Eilisen päivän tarinat jäi kirjoittamatta, sillä putki-poikien viimeisenpuoleiset(kohan...) remppavaiheet, vaativat pieniä kodin järjestelytoimia, joten ne vei eilisen illan ja aamun tehokkaat kotitunnit näiltä blogi-askareilta.
Mutta koitetaanpas tänään, myrskyisän tuulisena iltana, korjata asia.
Eilen sattui hupaisa tilanne kotiin pyöräillessäni. Näin, kun aurinkoisella parvekkeella seisoi pieni poika. Yht´äkkiä tuo poika huutaa kovalla ja kirkkaalla äänellä, kättään heiluttaen: " Moiii!" No minä hämmästyneenä moisestä yllättävästä tervehdyksestä, hymyilen ja nostan käteni vilkutukseen ja huudan takaisin: " Moiiiii!" Olin jo ohittanut parvekkeen hymyn kare huulillani, kun kuulen vielä takaani huudon. " Oisit vuan tänne tullu!" Siihen en enää pystynyt pojalle mitään vastaamaan, kun pyörä oli kuljettanut minut ja tarakalla keikkuneen piimälimpun ja mykyrokka-astian kauas, liian kauas, jotta olisin voinut mitään enää toiselle vastata. Harmi.
Eilen muuten maistoin ensimmäistä kertaa nuita edellä mainittuja paikallisherkkuja. Ja tänään työnantajani kanssa maistelimme kahvikupposen äärellä, aitoa, lämpöisen tuoretta ja vain rukiista tehtyä leipää. Oli hyvää. Kotoista ja perinteistä.
Tänään on tuuli puuskutellut niin, että mainostelineetkin läksivät "lentoon" ja tukka oli tosissaan kuin tuulettimen korjaajalla. Suut ja silmät oli täynnä hiekkaa. Vähän vettäkin vihmoili.
Mutta, loppuviikossa jo elellään. Täyteläinen päivä oli tänäänkin: tuulinensa, putkiukkoinensa ja kaikkinensa.😃
 |
| Aamusta aurinko vielä Aidaakin lämmitti, vaan ilma muuttui niin, että villapohjallisia jo melkein toivoo tossujansa lämmittämään ;D |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kävit ja tervetuloa toistekin :)