Sitähän se valokuvaus on.
Eikä sitä valoa tarvitse aina olla paljon, jos sen vähäisenkin valon saa vangittua vaikka mielenkiintoisesta heijastukseta tai silhuetista.
Tänään, olisi ollut haluja ja aikaa kuvata, mutta valo, se on täällä tällä hetkellä KERTAKAIKKISEN karsea, hukuttavan synkkä, tylsä ja harmaa, joka imee kaiken, kiintoisatkin kuvauskohteet syvyyksiinsä, eikä inspiroi minua lainkaan.
Kateellisena kuuntelen tässä radiota, kuinka monessa paikkaa ympäri suomenmaata aurinko kuitenkin paistaa, niin että siellä riennetään jo riemurinnoin kevään ensimmäisille piknikeille ja terasseille istumaan.
Sitä valoa tännekin odotellessa, taiteilin viime huhtikuisten kevätkuvien parissa, niissä sentään valoa kurkisteli, luontokappaleiden tavoin, jännittävästi sieltä täällä. Oravat ovat tällä hetkellä todella villillä päällä, niitä on paljon ja vilistävät väsymättä mäntyjen runkoja kisaillen. Lähteä tästä siis happihyppelylle muuten vaan. Aina siellä nähtävää kuitenkin riittää, jos ei niin kuvattavaa...
Yöks...ja ei niin mukava keväänmerkki. Sisälle oli kömpinyt isohko hämähäkki. Suorastaan säikähdin, kun näin sen seinällä, puolittain taulun taakse kömpineenä. Hyyyyyyh..joku niissä vaan puistattaa, vaikka tiedän tasan tarkkaan, ettei ne minulle mitään pahaa tee. hrryhh.---vieläkin ihan väristykset tuli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kävit ja tervetuloa toistekin :)