Onni

Se vaihtelee.
Ja yllättää.
Silloin kun vähiten siihen uskot ja sen tavoittelun olet suorastaan lopettanut:
Niin silloin se tulee.

Ihan yllättäen minulle avautui tänään täysin uusi ja erilainen työ- ja toimekuva.
Jännittää ja samalla olen suunnattoman innoissani ja iloinen. Pääsiäisen jälkeen alkaa uudet seikkailut. Tämän mainitsin oikeastaan siitä syystä, että tähän bloginkin pitämiseen, ainakin näin tiiviseen päivätahtiin, nämä uudet tuulet saattavat vaikuttaa, tai sitten ei. Aika näyttää mihin aika ja rahkeet riittävät.

Ja Onni on lauantaikin täyttää huomenna vuoden. On monta syytä juhlaan ja iloon.

Ei ole nyt shampanjaa kultahippusilla tarjollan tähän hätään, eli fiilistellään vaan viime kesän kuplivan kuvalla ja otetaan soodavesihörpyt.

Winterwonderland

 Parkkipaikka 29.3.2017 :D

Eilisen kuva.
Kuvassa, tylsä ja "keväinen" perusparkkipaikka.
(Johon käytin vähän taiteellista vapauttani ja korostin sitä väreillä; asteen verran vielä alleviivan taianomaisemmaksi, mutta peruspalikat, kuten lumen määrää maassa ja puissa jne. ovat aivan todellista kuvaa eiliseltä.)

Suoraan sanottuna, alkavat nämä sinivalkeat kuvat jo hiljalleen tympimään, niin oli sisäinen pakko tuunata kuvaa jotenkin. Ehkäpä yltiötoiveikkaissa mielikuvissani olin jo siinä uskossa, että tässä vaiheessa maaliskuuta, ensimmäisiä leskenlehtiä ja ihan toisenlaista värimaailmaa luonnosta otoksiini saisin poimittua, vaan ei. ...Ei sitten millään!

Ei nimittäin uskoisi äkkiseltään, että ihan kohta jo huhtikuun ovea kolkutellaan. Tänäkin aamuna aamuteeveessä hoettiin, miten kevät tulee tänä vuonna aikaiseen ja kohinalla..!?!👀

Eikä tule joka paikassa.
Yleensä täälläkin huhtikuun alussa lakaisukoneet, ainakin osittain, ovat jo katupölyjä kaduilta pois pesseet ja ajelleet, fillarilla on saanut kiitää asfalttia pitkin huoletta ilman nastarenkaita...

...vaan...
tänään, maaliskuun 30.  päivä:
pikkupakkasessa,
pipo syvällä korvilla,
hinataan menemään lumisten, välillä peilijäisten polanneteiden keskellä.

Joutsentenkin mölinä on sulalta tauonnut.
NOh...
Aurinko sentään paistaa.

Repolainen ja piipertäjä

Kauniin kevättalvisen, lumisen ja pakkasasteisen keskiviikkopäivän iloksi, laitan pikkuisen hankipiipertäjän ja kettu-repolaisen risteilevistä poluista kuvan.

Tänään tulee radiosta kuuden aikaan Luonto-Suomen ilta: Nisäkkäiden kevätilta.
Minulle nuo, radiossa käyntiin pyörähtävät kevään ja kesän luonto-illat, ovat jonkinmoinen "varma kevään merkki". On mukavan leppoisaa kuunnella, samalla kun omia iltapuhteitaan puuhailee, ihmisten luontohavaintoja ja kysymyksiä, sekä sitä, miten kevät on eri puolilla Suomea edennyt. 😊

Täällä tuntuu taas ihan talvelta. Tuli tuota lunta ja pakkasta sen verran...

Lunta maassa

Ja kukkia ajatuksissa.

Mäntyjen oksat roikkuvat raskaina lumen painosta.
Sulat maapläntit peittyivät vaalean peiton alle.

Vaan pitkä maa on tämä Suomi. Jossainpäin maata on ollut kuluneen vuorokauden aikaan lämpötilat jo +17 asteessa, jossain ukkonen jyrissyt, satanut rakeita jne. Näin siis mikäli on Ilta Sanomien sääotsaketta uskominen.

Sohvaperunat -ohjelmassa tokaisi hauskasti pohjoisen mies, tätä maamme pituutta miettiessään:
"Meillä  kahlataan munaskuita myöten hangessa ja etelässä jo isketään perunaa vakoon." Vaimonsakin siihen vielä hyvin komppasi: " Ja pajunkissoja täällä saadaan vasta heinäkuussa."

On vaikeasti tavoiteltava tuo kevät. Tai talvi ei tahdo antaa periksi, kummin päin vaan.

Onneksi on tuo uusi villiyrtti- ja reseptkirja, paneudun tänä iltana sen sisältöön ihan ajan kanssa ja haaveissani hiljaa hiivin jo kohti keväisenä vihertäviä ryytimaita.

Eilen illalla sen verran kirjaa selailin, että yllätyksekseni törmäsin siellä hyvinkin tuttuun kukkakasviin; jättibalsamiin. Ja siihen seikkaan, että se onkin ihan syötävä kasvi!

Viime kesänä kuvasin tuota kasvia mm. umpeen kasvaneen metsätien varrella. Alunperin se on ollut  koristekasvi, joka on sitten innostunut leviämään meidän luontoomme paikoin vähän liiankin innokkaasti. Kotipihastakin näitä siemeniä ampuvia kasveja välillä löytyy, eli ensi kesänä löytyy ruokapöydästäkin, kun kitkee vaan suoraan lautaselle, etteivät pääse leviämään 😄. Kukat, lehdet ja nuoret varret ovat syötäviä. Kirjassa suositeltiin jättibalsamia pippuripihvin kaveriksi, sen pippurisen makunsa vuoksi.

Pääsisipä jo testaamaan! Viime kesänä nuita kukkia kuvatessa en arvannut, että olisin voinut salaattiainekset niistä samantien matkaani koppasta.

Jättibalsamin kukkasia, joita kuvasin viime kesänä metsätien varrella.

Kitkee pihalta pöytään vaan...

Yllättävä aamu

Olin varautunut rauhalliseen, vapaaseen maanantaihin.

Ei toteutunut.
Aamulla, heti seitsemän jälkeen asuntooni tulvi miestä kuin meren mutaa. Tämä asunto ei vielä tänään olisi ollut rakennusvuorossa, mutta jostain kumman syystä, ylimääräistä miestä oli irtautunut toisesta urakasta, niin kysyivät sitten, voivatko tulla jo etuajassa, kun on joutilasta miestä tekemään.

Pöllämystyneenä sanoin vaan että, joo. Sittenhän se olisi taas yhden askeleen valmiinpana tämä remppahomma.

Pimppaluuri.
Opin uuden terminkin. Siis  bideesuihkusta on kyse. Kuuntelin sivukorvalla ihmeissäni, että mitä ihmettä ne oikein meinaavat asentaa kylpyhuoneeseeni, kun p-luuri-sana vilahteli lauseissa välillä; sen asentamisen kanssa oli jotain probleemaa, ei uuteen hana- ja putki systeemiin sitä oltu mitoitettukaan...

No, mutta, en viitsinyt siinä putki-poikien selän takana, kädet lanteilla kyylätä ja patsastella koko päivää, vaan jätin heidät ratkaisemaan luuri-pulmaa ja läksin aikaani tappamaan ostoksille, kirpparille sekä kirjakaupan alennusmyynteihin.

Ja se ei ollut hukkareissu laisinkaan. Sain puoleen hintaan Viettelevät villiyrtit kirjan ♥.
Kuinka olenkaan iloinen! Siinä on niin hienosti esitelty villiyrtit, joita voin innolla kitkeä ruokapöytääni. Uusia idetoita, tietoa ja etenkin ihania reseptejä...oijoi...Kuinka rupesinkin innolla odottamaan uutta kasvukautta. Ai niin, ja lähtihän sieltä kirjakaupasta mukaan vielä auringonkeltainen, mukavan paksu luonnostelukirja. Pääsen ideoita tuhertelmaan muistiin, piirrusteltuina kuvina ja höpinöinä.

Kirpputorilta en löytänyt kuin hauskoja postikortteja.

Katupöly tunki jo sieraimiin. Taivaalla lensi yksinäinen joutsen.
Huomenna taas remontti jatkuu. Asentavat uutta pönttöä, keittiön putkia, kattoa rakennetaan ja mitä kaikkea. Vaan huomenna tuskin kadulla hiekka pölisee; rupesi satamaan lunta, ja reilusti! Maa on taas aivan valkeana.
Tämmöinen maanantai.

Kellottelua ja herkuttelua

Kesäajassa ollaan.
Viikonloppuna ei tullutkaan helleaaltoa, jota kielipitkällä odotin. Ei tullut ei. Eilenkin sateli lunta.
Noh, pienimuotoista kevättalkoilua on jo tehty. Ruukkuja, multia, siivoilua ja varastojen järkkäilyä.

Isommat kevätkunnostukset tehdään sitten vasta, kun putkiremppa on lopullisesti ohi. Sen osalta onkin kohtapuoliin ne karmeimmat ja jännittävimmät ajat edessä, kun todelliset purkamiset ja rakentamiset alkaa kotosalla. Mutta, toivotaan että huhtikuun loppuun mennessä olisi jo hommat ohi ja kaikki olisi entistä ehompaa.

Talkooruokatouhut oli perjantaina aurinkoiset, vaikka sää oli kaikkea muuta kuin valoisa. Pahvilautasilta rennosti vaan tarjoiltiin ja herkuteltiin broilerijauhelihalla täytettyjä takoja ja tortilloja, muovirasiat koristivat pöytiä, vaan siitä viis. Hauskaa ja rentoa oli.

☆ ☆ ☆

Ai että, vaan melkeinpä parasta oli eilen illalla saunan jälkeen rääppiäisherkutella. Kylmänä mutustella tähteeksi jääneitä, rikkoutuneita taco-kuoria, joita dippailin jämäsoossipurkkiin😋. 

Aurinko ei nyt sitten antanutkaan kunnollista kuvaussaumaa lähteä tänä viikonloppuna joutsenräpsyjä ottamaan. Vaan...onpahan tämä ollu puuhatäyteinen viikonloppu muutenkin. Ei ole aika ainakaan pitkäksi käynyt.

Kynttiläillallinen

Tänä iltana Earth Hour -kampanja antaa hyvän syyn tunnelmoida ihan luvan kanssa klo 20.30-21.30. Tunnelmoidaan tunti ilman valoja; näytetään pieni yhteinen valomerkki, että välitämme ilmastostamme ja ympäristöstämme.

" Earth Hour on ympäristöjärjestö WWF:n järjestämä maailman suurin ilmastotapahtuma, johon kaikki voivat osallistua. Tapahtuman aikana näytetään valomerkki ilmaston puolesta sammuttamalla turhat valot. Tämän symbolisen eleen avulla jokainen voi ilmaista huolensa ympäristön tilasta ja ilmastokriisistä päättäjille. Earth Hour ei siis ole sähkön- tai energiansäästötempaus."

Eli pistetään porukalla illalla sisä- ja pihatuikut palamaan, jätetään television ja somen seurailutkin hetkiseksi, puetaan lämpimästi päälle, otetaan peitot ja viltit kainaloon, keitellään kuumat totit termariin, istutaan piha-tai parveketuoleihihin, käperrytään peittoihin ja kuunnellaan hetki ulkosalla oleillen, kuuluuko pöllöjen soidin puputuksia tai kaupungin ääniä. Terästetään kuuloaistia ja yritetään poimia iltaäänien seassta yksittäisiä ääniä; koiran haukahdus, junan pillin vihellys, iltarientoihin kulkevan väen naurun helähdys, tuulen kohahdus oksistossa.. tai onko ympärillä vain täysi hiljaisuus.

Puhdas, turvallinen ja hyvä elinympäristö on tärkeä asia, niin ihmisille kuin eläimille.

Tunnelmallista ja mukavaa lauantaita ♥

Rääkäisy aamuauringossa

Junanlähettäjä-fasaani on saapunut mestoille taas.
Aamuauringon ensisäteiden sarastaessa kuului tutun, joka keväisen fasaaniystäväni, mahtipontisen kovaa kuuluva reviirirääkäisy, hiljalleen heräävässä päivässä.

Pomppasin samantien tohveleihin ja nappasin kameran, toivoin näkeväni tuon kauniin kirjavan ukkofasaanin kinosten päällä pullistelemassa. Mutta ei, vaikka äänensä kuulin, en erottanut sitä hohtavan hangen ja ruskean risupensaikon seasta.

Noh..mukava herätys jokatapauksessa, täysin virkeänä käynnistyi päivä.

Viikonvaihteessa sitten kevättalkoillaan, tacoillaan ja vietetään kynttiläillallista; Eart Hourin innoittamana. Aurinkokin hellinee tänä pyhänä läsnäolollaan, että mikäs tässä on taas ihmislapsen ollessa.

Perjantaipähkinä: Montako tinttiä löydät kuvasta...? ;D

Tuulta, tacoja ja talkoosuunnitelmia

Viikonloppuna olisi pitkästä aikaa jotain pientä vaihtelua peruskaavaan. Luvassa olisi ensimmäiset pienet kevättalkoot ja taco-iltamat. Mikäs sen hauskempaa, kun on luvattu auringonpaistettakin!

Tuuli, se oli tänään tuskallisenkin tuivertava.
Sai tehdä paikotellen töitä reisillä ihan tosissaan, että pääsi ylämäessä ja vastatuulessa eteenpäin.
Markettiin sisään astellessani tyrskähdin ääninauruun, kun näin kuvajaiseni kaupan tuulikaapin peilistä. Piponi oli tuulessa sinkutellessa nousut tötteröksi ylöspäin: olin kuin Aake Kallialan esittämä, "Apua-ukon" kaveri 😂

 🚳🚴🚵

Viime viikonlopun kebabrulla-herkuttelujen jälkeen, olen tämän viikkoa elellyt ihan vain kaurapuurolla ja kasvisruualla. Eilen illalla kokeilin tehdä testierän pinaattipastaa, vaan en ollut reseptiini täysin tyytyväinen, joten testailu jatkuu. Sitten kun olen tyytyväinen taikinaan, pistän ohjeen jakoon. Harmi, kun itse kerätyt nokkoset ovat jo pakastimesta loppuneet, olisin mieluusti tehnyt nokkospastaa niistä. Onneksi pian alkaa taas uusi keräilykausi ja saa villiherkkuja mutustella tuoreena ja pistää talvenvaroiksi pakastimeen.

Jk. Alennuskorista lähti matkaan tuommoiset pitsillä somistetut, ruudulliset kangastabletit. Aika söpöset, arkikattauksen silmänilot.

Sulalta kantautui älämölöä!

Iltapäivällä raahauduin räntäsateen kastelemana kotiin. Laittelin ostokset jääkaappiin, pipon, takin ja kengät kuivamaan. Tänään on taivaalta tullut silkkaa vettä ja rapa roiskui autojen ajellessa ohi.

Pistin kahvit tippumaan ja huokasin vähän väsähtäneenä.
Menin parvekkeelle.

JA...! Väsymys oli samantien tiessään!
Sydämeni sykähteli villisti ja ilo hiipi naamalle, sillä tippuvien räystäiden ja rännien lirinään, sekoittui korvia huumaavaa laulujoutsenten mölinä, joka kantautui sulalta. Tuli hyvä mieli; vihdoin kevään valkoairueet ovat saapuneet jo lähisulallekin. Toivottavasti pääsen niitä viikonvaihteessa näkemään.

Mielenkiintoista muuten,  miten pelkkä sulan veden näkeminen ja kuuleminen, saa talven jälkeen mielen jotenkin iloisemmaksi. Viikonvaihteessakin talviuimapaikan veden pulputusta oli jotenkin hypnoottisen mukavaa vain seurata ja kuunnella - lumoutui hetkeksi paikalleen.
 

Kyttääjä

Aamulla avaan verhot.
Koko aamukahvin ryystämisen ajan istun tuolillani, nenä kiinni ikkunassa ja kyttään vuoronperään naapurin lumista kattoa 👀 ja lämpömittaria 👀.

Pakkomielteisesti lähestulkoon, mietin, onko lumi vajunut eilisestä ja näkyykö kattoa enemmän. Joka päivä lasken mielessäni kattokinoksen senttejä ja odotan sitä loppuviikoksi luvattua lämpöaaltoa.😉😏

Yötäpäivää

Kevätpäiväntasaus.
Päivä ja yö ovat lähestulkoon yhtä pitkiä kaikkialla maapallolla. Pohjoisnavalla alkaa puolen vuoden pituinen päivä ja etelänavalla yö, aamu-uutisissa kerrottiin. Tästä sitä lähdetään kohti valoisampia vuorokausia ja kellojakin siirrellään taas kesäaikaan ensi viikonloppuna. Siitä touhusta en tosin niin välitä, minun unirytmi sekoittuu näistä siirroista pitkiksi ajoiksi.

Entisaikoina kevätpäiväntasauksen päivään liittyi tärkeitä suoritettavia askareita, sillä silloin tehtiin tulevaksi kesäksi ottavimmat ongenvavat ja uistimet.  Myös ei toivotut pajukot, lepikot ja lutikat hävitettiin tehokkaimmin juuri kevätpäiväntasauksen tietämillä.

    🌗 🌗 🌗

On niin rentouttava ja mukava viikonloppu takana, että vieläkin sen muistot kantaa ja maanantai ei tunnu yhtään niin rasittavalta kuin tavallisesti. Pakkanen oli yön aikana kirinyt ihan reippaisiin lukemiin, vaan jospa tämän pakkasen jälkeen rupeaisi yötkin jo olemaan suojan puolella, lumet täältäkin lähtisivät, pyöräteiden jäänilput sulaisivat ja kevät tulisi kohinalla. Ainakin säätiedot lupaavat  suorastaan "vyöryvää helleaaltoa" loppuviikkoa kohti.

Eilen yritettiin joutsenia bongailla, sillä niitä oli nähty lauantainakin ihan 7 yksilön rykelmässä, mutta eilen ei ollut etelätuulta, jonka myötäisenä muuttolintuja eniten näkyy tulevan, eli ei nähty joutsenia, ei. Ensimmäisen, yksinäisen lokin sentään näin korkealla, sinitaivaalla jo liitelevän.

SuperSunnuntai♥

Vihdoin!
Aurinko alkoi puolelta päivin paistaa siniseltä taivaalta.

Kamerat kassiin ja menoksi. Ihmisiä virtasi jäälle tasaisena virtana ulkoilemaan. Hymyä ja aurinkoa. Sitä riitti kerrankin ympärillä. Ihmeellinen se on tuo auringon vaikutus, kuinka se saa jäyhän talvisuomalaisenkin hampaat nauravista suupielistä näkymään ja vastaantulijoillekin riittää sanoja.

😁 😁 😁

Pistettiin tämä päivä totaalisesti ranttaliksi ja hulluteltiin ulkoilun päälle; haettiin rullakebabit ihan vaan päähän(auringon)pistoksesta!  Ei yhtään huvittanut miettiä mitään kokkailuhommia. Niinpä sitä pitsapaikassa, koti-illan ja ulkoilun raikkaana, tilattiin mättöruokaa, iltamakohmeloisten darratärisijöiden seassa, sulassa sovussa. Onnellisena kuitenkin siitä, että ei itse tarvinnut kankaisen vaivaan rasvaista apetta hakea,vaan ihan vaan nälkäänsä (ja laiskuuttaan😆).

 🍕 🍕 🍕

Kuinka voimaannuttavaa on ollutkaan laiskotella koko sunnuntai! Auringossa kävelyä, valmista mättöä pöydässä, sen päälle ruokakoomapötköttelya ja kohta Strömsöötä. Illalla vielä päivän valokuvasaldon läpi käymistä...

Tämän parempaa sunnuntaita ei kai voisi ihminen oikeastaan enää toivoa.

Ps. Onnea Saralle 🎂

Kesähellahankintoja

Ei, se päivä ei sitten toiveistani huolimatta, kirkastunut kuin pieneksi toviksi.
Eli kuvauspäivää ei tästä lauantaista tullut, ei.

Tänään meni puoli päivää kesäkeittiöhankintojen ja suunnitelmien parissa. Kätevä, pieni, yhden levyn liesi on nyt hankittu lisävarusteeksi keväisiin keittelypuuhiin. Toinen puoli päivästä vierähti sitten tavanomaisissa kotiaskareissa ja pyykkihuollossa. Vaan pitäähän ne nämä tylsemmätkin  kotihommat joskus hoidella. Onpahan nyt lumitupruttelupäivänä tehty, jos sattuukin aurinkoinen aamu huomenna koittamaan, voin sitten huoletta heilua pihalla kameran kanssa, vaikka IHAN koko päivän! 😏

Tänä iltana enää leffa ja unta...
bhuahahaha....

Onko hyväksyttävä pikkuhiljaa se karmea totuus, että taidan nykyisin olla:
yhä enemmän
ja enemmän,
tyyppi,
joka tykkää ostella vain erilaisia yöpaitoja
ja viettää sitten niissä mukavia koti-iltoja😄
Ja vielä ylpeästi myöntää tämä 😉😆

Lauantaihuomenta!

Siskon ottama kuva unilta heräävästä Velho-koirastaan :)

Oloni on tämä aamuna tuon Velho-koiran olemuksen oloinen.

Oli ihanaa nukkua pitkät unet ja herätä ihan ite aikojaan ja venytellä niin, että nivelet vaan" paukkui". Mikään ei ole ihanampaa, kuin saada pitkät yöunet ja hidas aamu.

⛇⛇⛇ 

Ainut asia, mikä tätä leppoisaa aamuani pikkuisen rösöilyttää ja tekee oloni hivenen levottoman ärtyneeksi, on tuo sää ja SE etten pääse taaskaan kuvaamaan. Sataa lunta ja taivas on pilvessä, eli kuvaushommat luonnossa ei oikein onnistu, tai onnistuu, mutta tulos ei ole niin kaunista katseltavaa.
Mistä tuota lunta riittää!?grrrrrh...

No. Katsellaan.
Vielähän tässä päivä ehtii vaikka kirkastua, aikaa on.
Sitä odotellessa otan toisen kupillisen kahvia, ja luen lehden.

Sävyjä ja koloja

Eilisen kauniin päivän jälkeen oli astetta ankeampi avata aamulla verhot ja todeta, että lunta ja räntähöhmeröä tupruttaa, tuuli huojuttaa mäntyjä rivakasti ja taivas on paksussa pilvessa.

Sininen.
Harmaa.
Musta ja
Valkoinen

Märkä.
Uuvuttava sää. Siksi kai sorruimme perjantaipulliin.
Taas(ko!?) päädyttiin VadelmaLUOLIIN. Ei koloihin 👀, kuten virheellisesti olin aiemmassa postauksessa näitä leivonnaisia nimitellyt. Vilpittömästi elin tähän päivään saakka kolonimiluulossa, kunnes tänään omin silmin totuus selvisi, että luolihan ne ovat, eivätkä mitään koloja!

No, ei nimi pullaa pahenna, vaan lusikoitiin vielä vaniliakastikettakin niiden päälle, että taatusti voimat ja kalorivajeet korjautuu pitkän viikon päätteeksi.

Kummasti se vaan taas kahvi ja leivos piristi. Eipä tuota enää lumipyryä ja siniharmauttakaan jaksa sen pidempään voivotella.

Sitä paitsi, nyt on perjantai... 😊

Sukaostoksia

Kävin tänään mm. viemässä siskon synttärilahjukset ♥ postiin ja samalla kävin ostoksilla.

Hiussuka. HIUS-SUKA.
Sellainen lähti tänään heräteostoksena matkaan. Ja hyvä kun lähti!
Niin ihanalta se tuntui päivän rasitusten jälkeen päänahalle, kun hiuksia sillä hellävaraisesti pesin ja pyörittelin.

Miksi minä en ole moista aikaisemmin hankkinut!?
Helpottaa shampoon levittämistä ja pienemmällä määrällä pesuainetta tulee selkeästi puhtaammat kutrit ja hiuspohja, mutta ennenkaikkea; se ihana tunne, kun verenkierto päänahassa vilkastui kertalaakista. Melkein on nyt olo kuin intialaisen päähieronnan jäljiltä...ja paljonko maksoi tämä luksus: 90 senttiä. Ja taatusti on joka sentin väärti😉

Minulla on kyllä näistä vempeleistä muistikuvia lapsuudesta; mummon pihasaunan ikkunalaudalla näitä oli monessa värissä, mutta silloin taisin vain ihmetellä, että mitähän ihmeitä ne nuo ovat. 

Tämä torstai on tuntunut, sanonnan mukaisestikin siltä, että se on toivoa täynnä: hieno sää, kivat ostokset, viikonloppu lähestyy ja illan kruunaa vielä Pitääkö olla huolissaan -ohjelma. Lähetinpä sinne viikonloppuna parit huolenaiheetkin. Saahan nähdä, saanko niihin vastauksia. Joka tapauksessa, vaikken saisikaan, niin ohjelma on niin superparas, että harmittaa vietävästi, kun se kohta loppuu. Toivottavasti tulee jatkoa.
Toivottavasti!

Kirsikkana torstai-kakun päälle olisi ollut se, että olisin päässyt päivällä luontoon kuvaamaan, kun aurinko paistoi pilvettömän siniseltä taivaalta. Mutta ei, kaikkea ei voi saada. Olen onnellinen tästä päivästä siis ihan näinkin. Puhtain hiuksin keitellä kohta kahveet ja odotella illan kohokohtaa eli Poh:ia! 😄

Tämän kevään ensihavainto!

Joutsenkolmikko, ylilento kaupungin taivaan yllä.

Samantien tuli levoton olo.
Iski hervoton hinku päästä kamera kaulassa rannoille notkumaan.

Kaikenkarvaisia kesämuistoja

Jouduin eilen illalla käymään taas läpi kuva-arkistoja, ja tulee aina siinä samalla tehtyä pieni aika- ja muistelomatka. Että sitä onkin kerennyt kaikenlaista öttiäistä ja isompaakin kulkijaa kuvaamaan viime kesänä.

Hauskoja hetkiä ja retkiä voi kuvien kautta elää uudestaan, ei edes tekstejä tarvita.  Tyrkätäänpäs vähän tännekin "omituisten otusten kerhokuvia" viime kesältä, vaikka nämäkin luontokappaleet ovat esiintulon jo aiemminkin tehneet tässä blogissa. Mutta ei haittaa mittään.
.
Mitähän  jännää kuvattavaa ensi kesä tuokaan tullessaan.--iiiih, miten inspiroivaa ajatellakin!

Lenssun karkotussoppa

Luontainen kipulääke, tulehduksien rauhoittaja, nivelkipujen helpottaja, sisäisesti lämmittävä villasukka, aineenvaihdunnan vilkastuttaja sekä verenpaineen laskija. 

Sellaiseksi voisin tätä lenssukeittoani rohkeimmillaan kuvailla, sillä niin paljon on tässä soppakattilassa aineksia, joilla ko. terveyshyötyjä sanotaan, ja on ihan tutkittukin, olevan. Tämä kova kasviskvartettihan on:

inkivääri, kurkuma, valkosipuli ja chili.

Tuumin mielessäni, että soppani on melkein kuin inkivääritee, sattumilla. Ja tässähän on siitä hyvä nelikko, että jos jostain näistä ei ollenkaan pidä, niin sen voi jättää pois, ja silti näistä muista saa niitä hyviä vaikuttavia aineita. Sillä tiedän, että monien suuhun inkivääri maistuu saippualta tai ennen tärkeää tapaamista ei viitsi valkosipulia hirveästi lohvata ruokaansa, ikävän tuoksuominaisuutensa vuoksi.

Kurkuman kökkömäisin puoli on, sen todellakin hurjan voimakkaasti kaikeen tarttuva keltainen väri. Jos raastettua kurkumaa roiskahtaa valkealle pinnalle pikkuriikkisenkään, niin se on samantien keltainen siitä kohtaa😒. Kurkuman pitkäaikaiskäyttäjänä, minun on esimerkiksi ollut pakko siirtyä mm. täysin mustiin tiskirätteihin sekä tiskiharjaan, sillä valkoiset tai vaaleat välineet ja tekstiilit eivät kertakaikkiaan toimi tämän terveysveitikan kanssa puuhastellessa.

Mutta sitten ite soppaan. Tein tätä viikonloppuna ja lipittelin sitä lounaina. Syödessä olo lämpeni kertalaakista ja voimat sekä vireys on nyt ihan toista luokkaa, kuin esim. ennen soppakuuria, kun pieni nuha ja räytymys vaivasi. Eipä tarvinnut tänä aamuna enää nuhatippa nenussa hääriä. Haluan uskoa, että se on hyvien yöunien ja  keittoni ansiota (plasebovaikutusta tai ei, niin pääasia että tuntuu paremmalta).


Lenssun karkotussoppa

• 400g broilerin jauhelihaa

• vähän kookosöljyä

• kunnon palanen inkivääriä

• kunnon palanen kurkumaa (voi korvata kuivatulla kurkumajauheella)

• valkosipulin kynsiä maun mukaan

• kuivattua tai tuoretta chiliä sietokyvyn mukaan

• n.2 dl punaisia kuivattuja linssejä

• 1-2 sipulia

• pakastepinaattia tai nokkosta pari kourallista

• pari porkkanaa

• (perunaa, laitoin, sillä oli muutama potakka rupeamassa itusia työntämään, käyttöön vaan, sillä ruokahävikki ei kuulu tämän talon tapoihin)

• suolaa, mustapippuria

Kypsennä jauheliha kevyesti kookosöljyssä paistellen. Kookosöljyn maku toimii todella hyvin näiden makujen kanssa.

Tehdään kuin jauhelihakeitto: pilkottuja kasviksia keitellään ensin hetki keskenään > porkkana, peruna ja sipuli. Sen jälkeen lisätään raastetut tai pieniksi pilkotut inkiväärit, kurkuma (jos käyttää tuoretta juurta), valkosipulit sekä huudellut linssit. Keitellään taas hetki. Lisätään esikypsennetty jauheliha, pakastetut tai tuoreet pinatinlehdet sekä mausteet. Tarkistellaan maku ja kypsyys. Nautitaan höyryävän kuumana. Kiireettä.

Kuihtunut kuvasuoni

Läksin aamupuuron jälkeen ulkoiluttamaan kameraa.
Puuro oli laiskan lupsakkana sunnuntai-aamuna, tuorepuuroa, jossa oli maustamatonta jogurttia, kaurahiutaleita, tummia viinirypäleitä ja pähkinötä.

Tarkoitus oli ulkoillessa bongata kevään merkkejä, vaikka sää ei eilisen auringonpaisteen veroinen ollutkaan. Vaan harvoinpa käy näin, että en oikein löytänyt kuvattavaa, vaikka tein kuitenkin parin tunnin lenkin. Ehkä keskittyminen meni tänään kieli keskellä suuta -kulkemiseen, ettei vaan olisi, peilijäisillä teillä, kaatua mätkähtänyt ja särkenyt itseään tai kameraa. Mustia, likaisia lumipenkkoja tai lunta, niitä riitti, vaan ei mitään kauniin keväistä; kuten pikkuisen puhkeamaisillaan olevia pajupensaikoita tai vastaavaa. Fasaanin rääkynöintiä kuulin, vaan yrityksistä huolimatta sitäkään en nähnyt.

💎💎💎

Eilen olisi ollut kameralla kyllä töitä, hieno sääkin, vaan menon touhotus oli sellaista, ettei siihen kyytiin kameraparkaa olisi uskaltanut mukaan ottaa. Eilenhän oli markkinapäivä. Läksin jo anivarhain pyörällä ostoksille, sillä sää oli mitä kirkkain ja kaunein. Tiet olivat tosin jäisen luikkaita eilenkin, vaan nautin silti. Löysin pääsiäiseenkin pientä kivaa, vaan niistä sitten kuvaa lähempänä ajankohtana.

Joo-o, laiha oli tämän päivän kuvaussaalis. Enemmän löytyi kevättä kotoakin, itävästä sipulista😄.
No mutta, tulipahan ainakin ulkoiltua, joten eiköhän tässä ole sunnuntaisumpit jo ansainnut.

Lauantain eväät

Päivä täynnä toimintaa. Ei ole paikoillaan ehtinyt olemaan.
Puuhaa on ollut niin, että Putouksen mainostauolla pitää tämän päivän pikapostauskin tehdä. Ensimmäisen kerran kerkesin, aikaisen aamun jälkeen, istumaan vasta hetki sitten saunan lauteille. Aurinkoinen ja energinen päivä. Hieno.

Hyvillä eväillä jaksoi puuhastella ja touhottaa.
Lauantain kunniaksi väsättiin täytetyt herkku-bagelit, toinen tuorejuustolla lohen kera ja toiseen vähän fiinimpää pastramityylistä leikettä. Kuvassa tosin näyttää ihan normaalilta meetwurstilta😄, mutta oli enemmän ilmakuivatun oloista leikettä. Hyviä olivat jokatapauksessa molemmat.

Täytyy jatkaa Putouksen parissa, sillä saunasameus silmissä sekä raukeus kehossa rupeaa jo päivän päätteksi ihan väkisin tuntumaan; kummasti pehmeä vuode tuntuu kutsuvan.

Jatketaan huomenna taas😊

Reilut sipaukset tuorejuustoa bagelin puolikkaille, väliin vielä kylmäsavulohta, salaattia, kurkkua ja sinappikastiketta. Nam.

Ilmakuivattua salamia, erivärisiä paprikaviipaleita, salaattia ja tuorejuustoa. Toinen nam.

A.I. Ankeista lainatakseni

Lumen paljoudesta ja nuhasta huolimatta, viikonloppuisin on kevättä aina rinnassa ja kaikki on vaan niin kaunista :)

Harrrrastuksiini viikonloppuna kuuluvat:

📌 Maalismarkkinat
📌 Nukkuminen
📌 Avara luonto
📌 Saunakahvit
📌 Putous, sillä siellä esiintyy se maan mainio Aina Inkeri Ankeinen

Näiden lisäksi

📎Twiligh-leffa ja popcornit
📎Inkivääri, kurkuma ja valkosipuli = lenssun karkoitus
📎lisää eli ihan ÖVERIsti unta  💤 💤
📎Kotivinkki ja Koti&keittiö -lehdet kannesta kanteen
📎Kirpparille lähtevän materian pakkailu ja hinnoittelu
📎Hyvä ruoka ja seura
📎Valokuvaus ja ulkoilu

Ai että!
Tänään kun astelin kotiovesta sisään, riipaisin taas vaatteet samantien päältäni myttyräksi eteisen lattialle ja sujahdin kokovartalomakkaraan, eli kulahtaneeseen, mutta pehmeään kalsariasuun. Hengitin kaksi kertaa syvään, tai niin syvään kuin näillä röhisevillä keuhkoillani kykenin ja iloitsin siitä, että on viikonloppu: ei remonttia, ei pakollisuuksia, vain vapautta tehdä mitä lystää: nukkua, tulla ja mennä tai olla vaan.

Viikonloppuna minä aion häätää tämän pienen ja ärsyttävän lenssun pois itsestäni sekä rentoilla niin, että tuntuu! Ihan tässä jo intopinkeenä odotan iltaa, jolloin aioin totaalisesti heitellä aivot narikkaan ja katsoa vampyyri-leffan. Puolikuntoiselle kaikenlainen höpöhöpöfantasia on parasta toipumislääkettä😏

uupiduupiduu🎶🎶...lähtee tästä willasukka-svengaillen kohti keittiötä ja kahvin tuoksua...

Nuhanenien naistenpäivä

Olipas mukava yllätys eilen.
En odottanut mitään erityistä naistenpäivän muistamista, sillä se on itsellekin, kuitenkin, yksi hieno  päivä kaikkien päivien joukossa, eikä eräjormakaan oikein ole niitä miehiä, jotka muistaa tälläisiä päiviä mitenkään erityisesti.Oli lenssuinen olokin ja väsytti.

Nooh..tuli toinen nuhanenäkin pitkän päivän jälkeen töistä. Ja mitä olikaan tukkonokkaisella eräjormalla kassissa. Ei ollut nenäsuihkeita vaan Vadelmakolot!👀😄
Kyllä.
Vadelmakolot, ihan virallinen nimi oli leivonnaiselle.

Monttu auki katselin eräjormaa, ja väkisin nauratti koko tilanne: "Sinä muistit sittenkin".
Siinä seisoi iso mies, pikkuruiset leivokset kädessään, nenä tukossa pihisten ja minä tapitan häntä silmät suurina, nenä puolestaan solkenaan vuotanvana, häntä ylöspäin. Ei ollut ruusuja tai suklaarasioita, vaan vadelmakoloja tuomisena. Hän totesi huokaisten, kenkiä riisuessaan, että kauppareissu oli vienyt häneltä ihan kaikki voimat. Ennen kauppaan menoa oli kuulema ollut vielä virkeä ja voimissaan, vaan ruuhkainen kauppa oli vienyt viimeisetkin voiman rippeet. Harvoin nään ylkää nuutuneena, vaan ostosreissut taitavat olla miehelle erityisen epäsopivaa touhua. Ei vie fyysiset työt, eikä metsässä ravaamiset voimia, päinvastoin niistä tullaan voimaa puhkuen, vaan annappa olla 5 minuutin marketissa pyrähdys, niin mies on kuin olisi ollut viikon nukkumatta sekä syömättä ja pitkälleen se on pistettävä ja joutuin.

Hemmottelu ei suinkaan loppunut vielä näihin vadelmakoloihin, ehei! Siinä kun miekkonen oli pari minuuttia hengitellyt ja mehumukillisen hörpännyt, niin hän paistoi meille rukiisen kuorrutetut kalafileetkin päivälliseksi. Minä niin rakastan ja arvostan sitä, kun eräjorma paistaa tai laittaa mitä tahansa kalaa. Siitä tulee aina ja takuulla mehukasta, maukasta ja hyvää. Toisin kuin minulla, jolla kala tahtoo aika usein mennä ylikypsäksi... Jopa ne maan mainiot kalapuikotkin😃

🍩🍩🍩

Vadelmakolot syötiin sitten jälkkäriksi hyvän kahvin kanssa.
Nenät tukossa tai vuotavina, ilta sitten vain tuhistiin ja naurettiin toistemme tukkoisille äänen honotuksille. Yhtäkkiä Eräjorma kysyi minulta: " Olisidko validdut midut niiden mijoodien joukosda, jos midulla olisi ollud dämmöinen ääni.?"

En pystynyt siinä hetkessä vastaamaan mitään, sillä olin tukehtua nuhaiseen nauruuni.
Niin hassulta se kuullosti.

Hehkuvan hyvää naistenpäivää

Toivottelen kera näiden viime kesänä kuvaamieni kukkasien.
(Olleet esillä jo aiemmissa kesän postauksissa, vaan kestänee niitä katsella toisenkin kerran, näin talven taittumista odotellessa.)

Kukoistavan kaunista ja kepeää keskiviikkoa 🌹