Arkiperhosia

Tahtoo olla vähän huomisen vuoksi perhosia vatsassa.
Ei oikein pääsiäisen kuvakoosteetkaan rakentuneet millään ilveellä mieleiseksi, kun ajatukset karkailivat vähän väliä huomisiin uusiin arkikuvioihin.

Jotain sentään yritin väsätä muistiin tästäkin pääsiäisestä.

Säätilat vaihtelivat melkoisesti. Tuli lunta ja oli aurinkoakin, mutta oli suhteellisen koleaa koko pääsiäisen seudun. Koleudesta johtuen, en oikein kevään merkittäviä merkkejä saanut ikuistettua, kun en nähnyt esim. linnun lintua!? Mutta tulipahan seikkailtua kuitenkin. Piipahdettiin mm. katsomassa, vieläkö autio, pikkuruinen ratavartijan tönö oli talven jäljiltä pystyssä. Olihan se.

Pääsiäisen ruokapöytään tuli uutena tuttavuutena tänä vuonna levästä tehty "kaviaari". Kotimainen tuote, ja oli niin hyvä kokemus, että tulen hankkimaan toistekin. Tuolla valekaviaarilla, muikunmädillä ja tillikreemillä täyttelin kananmunapuolikkaita (ohjeen koitan jossain välissä tuonne Helmipuuron ehtiä väsäämään). Olivat niin suun mukaisia, että nuita tahtoo tehdä toistekin. Niin kauniitakin olivat vielä. Tosiaan, meinasi unohtua, että Strömsöön ohjetta soveltaen kurkumalla värjäsin muniin hauskan keltaisen pinnan; sekin täytyy ylöskirjata, että muistaa joskus muulloinkin vinkkiä soveltaa. Pääsiäisaamun aamiaiselle tehtiin tarjolle runsailla täytteillä herkkupiirakoita, joihin tuli mm. graavilohta ja rosvopaistilammasta. Lohipiirakoihin lisättiin aimo köntsäle vielä tuota mustaa kaviaarin korviketta, ja voin kertoa, että syöjien hymy oli onnellinen sekä mairean muikean tyytyväinen.

Mittees muuta..Niin, mämmiäkin maistoin pääsiäisen kunniaksi, lusikallisen. En edelleenkään tykännyt, vaikka ajattelin, että jos vaniliakastikkeen kanssa menisi paremmin alas, ei mennyt. Sai eräjorma pistellä napaansa sen mämmeliherkun😆.

Siinäpä se pääsiäinen taas mennä hupsahti. Nytpä sitä jaksaa taas ahertaa kaurapuuron voimin seuraavaa juhlaa kohti, eli vappuhan se sieltä kohta kurkistelee. Toivottavasti säätkin lämpenisi siihen mennessä.