Vappukukkasia

Niin sitä vaan huhtikuu on taas huideltu lähes loppuun ja huomenna alkaa "Oi ihana toukokuu".

"Kyläluutaillessa" ja luontokuvatessa on mennyt pari päivää kuin siivillä ja nyt sitä ollaankin jo vappuaatossa. Lunta ja räntää oli taas tänä aamuna maassa, vaan onneksi eilen paistoi sen verran aurinko, että pääsin luontoon kuvaamaan.  Oli mahtavaa!

Tuosta kuvan kukkasesta minulle tulee mieleen lapsuuden vapputorit, jonne mentiin äidin ja/tai mummin kanssa kiertelemään. Sieltä aikuiset ostivat tuon mallisen, muovisen, pienen rintakukan kevätpoplarin kaulukseen. Torikojut pursuivat rihkamaa, tuulessa pyörivät hyrrät, ilmapallokauppiaat kannattelivat ilmapallomassoja, jotka poukkoilivat tuulessa ja vappupuheet kajahtelivat. Syötiin toripöydällä istuen lihapiirakat ja saatiin vielä jäätelötkin jälkkäriksi. Itku pääsi jos ilmapallo karkasi, siksi se piti aina sitoa varuilta kiinni kevättakin vetoketjun silmukkaan, ettei pallo ainakaan paennut taivaan tuuliin, jos ote herpaantuikin. Mietin vain tässä sitä, että mitä ihmettä olivat sellaiset kiiltäväfoliopintaiset, pallon muotoiset, joissa oli kai jotain sahajauhoa sisällä. En muista kun hämärästi sen ulkoasun, mutta en yhtään niiden käyttötarkoitusta.. !?

Näissä nostalgisissa sahajauhopallotunnelmissa toivottelen mukavan leppoisaa vappuaattoa kaikille!

Vehreyden kaipuu

Näin vapun aaton kynnyksellä, olen kuin tuo tikka, joka tähyää hiirenkorvalla olevia puita kohti. Minäkin kaipaisin jo niin kovin, pieniä hennon vihreitä ensilehtiä ja kevään sävyjä. Ei näy vielä kovin paljon mitään. Jossain lämpimällä paikkalla joku uskalias ensi kukkanen on päänsä mullasta ulos työntänyt. Mutta muuten..väritöntä on vielä.

Joka kevät lehtien puhkeamista odottaa, ja joka kevät ne sitten yllättävät: yht´äkkiä huomaat, että puut vihertävät, milloin tämä pääsi tapahtumaan.

Veneilyhaaveita

Pari päivää tässä kun on taas loskassa kahlattu, eikä ole valpurin juhlan läheisyyden tuntua ollut laisinkaan, on fiilisteltävä tuota kuvaamaani tervavenettä ihastellen.

Viikonloppu menee kyläluutaillessa, mutta pieni aikoimus olisi ehtiä myös ylkän veneelle piipahtamaan, pientä keväthuoltoa sillekin kenties tekemään. Ei kyllä ole mitään mahdollisuuksia vielä veneilyhommiin pitkiin aikoihin, sen verran tukevat jäät vesistöjä täällä peittää. Mutta jos aurinko paistelisi, niin voisihan sitä jo patsastella vaan veneellä ja haaveilla pian sinisillä laineilla seilailevansa.

Näköhavainto

Sara laittoi viestiä, että siilistä, joka oli herännyt tässä joku aika sitten ja taapertanut vasta sataneella hangella, on tehty nyt näköhavaintoja ja kuvaakin napattu. Valitettavasti, Saran ottaman kuvan siili hiippaili iltavellilleen niin hämärissä (eikä räntäsateinen sää auttanut asiaa laisinkaan), että kuva oli liian sumea ja epätarkka tänne laittaa.  Siksi siilihavaintoa kuvittaakin postauksessa viime keväänä nappaamani kuva siilistä iltapalalla (tiedä vaikka sama yksilö).
Puuroa on nenässä tuollakin tuhisijalla, eli "ruokalassa" on käyty herrrrkuttelemassa😄

Jk. Loskainen räntäsää jatkuu tänäänkin ...

Luntaaaaarrgggh!

Ei!
Taas!
Lumipyry!
Loskaa, märkää, nuoskaa!

Pari päivää sitten näytti jo melko hyvältä, maata oli lämpimillä paikoilla kivasti näkyvissä. Ensimmäisien sipulikukkien päät jo varovasti koittivat työntyä mullasta.

Tänään taas kaikki peittyivät lumen alle. Onneksi mittari on plussan puolella ja lumi sulaa jo pois, vetenä tippuu nyt puista ja räystäistä.... Jospa tämän päivän lumisade olisi nyt se viimeinen niitti: kaikkien entisten lumien surma.

Viikonloppuna maisemat näyttivät tältä, lunta ja jäätä on vielä, paljon enemmän kuin viime huhtikuun lopulla.

Pönttöjä

Kotiväen pihapönttö, jossa on asukkaita riittänyt.

Pönttö, joka löytyi keskeltä metsän rauhaa.

Sunnuntaina katselemani "Ulos luontoon Kevät seuranta" -ohjelma sai minut pläräilemään läpi viime keväänä räpsimiäni pönttökuvia.

Ohjelmassa oli hauska kuva,  jossa oli kottaraisen pönttöjä laitettu huima määrä metsän puihin. Veikeän näköistä, kun oli pönttöjä vieri vieressä joka puussa, eri tasoissa ja "kuvan" kantamattomiin lähes.

Minulla tähän postaukseen valikoitui vain pari, kevätkaipuun vihreää, pönttöotosta. Tulee hyvä mieli nuita kuvia katsellessa, kun kevät on nyt niin myöhässä (täällä siis ainakin), että meinaa väilillä usko mennä koko kevään tuloon.

Rantahiekkaa

Vappuviikon alkua elellään.
Aamutelevisiossa luettiin Kevätpörriäisestä lasten keväisiä kirjoituksia, ja säätiedotkin varovaisesti lupasivat jo loppuviikolle auringon paistetta.

Järven jäät ja lumet ovat taas sen verran vetäytyneet, että esiin on tullut rannan hiekkaa. Punaisena loistavaa, viime kesän aaltokuviointi pinnassaan. Ei malttaisi odottaa, että tuonkin rantatörmän peittää taas tuttu veden liplatus.

Iso suviyö

Eilinen kuva rantatörmältä.Kimaltavan kauniita valoplänttejä, joka heijastelivat sulaneen veden pinnalta, oksiston siivilöimänä.

Eilen, kun näin tuo yllä olevan kimalluksen järven sulalla, virtaavalla paikalla, tunsin ensimmäistä kertaa "sen" kesän tulon tuottaman syvän elämyksen. Tiedättehän, sen pakahduttavan henkäyksen, kun huomaa jotain ihanaa pitkän talven jälkeen ja rinta tuntuu aivan repeävän ilosta. Aurinko paistoi kauniisti ja lokkien leikkisät kisailukirkaisut kuuluivat sinitaivaalta. Vielä lehdettömien puiden ja pensaiden välistä vesi kimalsi niin kirkkaasti, että oli siristettävä silmiä. Lintujen laululuritusten seasta kuului kesästä tuttu rantaveden liplatus. Se oli hetki, kun vedin henkeä tavallista syvempään.

Siinä hetkessä uskoin, että kyllä se kesä vielä tulee, vaikka tänään ei taas siltä säätilan puolesta oikein näytäkään.

Niin, nyt on Jyrkin päivä ja ISO suviyö. Toivomuksissa siis olisi eritoten lämmintä yösäätä, että koleat säät vihdoin päättyisivät ja kesästäkin tulisi lämmin. Jyrkin päivästä todettiin myös ennen vanhaan näin: " Jyrkinä jyräys kalamiehen kattilassa." , eli kalastuskausi aloiteltiin monin paikoin näihin aikoihin. Täällä on vielä järvet jäässä (poikkeuksena virtaavammat kohdat) ja ainoat kalastuskauden avaajat ovat pilkkiukkoja, jotka vielä rohkeasti patsastelevat, sulakohdista huolimatta, rannan tuntumassa olevalla jäällä.

Tänään tulee televisiosta Ulos luontoon Luonto Seuranta klo. 18.15 Tv 1. Ihan lemppari ja takuuvarma kevätmielen nostattaja, vaikka tulis taivaalta räntää harmaanaan😊

Repe ja Lissu vol.2

Lauantaita♥

Läksin aamulenkille kameran kanssa, josko olisin löytänyt vielä eilisiä naakkapariskuntia, jotka olivat niin hulvattoman tomeran näköisiä pesäpuuhissaan. Ei, ei näkynyt enää naakkoja, liekö pesät jo valmistuneet.

Hieman takaiskusta harmistuneena jatkoin matkaa ja saavuin rannalle sinisen joen. Sieltä löysin Repen ja Lissun. Suloisen sorsaparin katselemassa toisiaan silmiin ja rupattelemassa keskenään.
Niin, ne rupattelivat keskenään. Kvaak sanoi toinen, johon toinen vastasi kvaak.

Taisin vähän häiritä heidän seurusteluaan, sillä yht´äkkiä Repe sanoi Lissulle, että kvaak, kvak, kvaaaaaaaaak ja sitten ne lensivät joen toiselle puolelle jatkamaan rauhassa kuherteluaan.

Naakkapareja

Aamulla olisi ollut hieno mahdollisuus saada veikeitä kuvia naakkapariskunnista, jotka yhdessä köpöttelivät katujen varsilla ja tonteilla pesätarpeita haalien. Nokat täynnä oksia ja heinätupposia ne touhottivat pesäpuuhissaan, eivätkä välittäneen ohikulkevasta työmatkaliikenteestä yhtään mitään.  Mieleni on aina vähän harmituksesta synkkä, kun menetän joitakin ainutlaatuisia kuvapaikkoja, kuten tuo mainitsemani aamuhetki.

Saahan nähdä, antaako viikonlopun säätila armoa, ja pääsisin vihdoin jotain keväisen luontoisaa kuvaamaan. Sisäinen palo siihen puuhaan olisi jo pakottavan kova. Kevät, se vaan tosiaankin nyt kovin keikkuen tulevi: oikukkaasti.

Uusia luontokuvia odotellessa, kevättalven variskuva sai käsittelyssäni nyt tummanpuhuvan värityksen..alkuperäinen löytyy täältä.

Poika parvekkeella

Eilisen päivän tarinat jäi kirjoittamatta, sillä putki-poikien viimeisenpuoleiset(kohan...) remppavaiheet, vaativat pieniä kodin järjestelytoimia, joten ne vei eilisen illan ja aamun tehokkaat kotitunnit näiltä blogi-askareilta.

Mutta koitetaanpas tänään, myrskyisän tuulisena iltana, korjata asia.

Eilen sattui hupaisa tilanne kotiin pyöräillessäni. Näin, kun aurinkoisella parvekkeella seisoi pieni poika. Yht´äkkiä tuo poika huutaa kovalla ja kirkkaalla äänellä, kättään heiluttaen: " Moiii!" No minä hämmästyneenä moisestä yllättävästä tervehdyksestä, hymyilen ja nostan käteni vilkutukseen ja huudan takaisin: " Moiiiii!" Olin jo ohittanut parvekkeen hymyn kare huulillani, kun kuulen vielä takaani huudon. " Oisit vuan tänne tullu!" Siihen en enää pystynyt pojalle mitään vastaamaan, kun pyörä oli kuljettanut minut ja tarakalla keikkuneen piimälimpun ja mykyrokka-astian kauas, liian kauas, jotta olisin voinut mitään enää toiselle vastata. Harmi.
Eilen muuten maistoin ensimmäistä kertaa nuita edellä mainittuja paikallisherkkuja. Ja tänään työnantajani kanssa maistelimme kahvikupposen äärellä, aitoa, lämpöisen tuoretta ja vain rukiista tehtyä leipää. Oli hyvää. Kotoista ja perinteistä.

Tänään on tuuli puuskutellut niin, että mainostelineetkin läksivät "lentoon" ja tukka oli tosissaan kuin tuulettimen korjaajalla. Suut ja silmät oli täynnä hiekkaa. Vähän vettäkin vihmoili. 

Mutta, loppuviikossa jo elellään. Täyteläinen päivä oli tänäänkin: tuulinensa, putkiukkoinensa ja  kaikkinensa.😃

Aamusta aurinko vielä Aidaakin lämmitti, vaan ilma muuttui niin, että villapohjallisia jo melkein toivoo tossujansa lämmittämään ;D

Eka päivä

Vähän väsynyt, mutta onnellinen.

Työpäivä uudessa paikassa on vajaa tunti sitten saatu päätökseen. Kiirettä, paljon askelia ja uutta opittua on aivokapasiteetti pullollaan. Jännittäviä kääteitä, hienoja asiakkaita sekä työkavereita ja inspiroiva ympäristö.

Postailuaikataulu tulee näiden uusien työkuvioiden myötä muuttumaan. Aikaisemmin koitin (ja yleensä ehdinkin) saada kello viiden tai kuuden maissa päivän tarinat ja kuvat pulkkaan, vaan nyt ei siihen aikatauluun ehdi millään. Ja varmaankin jokunen päivä jää tarinat tekemättäkin. Panostan tähän harrastukseen enemmän sitten vapailla ja viikonloppuisin.

Mutta nyt lähden suihkuun, vedän lököasun ylle, nostan koivet hetkeksi seinälle ja selailen hetkisen töistä lainaamaani mielenkiintoista villiyrttiopusta (kesää jo silmällä pitäen😎)
... sekä olen iloisen kiitollinen tästä päivästä.

Arkiperhosia

Tahtoo olla vähän huomisen vuoksi perhosia vatsassa.
Ei oikein pääsiäisen kuvakoosteetkaan rakentuneet millään ilveellä mieleiseksi, kun ajatukset karkailivat vähän väliä huomisiin uusiin arkikuvioihin.

Jotain sentään yritin väsätä muistiin tästäkin pääsiäisestä.

Säätilat vaihtelivat melkoisesti. Tuli lunta ja oli aurinkoakin, mutta oli suhteellisen koleaa koko pääsiäisen seudun. Koleudesta johtuen, en oikein kevään merkittäviä merkkejä saanut ikuistettua, kun en nähnyt esim. linnun lintua!? Mutta tulipahan seikkailtua kuitenkin. Piipahdettiin mm. katsomassa, vieläkö autio, pikkuruinen ratavartijan tönö oli talven jäljiltä pystyssä. Olihan se.

Pääsiäisen ruokapöytään tuli uutena tuttavuutena tänä vuonna levästä tehty "kaviaari". Kotimainen tuote, ja oli niin hyvä kokemus, että tulen hankkimaan toistekin. Tuolla valekaviaarilla, muikunmädillä ja tillikreemillä täyttelin kananmunapuolikkaita (ohjeen koitan jossain välissä tuonne Helmipuuron ehtiä väsäämään). Olivat niin suun mukaisia, että nuita tahtoo tehdä toistekin. Niin kauniitakin olivat vielä. Tosiaan, meinasi unohtua, että Strömsöön ohjetta soveltaen kurkumalla värjäsin muniin hauskan keltaisen pinnan; sekin täytyy ylöskirjata, että muistaa joskus muulloinkin vinkkiä soveltaa. Pääsiäisaamun aamiaiselle tehtiin tarjolle runsailla täytteillä herkkupiirakoita, joihin tuli mm. graavilohta ja rosvopaistilammasta. Lohipiirakoihin lisättiin aimo köntsäle vielä tuota mustaa kaviaarin korviketta, ja voin kertoa, että syöjien hymy oli onnellinen sekä mairean muikean tyytyväinen.

Mittees muuta..Niin, mämmiäkin maistoin pääsiäisen kunniaksi, lusikallisen. En edelleenkään tykännyt, vaikka ajattelin, että jos vaniliakastikkeen kanssa menisi paremmin alas, ei mennyt. Sai eräjorma pistellä napaansa sen mämmeliherkun😆.

Siinäpä se pääsiäinen taas mennä hupsahti. Nytpä sitä jaksaa taas ahertaa kaurapuuron voimin seuraavaa juhlaa kohti, eli vappuhan se sieltä kohta kurkistelee. Toivottavasti säätkin lämpenisi siihen mennessä.

Sukkasunnuntai

Sukkasunnuntai ja ensimmäinen pääsiäispäivä, paasto on päättynyt ja mm. ortodoksit ovat kiertäneet yöllä kirkkoa tunnelmallisessa yösaatossa.

Paaston aika ja piinaviikko on siis vihdoin ohi  ja on viimeistään aika nyt kaivaa paistit sekä herkut pöytään ja mutustella kanan- ja suklaamunia vasukaupalla.

Mutta mistä nimi sukkasunnuntai..?
Tähän on kaksi tulkintaa, joskus tällä tarkoitetaankin sunnuntaita, joka edelsi hiljaista viikkoa, nimi tuli siitä, että piti olla hiljakseen, ihan sukkasillaan hiippailen vaan, mutta kun sukkasunnuntaista puhutaan tänään, on sen nimen merkitys aivan päinvastainen, saa iloita ja riemuita niin, että sukatkin lentävät jalasta 😄

Pääsiäisen seudun sää on ollut niin oikukkaan nopeasti vaihtelevaa ja koleaa, että valokuvaus ja kevään merkkien bongailu on ollut suoraan sanottuna haastaavaa. Pitkänä perjantainakin sää vaihteli puolen tunnin sisällä vuoroin paisteseen, ja samassa hetkessä taivaalta tulikin sankkaa lumipyryä ja taas paistetta, pilvistä, lunta ...edestakaisin vaihtuen! Ei perässä ole tahtonut pysyä. Lisäksi tämä pakkanen ja kylmyys on saanut kaikki keväänmerkit ottamaan takapakkia.

Mutta vielähän tässä on pääsiäistä jäljeltä.

Pikku suviyöt

Nyt eletään, pääsiäisen ja lankalauantain lisäksi, pienten suviöiden aikaa.

Pienet ja isot suviyöt oli kansanviisauksien mukaan tärkeitä öitä tarkkailla lämpötiloja.
Pienet suviyöt ovat huhtikuun 14-16. päivä ja suuret suviyöt 23.-25.4. välisinä aikoina.

Näille öille toivottiin (ja toivotaan) lämmintä säätä, sillä se tietää lämmintä kesää. Erityisen tärkeä on Jyrkin yö, joka on iso suviyö 23.4. Nimittäin, jos sillon on kylmä sää, on kylmää säätä luvassa vielä 30 yötä eteenpäinkin.

Pitkähkö perjantai

Tässä päivässä on nimensä mukaisesti jotain todella pitkää. Kello tuntuu ikään kuin hidastuvan.

Mutta ei se haittaa. On ihan tervetullut olotila tämä jatkuvan hektisen ja suoritushakuisen elämämme keskellä.

Tämä joutilaisuus ja pääkopan lepotila saa minut näköjään taas palaamaan, jo eilen alkaneisiin pääsiäisajatuksiin ja tähän ajankohtaan liittyviin muistoihin.

Olen tässä päässäni pohdiskellut, että varmaan osaksi, jo valitettavasti edesmenneiden, isovanhempieni karjalaisuuden ja ortodoksiperinteiden myötä, olen aina jotenkin kokenut pääsiäisen hyvin merkitykselliseksi juhlapyhäksi itsellenikin. Minulle pääsiäseen liittyy vahvat tunne- ja muistikuvat siitä, kuinka pääsiäisen aikaan menimme kylään mummolaan, siellä narsissit kukkivat keittiön aurinkoisen ikkunan alla, ruoka- ja kahvipöytä oli aina viimeisen päälle katettu kauniilla astioilla ja tarjoiluja oli sen seitsemää sorttia, mummi hääräsi ja passasi, ukki viihdytti tarinoillaan ja nauhoitti meidän lauluja kasetille. Koti oli aina mummimaisen kauniisti koristelu, oli lastenlasten virpomisvitsoja maljakoissa, siellä täällä keltaista ja kultaista, kukkia ja koristeellisia munia. Aina paistoi aurinko (ihan varmasti..) ja oli niin valoisaa ja keväistä.

Me lapset askarreltiin virpomisvitsat ja virpomispalkkioiksi saimme sulkaamunia, namusia tai rahaa. Ukin verstaalla saimme nikkaroida ja askarrella puusta kaikenlaista. Siellä tuoksui kippuraisille puulastuille ja keväälle, valo tulvi ikkunoista sisään ja pihalta kantautuivat lorisevat kevätpurot.

Ihailen ortodoksiperinteisiin ja uskontoon liittyvää kauneutta ja yksityiskohtaisuutta: upeita ikoneita, rakennusten ja ristien koristeellisia puuleikkauksia. Jopa hautausmaa on täynnä valtavan hienoja viimeisten leposijonen muistomerkkejä, grobuja,  joita voisin ihastella loputtomiin.

Pitkäperjantai on tunnelmaltaan jotenkin vaan harras ja melankolinen, että vaikkei itse niin perin uskonnollinen olisikaan, sopivat minusta nämä ortodoksiselta hautausmaalta ottamani kuvat kuitenkin tähän päivään.

Grobu, vanha, perinteinen ortodoksihautamuistomerkki.

Grobun katolla levähtää hymyilevän näköinen sudenkorento.

Kiirastorstai

Ihanaa.
Pikkuhiljaa tässä alkaa olla pääsiäistunnelmissa.
Kaikki ostokset on tehty, on siivottu ja laitettu pääsiäistunnelmaa kotiinkin. Voi rauhoittua.

Ja minä tyttöhän huokaisen, nautin hyvää mokkaa ja selailen tänä iltana ihan ens alkuun kaikkia ihania lehtiä, joita en ole viime aikoina ehtinyt tutkimaan.

Aion ottaa muutenkin pääsiäisen hyvin, HYVIN rauhallisesti ja rentoutuen.
Tehdä mukavia asioita, ulkoilla, valokuvata (jos sää sallii), hääräillä keittiössä ajan kanssa kokkaillen, maistella hyviä ruokia, katsella leffoja, nukkua makoisia yöunia sekä valmistautua henkisesti ja fyysisesti, pääsiäisen jälkeen alkaviin mielenkiintoisiin, uusiin työhaasteisiin, joita odotan oikein innolla ja ilolla.

Kiirastorstai.
Kun kuvasin tuon ruusun oksan piikkeineen, sulavaa hankea vasten, se toi jotenkin mieleeni orjantappuraseppeleen ja pääsiäisen ajan kärsimyskertomuksen. Jos nimittäin uskonnon tunneilta tai pyhäkoulusta ei ole muuta mieleen jäänyt, niin nämä pääsiäisajan vaikuttavat tapahtumat ainakin. Koko pääsiäisajan kertomukset, viimeisestä ehtoollisesta, Juudaksen kavalluksesta, Jeesuksen henkisestä kamppailusta Getsemanen puutarhasta, kohti ristiin naulitsemista Golgatalla ja lopulta kuolleista nousemisesta, olivat niin vahvoja ja jopa pelottavia tarinoita kuvineen, että ne kyllä muistaa, joulukuvaelman ohella, taatusti. Pyhäkoulu oli meidän lapsuudessa jotenkin kaikkien lasten "must-harrastus", jonka mieleenpainuvinta antia taisivat kuitenkin olla vain ne hienot tarrat, joita sai käyntikerrasta aina liimata vaihtuviin tarrapohjiin.

Mutta onhan tämä vaikuttava pääsiäiskertomus inspiroinut myös kuuluisia taiteilijoita. Leonardo da Vincin "Pyhä ehtoollinen" on vaikuttava maalaus ja lähes jokaiselle jotenkin tuttu. Jännittäväkin taulu; ainakin niille, jotka ovat pelanneet Da Vinci- koodia, tai lukeneet ko. kirjan /katsoneet leffan😉.

Rentouttavaa ja mukavaa pääsiäisen aikaa kaikille 💛💜💚

Helmipuuroa -blogin puolella aloitetellaan pääsiäistä tonnikalapihveillä ja linssisalaatilla.

Siilin jälkiä

Sara-systeri laittoi aamulla innoissaan minulle sähköpostia, anivarhain kotipihastaan ottamistaan valokuvista, joissa siili oli jättänyt varpaidensa jäljet tuoreelle, ohuelle lumipeitteelle.

Pesäaukon fyllit olivat siirtyneet ja tikan käsittelyssä maahan pudonnut pieni talipallon puolikas oli nälkäiselle yökulkijalle maistunut. Olipa hyvä, että oli edes pieni pala talipalloa ollut palastella, kun kuitenkin oli kylmä yö, uutta luntakin tullut, eikä ötökkäruokaa vielä mahda ravinnoksi oikein löytyä.

Kaikki valokuvat ovat Saran ottamia, paitsi kuvankaappauskuva, jonka liitin mukaan luontokirjasta, siili-sipulin tunnistettavista eriparivarpaista.


Tänään on muuten Kellokeskiviikko, joka on saanut nimensä siitä, että karjalle oli tapana laittaa tänä päivänä  kellot kaulaan.

Tikkutiistai

Tänään on syytä vuoleksia sytykeitä varastoon, sillä tikkutiistaina vuollut sytykkeet ovat erityisen hyviä, tiesi vanha kansa kertoa.😊

☔⛇☔

Silmäni olivat, lippareunaisesta hatusta huolimatta, tänään täynnä räntäsadetta ulkosalla liikkuessa. Miten voikin tämä kevään tulo olla näin hidasta täällä tänä vuonna...aaaaaaaaaaarggggghh.

Tein jo vähän pääsiäisen ruokahankintoja. Kaupassa oli yllättävän, melkeinpä järkyttävän hiljaista. Ison marketin kassalle pääsin suoraan, ei jonoja laisinkaan. En muista milloin näin olis tapahtunut iltapäivän ruuhka-aikaan, vaan ilmeisesti säällä oli osuutta asiaan tai sillä, että suurin osa jättänee pääsiäisostokset vielä lopummalle viikkoa. Itsekin tuoretuotteet hiippailen ostelemaan vasta torstaina. Nykyisin taitavat kaupat ja ravintolat olla pitkänäkin perjantaina auki, vaan minulle se on jo jotenkin rauhoittumisen päivä...

Nostalgisia kaikuja niiltä ajoilta,
kun kaupat olivat kiinni koko pääsiäisen seudun,
pitkä perjantai oli toooooooooosi pitkä,
kaikki, siis ihan kaikki😉 paikat olivat kiinni,
eikä pahemmin saanut riehua, eikä mökästää.

...ja torstaina kaupoissa sekä A-marketissa olivat ruuhkat sen mukaiset, kun kaikki hamstrasivat yhtä aikaa apetta ja aperitiivia pitkiksi pyhiksi varastoon. Oi niitä aikoja ...😄

Pikkuhiljaa pääsiäistä kohti

Tähän alkuun, tiedotusta Helmipuuroa -ruokablogin parannuksista, joita eilen illalla tein, ihanan lukijani kysymyksen havahduttamana. Eli nyt sivupalkin kaikissa pienissä kuvissa on linkit, jotka johtavat kyseisen kuvan aihealueen postaukseen. Kiitos vielä lukijalleni tästä hyvästä huomiosta ♥

🐦🐦🐦

Ja sitten maanantain tarinoihin.
Vaalivalvojaiset on valvottu ja kaikki on toivottavasti virvottu Palmusunnuntaina oikeen tuoreeksi ja terveeksi. Eilisestä Palmusunnuntaistahan alkoi nyt sitten hiljainen viikko, tai piinaviikoksikin sitä on kutsuttu. Hiljaisen viikon jokaisella päivällä on oma nimensä. Tänään on malkamaanantai.

Pääsiäinen siis lähestyy huimaa vauhtia. Mukavaa. Pääsee pitkiksi pyhiksi rauhoittumaan ja puuhastelemaan kaikkea mukavaa. Parasta on yhteinen vapaa ylkän kanssa. Eilen illalla päätettiin, että tänä vuonna ei tehdäkään lammasta, vaan vaihtelun vuoksi luultavasti ihan vaan possua, timjami-konjakkikastikkeessa. Kalan savustuskin taitaa tänä vuonna jäädä vappuun. Vaan eepä tuo mittään..kerkii sitä vappunakin savustaa, on luntakin silloin toivottavasti vähemmän maassa, nyt sitä on vielä turhankin paljon.😆

Kuluneena viikonloppuna käytin aikaa jo kodin pääsiäisvalmisteluihin, siivoilin ja pientä koristeluteemaakin laittelin. Melko hillitysti tänä vuonna mennään. Viime vuonna villiinnyin kirkuvan keltaisesta, sitä oli joka paikassa, vaan tänä vuonna keltaistä löytyy lähinnä vain munankeltuiaisista.  Vaihtelu virkistää. Jätän narsissitkin kauppaan: syötävät yrtit saavat hoitaa vihreyden ja pajunkissarykelmä lasimaljassa antaa graafista silmäniloa. Pikkuisen pistin niihin blingiä, eli muutamat kristallit ja höyhenet roikkumaan.

Jk. Turkoosi muna tuli vihreällä 😄 elintarvikevärillä.?! Sivelin pinnan sillä kauttaaltaan ja huuhtelin ylimääräiset pois. Tuli oikein kaunis väri mielestäni.

Vaaleja ja virpojia

Tänään sulassa sovussa kaduilla on tallustellut vaalikansa ja virpojat vitsoineen palmusunnuntain tunnelmissa. Sää on melkoinen, sataa räntää ja ihan silkkaa vettä. Siitä huolimatta käytiin pajunkissajahdissa ja avattiin grillikausikin.

Maisteltiin hallista haettuja, paikallisia makkaroita, broileria sekä kasviksia, ja sunnuntain kunniaksi ruokajuomana nautiskeltiin pieni 0,25 cl pullo valkoviiniäkin kahteen pekkaan. Hyviä olivat makkarat, masu täyttyi pienestäkin määrästä, sillä näihin ei ollut käytetty lainkaan jauhoja, oli oikeita kokolihamakkaroita.

Jaksaa tässä nyt keitellä kaffetta ja katsella Strömsöötä arkista viikkoa odotellessa.

Valon tallentamista

Sitähän se valokuvaus on.
Eikä sitä valoa tarvitse aina olla paljon, jos sen vähäisenkin valon saa vangittua vaikka mielenkiintoisesta heijastukseta tai silhuetista.

Tänään, olisi ollut haluja ja aikaa kuvata, mutta valo, se on täällä tällä hetkellä KERTAKAIKKISEN karsea, hukuttavan synkkä, tylsä ja harmaa, joka imee kaiken, kiintoisatkin kuvauskohteet syvyyksiinsä, eikä inspiroi minua lainkaan.

Kateellisena kuuntelen tässä radiota, kuinka monessa paikkaa ympäri suomenmaata aurinko kuitenkin paistaa, niin että siellä riennetään jo riemurinnoin kevään ensimmäisille piknikeille ja terasseille istumaan.

Sitä valoa tännekin odotellessa, taiteilin viime huhtikuisten kevätkuvien parissa, niissä sentään valoa kurkisteli, luontokappaleiden tavoin, jännittävästi sieltä täällä. Oravat ovat tällä hetkellä todella villillä päällä, niitä on paljon ja vilistävät väsymättä mäntyjen runkoja kisaillen. Lähteä tästä siis happihyppelylle muuten vaan. Aina siellä nähtävää kuitenkin riittää, jos ei niin kuvattavaa...

Yöks...ja ei niin mukava keväänmerkki. Sisälle oli kömpinyt isohko hämähäkki. Suorastaan säikähdin, kun näin sen seinällä, puolittain taulun taakse kömpineenä. Hyyyyyyh..joku niissä vaan puistattaa, vaikka tiedän tasan tarkkaan, ettei ne minulle mitään pahaa tee. hrryhh.---vieläkin ihan väristykset tuli.

Velho ja amppari

Sisko-likka nappasi kännykällä kuvaa, kun Velho hoitaa lempileluaan, ampiaista.

Hih!
Meillä on sisareni koiran, Velho-pojan kanssa ihan samanlaiset lempparit.
Velhon lempilelu on kelta-musta ampiainen, ja minulla on samat lempivärit lautasella😊.

Perjantain ja lähestyvän pääsiäisen kunniaksi Helmipuuroa blogista löytyy rahkaherkkua kahdella tavalla tarjoiltuna.

Pirtsakkaa viikonloppua!😊

Niin ikään Sisareni ottama, kännykällä napattu, komea kuva Velho-pojasta keväisellä järven jäällä. Kohta ei jäälle enää pääsekään...

Thyme & Rosmary

Timjami ja rosmariini.

Katsoin joskus sellaista englantilaista sarjaa, jossa kaksi tuon nimistä naista teki puutarhahommia ja samalla joutuivat kaikenlaisiin seikkailuhin, ihan tahtomattaan, selvittelemään rikollisten touhuja sekä salaperäisiä murhamysteereitä.

Se on taas tämä aika vuodesta, kun yrtit ovat kovasti ajankohtaisia. Meinaan pääsiäispöperöitä.
Tänään mietin sellaista, jos en hankkisikaan mitään pääsiäiskukkia, pitäytyisin ainoastaan näissä syötävissä vihreissä ja kukkalautasissa, joita on nyt tullut hankittua. Sehän on nyt vaatteissakin niin kovin trenidikästä tuo kukkakuosi, niin miksei siis lautasissakin.

Unirytmini on (kuten pelkäsinkin tuon kellojen kääntelyn jälkeen) totaalisen sekaisin ollut jo pitkään. Nukun yössä noin 4 tuntia, vaikka yleensä sen 7-8 tunteroista tarvitsisin. Illalla en vaan saa unta ja aamulla taas jo ennen viittä herään. No...ei kai siinä mitään, jos virtaa vaan riittää.  Toistaiseksi on riittänyt.

Touhotusta

Niin sitä vaan jo keskiviikossa taas mennä jollotellaan.

Havahduin tänään siihen seikkaan, että sunnuntaihan on jo palmusunnuntai eli "virpoi varpoi -päivä"! Pitäisi pikkuhiljaa ruveta varmaan miettimään tulevan pääsiäisen ruokapuoltakin. Viime vuonna mutusteltujen vuohenjuusto-bataattien ohjeen laitoinkin jo tuonne Helmipuuroa -blogin puolelle

Mutta, ihana oli aamulla herätä, kun lämpömittari näytti lähes viittä plusastetta ja aurinko paisteli. Päivä saa heti ihan erilaisen energialatauksen ja lähtölaukauksen.

Ja erittäin erilaisenerginen päivä on ollutkin, siihen mahtui radiohaastattelua, uusien työkenkien hankkimista, hullunkurisia sattumuksia ja kaikenlaista normaalista päivärytmistä poikkeavaa. Oli tarkoitus tänään vielä pajunkissoja käydä maljakkoon hakemassa, vaan saas nähdä, jääkö suosiolla se homma huomiselle tai peräti perjantaille.

Joutsenia on tänään lentänyt kolmen ryppäinä ohi useammankin kerran. Sitä näkyä jää vaan aina pällistelemään.

Kevättä!

Se on kevät nyt.
Tai no,
ainakin tänään.

Yhtä aikaa
rapa roiskuu ja
pöly lentää.

Asfalttiosuuksilla pyörä kiitää
ja peräkylän teillä aamuinen jääsohjo liukastaa.

Aikaisin aamulla
oravat ravaavat männynrunkoa ylös ja alas
väsymättä
kilpaa

ja
helleaaltokin iski: +5 astetta. 😅

Täyteläinen päivä

Sellainen oli tämä päivä.
Paljon oli kaikkea, piti mennä hönttästä paikasta toiseen, eikä ollut ns. joutilasta hetkeä, mutta joutilaisten hetkien sijaan oli asioita, ihmisiä ja hienoja keskusteluja.
Täyteläisen päivän jälkeen olo on yleensä tyytyväinen.
Niin nytkin.
Tuntuu, että päivällä on ollut merkitystä ja on saanut jotain järkevää aikaankin.

Täyteläisen päivän loppupuolella piipahdin vielä ohi kulkiessain kirpparilla. Sieltä läksi mukaan sinikultaisia astioita, jotenkin herttaisia ja kesäisiä. Hyvä kuntoisiakin vielä, lasitukset täysin priimaa. Tyyliltään ovat pelkistetyn skandinaavisesta mieltymysmaailmastani tyystin poikkeavia, mutta joku niissä vain veti puoleensa; toi mieleen kesäkeiton, suvituulen ja ruutuliinan pihapöydällä.
Eikä nuo ollut hinnalla pilattuja, 50 senttiä menee monesti turhempaankin😉.

Sitä sun tätä

Jättirusakko pomppi aamulla pihan poikki.
Säikähdin suorastaan, että mikä kumma sieltä tulee vauhdilla kohti, kun eilen satanut lumi vaan sinkoili sen isojen takajalkojen voimasta...kameraa ei tietenkään niin yhtäkkisessä hetkessä ollut käsillä.

Huhtikuu.

" Jos huhtikuussa paita päällä halkoja hakataan, niin toukokuussa turkki päällä toukoja kylvetään."

Kiva kuukausi, luonto alkaa tässä vaiheessa viimeistään jo tosissaan heräilemään. Heh! Ei tosin vieläkään täällä siltä näytä, sillä eilen tuli lunta ja sama meno jatkuu, eli lunta satelee, kun tätä kirjoittaessa ikkunasta ulos samalla katselen. Mutta näinhän se Matin päivän ennustus lupasi: "Jos Mattina pyryttää, niin tulee vielä 7 isoa pyryä ja 14 pientä lumipyryä". En ole ihan laskuissa kartalla, monennessako pyryssä ollaan tällä hetkellä menossa, vaan jospa ne kohta alkaisivat olla pykälässään.

Huhtikuussa on taas niitä, edelläkin mainitunkin kaltaisia, tärkeitä sään ennustuspäiviä, joina ilmatilaa tarkailtiin hyvinkin valppaana, kevään jatkoa ja tulevaa satokautta ajatellen. Niistä sitten kerron tarkemmin lisää, kun ovat ajankohtaisia.

Vaan toivotaan, että pikkuhiljaa kuvien värimaailmat vaihtuisivat sinivalkoisesta erilaisiin huhtikuisiin, paljastuvan maan ruskean ja harmaan sävyihin, ennen kesän vihreyttä ja kukkeaa kautta.

💸💸💸

Käytiin tänään sunnuntaisostoksilla. Hakemassa kotiin uutta ja raikasta kevätkivaa tekstiiliä ym. Ajan kanssa oli oikein mukava maleksia keväsisustusideoita katsellen. Reissun päälle herkuteltiin chiansiemenleivällä, jonka päällä oli kylmäsavulohta sekä ylkän hankkimaa savunautaa. Päälle vielä maiskuteltiin, kevyesti sitruunaista rahkaherkkua ja väsäämiäni tummasuklaalusikoita. Nämä, normaalia "fiinimmät herkut", olivat nyt oikeastaan tämän juhlavan viikonlopun kunniaksi, ihan vaan uusien työ- ja blogikuvioiden ilosta.

Jk. Helmipuuroa -blogin puolella herkutellaan tänään kylmällä, mansikan ja vanilian makuisella helmipuurolla. Tämän päivän rahkaherkusta ja suklaalusikoista laitan reseptipostauksen sinne myös jahka ennätän; jos vaikka siitä olisi jollekin iloa ja ideaa helppoon pääsiäisenkin tarjoiluun, etenkin jos etsii hieman pashaa kepeämpää jälkiruokaherkkua.

1-vuotias ♥

Tänään on Onni on lauantai -blogin syntymäpäivä.

Olen käynyt viimeiset pari viikkoa melkoista "Jaakobin painia" ja kehityskeskusteluja itsekseni, että miten jatkan tämän blogini kanssa tästä eteenpäin: jatkanko, ja jos, niin samalla tyylilläkö vai teenkö muutoksia vai pistänkö koko homman telakalle.

Lopputulos oli, että en voi tätä nyt lopettaa, vaan täytyy jatkaa ainakin toinen vuosi, että näen, miten vuodet eroavat toisistaan tai tallaako sitä aina vaan samaa rataa. Varmaan tallaakin, mutta silti. Tarkastellaan siis vielä ainakin toinen vuosiperioodi. Hauska sitten verrata näitä vuosia, valokuviakin, että kehittyykö siinäkin hommassa vai käykö ihan päinvastoin.

Mutta mutta!!!

Jotain uuttakin on kuitenkin luvassa:
Da daaaa!
Tähän rinnalle on ilmestynyt Onni on lauantain -rinnakkaisblogi; Helmipuuroa!
Sieltä löytyvät nyt sitten tulevat reseptit ja ruokahorinat. Ulkoasultaan molemmat blogini ovat yhtenäiset, sillä haluan, että ovat tunnistettavasti samaa "perhettä".

Alla olevasta Helmipuuro -kuvasta tai sanasta klikkaamalla pääsee tutustumaan toiseen, 
uutukaiseen blogiini.

Helmipuuroa ♥

Tämä Onni on Launantai -blogi jatkaa nyt selkeämmin valokuvaus- ja päiväkirjablogina, jossa etenkin luontokuvat ja tunnelmat, näyttelevät jatkossa yhä suurempaa osaa blogin sisällöstä, arkitouhujen ohella.

Toivottavasti tämä jaottelu selkeyttää sekä lukijoita että itseänikin. Täytynee vielä ajan myötä katsoa, jatkanko tässä blogissa ihan näin tiivistä postaustahtia, sehän on tähän asti ollut oikeastaan päivittäistä, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta.

Summa summarum, tämä yksivuotias tormakka blogi siis jatkaa, ja kun tuosta yllä olevasta Helmipuuro-otsikosta tosiaan klikkaseepi, niin pääsette tutustumaan tämän blogin uunituoreeseen pikkusiskoon.

Ja hei, tämä ei ole mikään aprillipila! Sekin päivä tänään on; paremmankin päivän olisin voinut blogieni syntymäpäiväksi valita, näin jälkikäteen ajateltuna.

Juhlavaa launtaita 😉😄

Pieni koostelu siitä, millaisista kuvahetkistä kulunut, ensimmäinen blogivuoteni on koostunut.

Kevät ja kesä 2016

Syksyä 2016

Alkutalvea ja joulua 2016

Viimeisin neljännes; eli kevättalvi 2017.