" Ja käsi kädessä kuljemme taloon autioon, ja se minua niin ravistaa.
Tämä hetki saa minut pian aivovaurioon, kun talon aution kanssasi jaan..."
Lauloi Dingo aikoinaan.
Minua ovat aina kiehtoneet autio- ja purkutalot.
Jo pentuna oli äärimmäisen jännittävää kurkistella niihin sisälle ja ihmetellä kaikkea mitä siellä näkyi. Ja pelätä tietysti vähän, jos sieltä joku laitapuolen mies kurkisteli. Sama jännitys tulee aina vieläkin, kun jonkun autiotalon löytää.
Ihminen on utelias ja taipuvainen tutkimaan jännittäviä paikkoja. Minä en voi sitä kutsua vastustaa edes näin aikuisena. On pakottava tarve mennä ihmettelemään.
Ihminen on utelias ja taipuvainen tutkimaan jännittäviä paikkoja. Minä en voi sitä kutsua vastustaa edes näin aikuisena. On pakottava tarve mennä ihmettelemään.
Olen iloinen, kun löytyi tämä maailman pienin autiotalo seikkailulla kameran kanssa. Yksi ainut huone. Minimalistinen huussi vieressä ja koskaan en ole nähnyt niin pienenpienenpientä pönttöuunia, kuin tässä ratamestarin vanhassa talopahasessa on!
 |
| Rujo ja ruostunut uuninluukku on omalla tavallaan kaunis kuin taideteos. |
Puulaatikon kylki oli kirjoitettu täyteen tarinoita.
Pitkinä iltoina on ratatyöläisen kynä ajankuluksi tuhertanut tarinaa. Näin ainakin mielikuvissani sen näkymän eteeni maalailen: Pikkuruisessa pönttöuunissa palaa lämmin valkea ja hämyisessä lampun valossa yksinäisen ja pitkästyneen ratamestarin runosuoni sykkii.
Teksti on paikoin sen verran roisia, että ei koko laatikon kylkeä voinut tarkasti näkyviin laittaa.
Teksti on paikoin sen verran roisia, että ei koko laatikon kylkeä voinut tarkasti näkyviin laittaa.
Piskuinen talo sijaitsee junaradan varrella.
Radatkin minua kiehtovat; minne kiskot vievät ja ketä nuo lukuisat vaunut kuljettavat?
Ratojen varsilla ja asemilla huokuu eteenpäinmenon ja matkustamisen huumaava tunne.
Kesäisin rautakiskot hohkaa kuumuutta ja ilma väreilee niiden ympärillä. Sirkat sirittävät ja kaiuttimista kuuluvat kuulutukset.
Ilmassa tuoksuu diesel ja kesä.
Mukava vain istua ratapenkereillä ja katsella sekä kuunnella, aistia tunnelmaa.
" Kesä on täällä taas,
istutaan hiljaa missä raiteet risteytyy
on tuulensuoja, valkea taivas ...
sopivasti muistetaan
vain puolikas totuus siitä kuinka vapaita ollaankaan
istutaan hiljaa missä raiteet risteytyy
on tuulensuoja, valkea taivas ...
sopivasti muistetaan
vain puolikas totuus siitä kuinka vapaita ollaankaan
Ollaanko tämä kesä näin."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kävit ja tervetuloa toistekin :)