Aamuauringon ensisäteiden sarastaessa kuului tutun, joka keväisen fasaaniystäväni, mahtipontisen kovaa kuuluva reviirirääkäisy, hiljalleen heräävässä päivässä.
Pomppasin samantien tohveleihin ja nappasin kameran, toivoin näkeväni tuon kauniin kirjavan ukkofasaanin kinosten päällä pullistelemassa. Mutta ei, vaikka äänensä kuulin, en erottanut sitä hohtavan hangen ja ruskean risupensaikon seasta.
Noh..mukava herätys jokatapauksessa, täysin virkeänä käynnistyi päivä.
Viikonvaihteessa sitten kevättalkoillaan, tacoillaan ja vietetään kynttiläillallista; Eart Hourin innoittamana. Aurinkokin hellinee tänä pyhänä läsnäolollaan, että mikäs tässä on taas ihmislapsen ollessa.
 |
| Perjantaipähkinä: Montako tinttiä löydät kuvasta...? ;D |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kävit ja tervetuloa toistekin :)