Tänään on ollut taas oikein ihana päivänkakkaramainen poutapäivä.
Minulla on muutamia kesämakuja, joita ilman ei kesää tule.
Seuranneet mukana lapsuudesta ja paahteisista teinikesistä asti.
Tässä tulee taas niistä yksi. (Itse tehdyn viilin tuolla jo aiemmin postailinkin...)
Ja näitä maku- ym. suvimuisteloita taatusti tipahtelee tänne lisääkin tässä kesän mittaan:)
Eli yksi tärkeä kesäherkku minulle on "tomaatti-sipuliröppö".
Tomaatin ja sipulin seos, jota laitettiin kesälomalla kello kahden päiväkahvilla aina polakan päälle. (Polakka = rapeakuorinen, tuore ranskanleipä)
Yksinkertainen, mutta niin herkullinen, raikas ja tuore kesämaku!
Kesäloma-aamuisin äiti pilkkoi kotimaisia, mehukkaita ja tuoreita tomaatteja sekä sipulia pieniksi kuutioiksi rasiaan. Variaatioina oli välillä tavallisen sipulin sijaan ruohosipuli tai kevätsipuli / sipulin varret.
Seoksen annettiin muhia jääkaapissa sinne kello kahden päiväkahvihetkeen saakka, jolloin se kaivettiin esiin ja alettiin sahanteräveitsellä leikkaamaan rapsakasta polakasta paksua siivua.
Ja tuore kahvi tuoksui auringon paahtamaan nokkaan niin ihanasti. Polakan päälle sipaistiin aitoa voita ja sen päälle lusikoitiin tomaattiröppö.
Sitten ryystettin kahvia silmät onnesta viiruina.
Nykyisin on leipä vaihtunut näkkäriin tai ruisleipään (boooring), mutta tomaatti-sipuliröppöä on saatava aina, kun kotimaiset tomaatit alkavat olla maukkaimmillaan.
Jk. Päiväkahvipöydässä oli kesäisin poikkeuksetta tarjolla myös kaurakeksejä.
Senköhän takia minä nykyisinkin sorrun joka ikinen kesä ostamaan sen helkutin kesäkassillisen verran keksejä kaappiin!
...Vaikken edes keksejä normaalisti syö! ..?
Ihan kuin hypnoosissa tartun kaupassa siihen kauniiseen, kausikuvioituun pakettiin ja kotona sitten ihmettelen, että uppistakeikkaa, mitenkäs se tämmöinen on täällä kauppakassissa ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kävit ja tervetuloa toistekin :)