Ne juuttaat on täällä taas.
Lunta tuli rutkasi ja perään saatiin suvikeliä, eli kadut ovat täynnä nuoskaa, joka muljuaa pyörän renkaiden alla veemäisesti.
Aamulla puuromaiset sohjot ovat yöpakkasen jäljiltä jäisiä muljuhuippuja ja päivällä poljet puuromaisessa lumitöhnässä, tuskan hiki otsalla, 3 metriä tunnissa, eteenpäin.
Mutta pyörää ei jätetä, eikä periksi anneta 😆
Jk. Hiphei! Eilen saatiin keitellä kultamitalikahvit, kun Niskasen Iivo hiihti maailmanmestariksi. Hieno homma.
 |
| Kaurapuuropyöräilyn jälkeen piti pitkästä aikaa rauhoittua pieni hetki värikynän varressa, aivot narikassa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kävit ja tervetuloa toistekin :)