...sukkia,
...silakkapihvin hopeisiä selkiä,
...kiviä sun muita mukavia.
Sitä on tämän viikon väriteema. Aurinko on pysynyt suhteellisen tiukasti pilvien takana. Mutta eipä tuo ole oikeastaan tahtia haitannut, ja harmaahan on lempivärinikin :D
Ihmetellä täytyy, minne se taas tämäkin viikko on vilahtanut. Yhtäkkiä havahduin ulkoilman harmautta ihastellessani, että nythän on jo torstai. Jostain syystä ei ole tuntunut torstailta tai että, viikonloppu kolkuttelee ihan ovella.
Eilen illalla minun rupesi tekemään mieli silakkapihvejä. Kouluaikaan suoraan sanottuna inhosin ko. ruokaa. Ala-asteella niitä en päässyt karkuun, kun piti opettajan johdolla mennä parijonossa ruokalaan ja ruoka-annos oli pakko syödä valvovan silmän alla. Ylä-asteella sen sijaan, silakkapihvipäivinä, askeleet johtivat ruokiksella puolijuoksua kohti lähikauppaa, kun se silakkaruuan pelkkä haju jo etoi niin, että ulos oli päästävä ja nopeasti.
Mutta niinpä se vaan ihmisen mieli ja makutottumukset muuttuu. Suurin kiitos tästä silakkakäännytyksestä kuuluu ylkälle, joka paistoi minulle elämäni ensimmäiset - oikeasti järjettömän hyvät silakkapihvit ♥. Nykyisin niihin tulee jopa säännöllisin väliajoin mieliteko. Ja eilen iltamyöhällä semmoinen tuli. Viikonloppuna olisi niitä kiva syödä taas pitkästä aikaa...täytyykin käydä ehottelemaan ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kävit ja tervetuloa toistekin :)