jäätelöherkkujen kanssa.
Minulla makeutusaineena yleensä toimii vain luomuvaahterasiirappi (hunajaa en voi allergian takia käyttää). Vaahterasiirappi on ihana tuote ja kuuluu yllättäen maailman  terveellisimpien ruoka-aineiden joukkoon suuren antioksidanttimääränsä vuoksi. Ja sillä kyllä pienelläkin määrällä saa suun makiaksi ;)

 

Kaura-banaaniletut

• 2 dl kaurahiutaleita 
•  1 tl leivinjauhetta  
• 1/2 tl suolaa
•  2 banaania  
• 3 kananmunaa

 

Paistamiseen: voita tai öljyä

 

Sitruunasiirappi

• 1 sitruuna 
•   2 dl sokeria 
•   2 1/2 dl vettä

 

Valmistusohje

 

Kaurapannarit

1. Mittaa kaurahiutaleet kulhoon. Sekoita niiden joukkoon leivinjauhe ja suola. Kuori banaanit, taita palasiksi ja pudota ne kulhoon. Riko kananmunat banaanien ja kaurahiutaleiden joukkoon.
2. Soseuta taikina sauvasekoittimella tasaiseksi. Surruuttele, kunnes taikina on melkein sileää. Kaurahiutaleista saa kuitenkin jäädä vähän rouheisuutta. 
3. Kuumenna paistinpannu keskilämmöllä. Sulata voi pannussa ja kaada taikinasta kolme pientä pannukakkua pannulle. Kun valutat taikinaa yhteen kohtaan, se leviää kauniin pyöreäksi pannariksi. Käännä muutaman minuutin jälkeen ja anna toisenkin puolen ruskistua. Paista loputkin pannarit.

Sitruunasiirappi

1. Pese sitruuna ja leikkaa se siivuiksi. Mittaa pieneen kattilaan sokeri ja vesi. Lisää sitruunasiivut. 
2. Keitä miedolla lämmöllä 15 minuuttia. Ota halutessasi sitruunasiivut pois. Anna jäähtyä. 

Hikikarpaloita

Niitä "marjoja" on tänään saanut otsaltaan kerätä.

Helle hellii ja välillä  hermostuttaa. Hyvältä se tuntuu silloin, kun saa rauhassa siitä nauttia, maata vaikka laiturin nokassa ja pulahtaa välillä jorpakkoon viilentämään oloa.

Vaan tuskaa se tuottaa, kun pakolla joudut kaupungin asfaltin kuumuudessa toimittamaan töitä ja asioita ja sen päälle iho nihkeänä tekemään vielä ostoksia. Suoriudut niistä järjissäsi vain työntämällä pääsi ohimennen kaupan pakastealtaaseen (vaikka oikeastaan tekisi mieli kavuta sinne kokonaan vähäksi aikaa pönöttämään). Kassajonossa huomaat, että yhdeltä jos toiselta jengistä on pahasti jo pettänyt "rexona".  Se ei ole niin kiva juttu, kun hengittäminen on tukalaa ilman "sivutuoksahduksiakin", kun ilma on helteisestä kuumuudesta johtuen paksua, kosteaa ja tunkkaista.

MUTTA näistä viis, tää on kesää! Ei tätä loputtomiin kestä, joten pitää nauttia nyt lämmöstä kaikista hikilieveilmiöistä huolimatta.

Puutarhurin jauhelihakeitto

Tämä on värikäs ja raikas arkiruoka, johon saa tunkea kasviksia, juureksia ja yrttejä ihan oman maun mukaan ja sen mukaan mitä kaapista, kasvimaalta, torilta tai vaikka pakastealtaasta löytyy ;)
Hyvää, täyttävää ja terveellistä arkiruokaa, joka maistuu myös seuraavana päivänä lämmitettynä.

Puutarhurin keitto minun versiona:

• 400 g jauhelihaa
• 2 uuden sadon punasipulia
• 2 valkosipulin kynttä
• kahta erilaista kukkakaalia
• bataattia
• porkkanaa
• tomaattia
• papuja
• herneitä
• suolaa ja pippuria
• yrttejä
• chiliä maun mukaan
• vettä (tai kasvis/lihalientä)
• (pieni ripaus sokeria jos maku tarvitsee ns. pyöristämistä) 

Kuulota jauheliha ja sipulit kevyesti. Pese, kuori ja pilko kasvikset ja pistä veteen porisemaan. Lisää jauhelihaseos ja mausta. Jätä kasvikset napakaksi, eli älä keitä liikaa.

Kesäinen soppa johon saa villisti napsia yrttejä kasvimaalta tai parvekeruukuisa. On kuin pelkkää terveyttä popsisi:)

Sunnuntaiaamun mietteitä

Heräsin jo reilusti ennen viittä. Enkä saanut enää unta jatkettua, vaikka yrittikin. Mietiskelin mm. alkavaa viikkoa.
Ja kun ei kerta unta pidempään riittänyt, pomppasin kahvin keittoon ja mietteeni tänne postaamaan, aamun rauhallisena hetkenä.

Heinäkuun viimeinen viikko on pian aluillaan ja sitten siintääkin jo elokuu. Se on yksi lempikuukausistani. Nuorena se ei ollut, vaan ahdistuin voimakkaasti, kun heinäkuu rupesi vetelemään viimeisiään ja edessä oli elokuu: se jotenkin oli yhtä kuin kesän ja kaiken kivan loppu.

Vaan nyt aikuisena elokuu on yksi hienoimpia kuukausia, jota suorastaan odotan:

Viileämmät ja hämärät illat, kesän hektisyyden rauhoittuminen, kun työt, koulut ja harrastukset alkavat. Ei tarvitse valon myötä juosta joka paikkaan kuin viimeistä päivää, vaan on mukavaa arkea, jota saa ihan rauhassa vietellä, ilman ahdistusta ja painetta, että "kun pitäisi keritä sinne ja tänne" ja olla yltiösosiaalinen nyt kun aurinko paistaa (ymmärrän hyvin niitä ihmisiä, joita kesä saattaa jopa ahdistaa).

Elokuussa luonto on täynnä satoa, väriä ja runsautta. Hämärät illat antavat luvan käpertyä rauhassa katselemaan vaikka kuuta ulkotulien loisteeseen ihan "iliman hötkyilemätä" kotona vaan. Ja koti; sitä alkaa taas kesän jälkeen laittamaan syyskuosiin, rakentamaan talvipesää missä on kiva rauhassa olla. 

Mikään ei voita noita elokuun öitä

 Pitkin soita usva tanssii noitatanssejaan

 Kuutamon kultakaavussaan 

...

Suuri maa, harmoniassa 

Miks vaikeaa, on elää rauhassa Levottoman sydämensä kanssa

...

Voi näitä elokuun öitä 

Kohti tähtivöitä meitä vetää hiljainen kaipuu 

Kunpa säilöä nämä yöt mä voisin 

- Pelle Miljoona: Elokuun yöt -

Mutta elelläänhän vielä tämä heinäkuu ensin ihan rauhassa päivä kerrallaan, sen suomista kesäiloista nautiskellen. Viikko on pullollaan kesätapahtumia mihin voi pää kolmantena jalkana laukata, jos ei kesän rientokiintiö ole vielä täyttynyt; Jyväskylän ralli yhtenä Suomen kesän tunnetuimmista tapahtumista on tulevana viikonloppuna ainakin edessä.

Kuhaonnea

Onnellisuus.
Se tulee lopulta niin pienistä hetkistä ja iloista.
Aurinko paistaa, lasket uistimen järveen ja katselet ympärillä olevaa luonnon kauneutta.  Hyvällä onnella saat vielä saalista, josta voit loihtia ihania herkkuja.

Sain elämäni ensimmäisen hauen. Tiedetään, se on kummallista. Mutta minun uistimiini on yleensä jäänyt vain ns.arvostetumpia kaloja kuten järvitaimenta tai kuhaa, suuria ahvenia jne.
Vihdoin on haukikin hampaansa vieheeseeni iskenyt. Tosin; tämä yksilö oli liian pieni. Pois piti poloinen päästää kasvamaan.

Oli kuhaonneakin.
Saatiin viikonlopun huippuherkku kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Paistettua kuhafilettä: vain suolaa, ripaus pippuria ja paistoon voita.
Yksinkertaista onnellisuutta.

Voissa paistettua kuhaa ja kesäkurpitsapaistosta.

Kesäteatteria

Viihdyttävä kesäteatteriesitys Iisalmessa, luonnonkauniissa maisemissa.
Sää suosi, väkeä oli paljon ja tunnelma korkealla.

Kasaritunnelmiin ja leirintäalueelle sijoittuva näytelmä sai remahtamaan nauruun kerran jos toisenkin. Perisavoloista lupsakkoo ja väliin pikkutuhmookin vitsinmurjailua, jossa vastuu on kuulijalla. Hyvää kesäteatteria, sellaista jota kesäteatterin kuuluukin olla. Ei liian raskastempoista, vaan kepeää seurailtavaa. Joukkoon toki mahtui pari vakavampaakin kohtauksia. Esityksessä laulettiin paljon kotimaisia kasarihittejä, joita sai kollotella hyvässä tunnelmassa mukana.

Kaikista parasta oli kuitenkin viettää aikaa parhaan ystävän seurassa. Myöhään meni, mutta kerrankos sitä kesällä.

Ennen lähtöä juotiin luonani ns. "lähtökahvit" ja päivitettiin kuulumisia.

Mansikkaniemen kesäteatteri Iisalmessa sijaitsee upealla paikalla. Ympäristössä voi tutustua mm. Suomen sodan polkuun, Juhani Ahon museoon (varhaislapsuuden koti) ja luontopolun suomiin mielenkiintoisiin paikkoihin.

Hyvää työtä taas tältä teatteritiimiltä.

Vedet silmissä naurettiin..Kiitos elämyksestä.

Hoppua ja hellettä!

Niin monta kuvaa ja paljon matskua, vaan kun ei ehdi postaamaan!
Mutta laitetaan sitten jälkijunassa kuvia ja tarinoita :)

Veneilemässä

Oli hieno sää veneillä ja kalastaa.
Päivä on ollut pitkä, mutta ihana. Saalistakin tuli, niin kuhaa kuin haukea. Ja kivoja kuviakin. Tähän vaan pikaisesti nyt muutama "järviräpsy".

Nyt on takki niin tyhjä että vain suihku ja köllöttelyasento houkuttaa. Ihoakin kuumottaa auringon paahteen ja navakan pohjoistuulen jälkeen.
Vesi on tällä hetkellä todella lämmintä. Kuin linnunmaitoa :)

Huomenna on taas kiva ilta edessä: parhaan ystävän seuraa ja kesäteatteria.

Lollidogs :D

Nuupahtanut iltani sai piristysruiskeen, kun sisko laittoi viestiä ja kuvaa, että oli löytänyt himoitsemani jäätelö/mehujäämuotit! Jabadabaduuuuuuuu!!!!

Muoteista oli varsin innostuneita kaksi muutakin kaveria. Ilmeisesti sielläkin jo odotetaan kylmiä "heekkuja" : lue herkkuja.

Etenkin "pikku-poika" Velho vartioi muotteja kuulema koko ajan. Hyvä homma, eipähän vie minun arvoesinettä nyt kukaan ;)

Ai että, kun pääsen nuihin tekemään omatekoisia jääherkkuja! (mikäli ehjänä säilyvät muotinvartijoilta :D)

Velho vartioi minun muottejani herkeämättä ja valppaana.

Tässä "bigfootit" eli Rosvo sekä Velho haaveilevat oikein silmät kiinni "heekuista".

Pyjamabanaani

Sellainen minä olin eilisen päivää :D

Satoi vettä koko päivän. Ja niin näköjään taitaa tehdä tänäänkin.

Eilen jouti siis hyvillä mielin hääräilemään sisällä.
Hyppimään pyjamassa banaaneita kuivaten.

Nukuin aamulla oikein pitkään. Tuli illalla tiirattua elokuvaa, meikäläisen mittapuulla sanottuna; aika myöhään kun yli puolta yötä jo viisarit veteli .Vaan maltoinpa kerrankin vastapainoksi launantai-aamuna vetää hirsiä lähes yhdeksään asti (tänään taas heräsinkin jo kuudelta kukkumaan..)

Sitten aloitin banaanien kuivatusprojektin sekä rymsteeraamisen. Eli kaappien sisältöjen siivouksen, romuinventaarion ja järjestelemisen. Se homma jatkuu vielä tänään.

Sisäpuuhien lisäksi tein jo muutamia joululahjahankintoja. Olen nimittäin niitä, jotka poimii pitkin vuotta lahjoja läheisilleen, aina sopivan nähdessään. Ei tarvitse sitten jouluna hössöttää, vaan chillailla tunnelmoiden vaan. Mutta hitsi että tuli hyvä fiilis, kun löysin ihan sattumalta jo niin kivoja lahjoja.

Iltapäivällä kävin sitten torkkupeiton alle hetkeksi kuuntelemaan sadetta ja kuivurin puhinaa ja tuhinaa..torkahdin siinä sitten vartiksi, kun tasainen ääni vaivutti salakavalasti uneen.

No vartin "avainunet" teki oikein eetvarttia. Sen päälle ryystin kunnon vitamiinipommin, jossa oli banaanin kantapalat, mansikoita ja tyrniä. Päälle vielä slaissit melonia. Ihan tunsin miten ihokin pingahti heti sileäksi moisesta vitamiinitujauksesta ;)

Mutta sitten tarkemmin "banaanioperaatiosta" .

Tein testauseriä, eli osan baanaanisiivuista liotin sitruuna-vesiseoksessa, jota ohjekirjasessa suositeltiin tehtäväksi, jotta väri ja maku säilyisi hedelmissä hyvänä. Siivuja olisi pitänyt liotella peräti 2 tuntia, vaan minun banaanislaissit olisivat olleet jo mummonmuusia siinä vaiheessa. Eli liotin vain hetken. Vaan nekin hieman pintamuhjuuntui ja  tahtoivat jäädä ritilään kiinni tiukasti kuin tukkimiehen täi tukkaan! Mutta...lopputulos oli liotettujen osalta mielestäni kauniimpi, sekä maultaan parempi. Kuin toffeeta tai caramelliä.

Osaan ripottelin ihan hipi-hyppyselliset aitoa vaniliaa sisältävää sokeria ja osaan tomusokeria.
En huomannut suurta eroa tässä.

Luulenpa, että tein banaanilastuistani hieman liiankin ohuita. Ajattelin sen nopeuttavan kuivumisaikaa. Lämpötilan pidin siinä 50 asteessa koko ajan. Mutta toisaalta,  nuo lehden ohuet lastut ovat kyllä aika hienoja ja karkin makuisia. Että voin siis sanoa summa summarum: ihan onnistunut ensimmäinen banaani-kuivaus-kokeilu.

Ja tästä vaan lisää treenataan, uusi laite vaatii aina kokeiluja ja testaamista, ennen kuin sen niksit ja hienosäädöt oppii näppituntumalla.

Kuivuri on kyllä ihanan hiljainen ja muuten oikein toimiva peli.
Kiitos vaan vielä kovasti lahjan antajille! Odotan jo kieli pitkällä, että pääsisin sieniä kuivattalemaan.

Suurimman osan banaaneistä säilöin hienoksi murusteltujen mantelilastujen kera (estää yhteen takertumista ja maistuu kivalta). Osan säilöin paperipusseihin, ilman manteleita: pähkinä- ja manteliallergisia napostelijoita ajatellen.

Jk. Ihanaa...tänään tulee taas Neiti Marple ja Strömsöön puutarha.
Ihan mun lemppariohjelmia! Neiti Marplet, Sherlock Holmesit ja Hercule Poirotit, vaikka olen lukenut ja katsonut ne kaikki läpi, yhtään liioittelematta satoja kertoja, jaksan aina vaan uudestaan uppoutua niiden kiehtovasti kerrottuun maailmaan. Ympäriltä unohtuu kaikki arkinen maailma, ja seikkailen sen hetken vanhassa Englannissa ..tai idän pikajunassa ..tai Niilillä seilaten..

Järvestä pöytään

Lähdettiin kalaan. Oli tarkoitus ennen kaikkea onkia pikkukaloja "purkkikalaa" varten (eli säilöntään), vaan eipä ollut pieni kala otillaan. Jäi se homma vielä toiseen kertaan, mutta onneksi jotain saalista sentään saatiin. Pienehköjä ja keskimittaisia haukia. Ja niistähän syntyy tämä taivaallisen hyvä kalaherkku, josta ei tarvitse ruotoja töpeksiä.

Haukipihvit

• 500 g haukea

• 1,5 tl suolaa 

• Valkopippuria

• ½-1 tl sitruunapippuria

• 0,5 dl korppujauhoja

• 2 dl kermaa

• 1 rkl sitruunamehua

• 1 muna

• Reilusti tilliä

• Kesäsipulia varsineen

Perkaa ja suomusta hauet tai fileraa nahattomiksi. Fileroin niin, että kylkiruodot lähtee pois. Jauha paloitellut fileet monitoimikoneella tasaiseksi massaksi.(Jauhoimme massan kolmeen kertaan, joten pihveissä ei ruodonjämistä tullut minkäänlaisia purutuntumia.)

Sekoita korppujauhot, kerma, mausteet ja hienoksi silputut sipulit varsineen, lisää tillisilppu ja lopuksi muna. Lisää seos kalamassan joukkoon ja sekoita.
Muotoile pihveiksi ja paista pannulla voissa kypsiksi ja kauniin ruskeiksi.

Tarjoile kermaviilisoossin, sitruunalohkojen ja tillin kanssa. Isompaa nälkään haukipiffin kylkeen sopii vaikka uudet potut tai perunamuussi. Täällä syötiin ihan vaan salaatin kanssa pihvejä.

Ruokajuomaksi kävisi joku raikas valko- tai roseviini, mutta "tervehenkisinä perjantain viettäjinä" ryystettiin ihan vain sitruunalla terästettyä hiilihapotettua jääkylmää vettä.

Tämä on herkkujen herkkua. Oli niin hyvää! Ja kun ruoka on itse pyydettyä ja alusta loppuun valmistettua, niin se saa jotenkin erityisen hyvänmielen aromin makuunsa. Kun on nähnyt vaivaa sen eteen mitä syö, niin ruokaa arvostaa ihan eri tavalla.

Me tehtiin kerralla vähintäänkin nelinkertainen määrä tuota kalajauhelihaa, eli ihan talkoona pakastimeenkin paistettiin pihvejä. Sieltä on hyvä ottaa haukipihviä kiireisen arki-illan iloksi.

---

Terveelliset perjantain viettäjät kuitenkin sen verran viikoloppua juhlistivat, että hutaisivat jälkkäriksi naamariinsa lakritsi-vadelmakakkua. Se lähti mukaan tosin kaupantätien tarjouspakasteista...:D :D

Hyönteishöperyys

Idänkukkajäärä pitää putkien siitepölystä.

Tesmaperhonen on hillitty ja vaatimaton pieni perhonen.

Tytönkorentojen joku laji, jota en tarkemmin osaa sanoa. Hento, kaunis ja sininen ilmestys.

Olen viime aikoina hurahtanut hyönteiskuvaukseen. Se on niin mukavan haastavaa, sillä nämä nopeat vipeltäjät harvoin jäävät paikalleen poseeraamaan, kun kameran kanssa lähestyt. Mutta ne salamannopeat hetket, jotka onnistut saamaan ikuistetuksi, saavat kyllä hymyn huulille.

Hyönteisiä on tosi kiva myös piirtää. Mutta täytyy säästää se piirtelypuuha talven kylmiin ja ankeisiin iltoihin. Nyt kun aurinko paistaa ja nuo pienet eläväiset tuolla vipeltää, täytyy vipeltää itsekin niiden perässä :D

Salamashoppailua

Taas jytisee taivaalla.
Kerkesin just ja just ukkosen alta fillaroida kimpsuineni ja kampsuineni.

Ajelin kaupan kautta ajatuksena hakea edullisia banaaneita, joita sitten kuivuriin viikonloppuna työntäisin (vihdoin ja viimein).

Vaan annahan olla! Oli taas alennuksessa kaikkea NIIN tarpeellista (ja tarpeetonta), että hyvä kun sain niitä banaaneja enää minnekkään kassiin tai ritikalle mahtumaan.

Löytyi pilkkahintaan ihania peltirasioita, isoja 3 litran lasisia säilykepurkkeja  (joita olin muutenkin menossa ostamaan mahdollista tulevaa omenan ja aronian kuivatteluasatoa varten), viehkeä lehtiteline (joka minulla meni sateenvarjotelinekäyttöön) ja kiiltomuovinen ensiapualaukku, jonka valjastan meikkipussiksi. Mahtuu reissuunkin kaikki purnukat nätisti ja pysyy siistinä.

Toimii aika muikeesti tuolla mun ns."rokkikylppärissä" silmäkarkkina ja väripilkkuna tuo punainen kiiltopinta. Kylppäriin aion asettaa myös  toisen noista peltisistä rasioistakin. Sopii purnukkaa ja vanupussia piiloon vaikka kuinka. Punaisten pyyhkeiden kanssa toimiva ja minun silmääni sopiva kombo.

Ja eräänlaisia ensiaputuotteitahan ne kosmetiikatkin on niinä päivinä kun peilistä peikko katsoo...:D

Tänään ennen ukkosta

Oma maa mansikka

muu maa mustikka...

Mielenkiintoinen alkuperäismerkitys tälle sananlaskulle paljastui, kun katsoin eilen taas Metsien kätkemää ohjelmaa.

Tällä sanonnalla on alunperin tarkoitettu kaskeamisen jälkeistä aikaa;  eli maan kasvaessa mansikkaa, oli alue kaskeajan aluetta, mutta kun maa kasvoi jo mustikkaa, eli kaskeamisesta oli kulunut reilusti aikaa, se tarkoitti maan olevan yhteistä aluetta  ja mahdollisti näin uuden isännän vaikka astua kaskeamispuuhiin.

Mielenkiintoista.

Nykyäänhän tuo sananlasku mielletään tarkoittamaan enemmänkin sitä, että oma maa parempi kuin muu maa.

Tänään on kuitenkin kesän ensimmäiset mustikat sekä metsämansikat syöty. Kasvoi molemat ihan samalla maalla, että miten tuo nyt sitten tulkitaan ;)